2010-04-15 Ras Banas, Egypti | |
2010.04.15 | |
2010.04.21 |
Kaksi yötä on oltu Ras Banas-niemen suojassa. Matala, pitkä hiekkainen uloke kohti kaakkoa. Koko mailien mittainen uloke ei ole meille käyttökelpoinen laajojen korallialueiden takia, vaan ainoastaan niemen nirkon puolimailinen. Pohjoisen puhaltaessa paikka on mainio, täysin aalloilta suojattu. Samalla olemme aivan jatkoreitin tuntumassa, alle mailin päässä. Tästä syystä on paatteja, keulat vaahdossa, painellut aivan vierestämme pohjoiseen. Toissapäivänä laskimme neljä, eilen seitsemän kpl. Ensin luulimme niitä ”Rikkaanmiehen” risteilijöiksi, kuten kutsumme super- ja megajahteja, 20 m ja suurempia. Osa olikin kuin suoraan Feadshipin myyntiluettelosta, mutta joidenkin design vaikutti kolhommalta. Kaikissa oli Egyptin lippu, mutta usein oli vaikea päätellä sen sijainnista oliko se vieraslippu vai muu.
Nimet oli suurella tekstillä: Emperor Elite, Nemo, Vito 2. Rikkaanmiehen paateista saa nimeä joskus hakea suurennuslasilla eikä sittenkään löydä.
Huomasinhan sen lopulta: Ainoassakaan ei ollut pakollisia yhteydenpitopallukoita. Näitä antennejahan, 1-2 metrin läpimittaisia, pitää oikeassa huvijahdissa olla 2-6 kpl, että yhteys ulkomaailman säilyy moitteettomana ja nopeana.
Kaikki olivat sukellustukialuksia. Toissapäivänä tuuli vastaista 10-13 m kannelta mitattuna. Mutta eilen, jolloin saatiin taas viikon sää Jonnalta sekä ennustus, että todellisuus painui kevyen vastaisen puolelle. Teki jo mieli lähteä, mutta leipuri on toimessa nyt.
Kunhan leivät tulevat uunista alamme selvittää ankkuriketjua.
Kun tähän pimeässä tulimme pistimme lekan heti pohjaan, kun vesi mataloitui alle 15 metrin. Oli siinäkin vahtimista korallipäiden pelossa.
Seuraavana aamuna ankkuroimme matalampaan, että paremmin näkisimme snorkkelilla ketjun kulun. Laskimme koukun 5-metrisen korallikakun päälle 10 metrin vedessä. Koukku korkealla hyllyllä ja loppuketju, 20 m, ”ilmassa” roikkuen paatille asti. Tämän näin, kun kävin uimalla tilanteen tarkastamassa. Kun viimeksi kirjoitin, Khor Shinabin mutkan jälkeen, kuljimme kunnon vauhtia veden läpi, mutta vastavirta verotti 1-1,5 solmua. Onneksi pian sen jälkeen virtaus kääntyi yhtä hyvänä myötäiseksi. Koska vastatuuli oli ennustettu ajoimme melkein myötäisessä, hyvin kevyessä kelissä koneella abt 5,5 solmua, jolloin gps tikitti välillä yli seitsemää.
Ajoimme myös 25-30 astetta pohjoisemmaksi, kuin suora kurssi tänne. Geziret Zabargad saarta lähestyessä tuuli alkoikin pohjoisen lännen puolelta eikä koillisesta, kuten ennusteessa. Ennakointi onnistui tällä kertaa, ja pääsimme seilamaan oikeaan suuntaan runsasta kuutta solmua loppumatkan. Jos olisimme tulleet kohti, olisi piikkivastainen alkanut 20 ennen kohdetta ja olleet selvästi huonommassa asemassa. Jos...
Mainittu saari on entinen kaivospaikka jo faaraoiden ajoilta. Britit yrittivät sitä hyödyntää vielä 1800-luvulla. Jalokiviä.
Saman saaren eteläpuolella ylitimme Kravun kääntöpiirin, lat. 23* 26,3’ N, ja poistuimme tropiikista. Nyt ei aurinko näennäisellä liikkeellään meitä enää tavoita. Korkealla se on keskipäivällä nytkin, vain 15 astetta taivaan laelta, kun deklinaatio on 10 asteen P, tuntumassa.
Baweanin saarelle, Indonesiassa, tullessamme ”ajoimme auringon ali” marraskuussa, sen liikkuessa kohti etelää. Tropiikin jälkeenhän jo kaamos koittaa, sillä viileääkin on ollut öisin 23,5 ast. maan tuntumassa, vaikka merivesi on 26 ast.
Mutta, vaikka aurinko ei meitä enää saavutakaan, uskoisin sen lämmön saavuttavan, viimeistään Itäisen Välimeren kesällä - kohta.
Jos ennusteet yhtään pitävät menemme piiitkälle. Sueziiin on 400 mailia. Sinne neljässä päivässä, tai Safagaan 210 mailia parissa. Sehän nähdään!