2010-03-22 Aden | |
2010.03.22 | |
2010.04.13 |
2010-03-22 Aden
Muutama päivä on ihmetelty. Yhtenä päivänä lähdettiin Chimujen kanssa kävelemään kohti Ma’allan kaupunginosaa. Sieltä kuulema saisi US-taaloja automaatista. Yksi pankki löytyi, mutta edustavampaa etsiessä kaupunginosan pääkatu tuli jo kahlattua loppuun. Ei roskissa sentään kahlata tarvinnut, mutta väistellä kyllä sai. Ei voi, kun ihmetellä miten roskat ovat kujille joutuneet. Tai mitäs siinä, ovesta tai suoraan ikkunasta heitetty.
Jatkettiin minibussilla, puolentusinaa arabia ja loput suomalaisia. Liikenne Craterin kaupunginosaan olikin vilkasta – stadion - peli. Viiden kilometrin maksuksi neljältä riitti 0,7 € yhteensä.
Toisena päivänä lähdimme neljän porukallamme laiturilla norkoilevista taksimiehistä Adelin mukaan turistikohteisiin tutustumaan. Crateriin taas ja rinnettä ylös Aden Tanks, vesivarastot, vuorelta laskeutuvaan kanjoniin rakennettu patojen ja altaiden järjestelmä. Englantilaiset löysivät ne v. 1850 tienoilla täysin maa-aineden ja roskien täyttämänä ja kaivoivat ne esiin. Kukaan ei tiennyt ketkä ja milloin ne oli rakennettu. Muistotaulussa paikalla ei vieläkään mainita kuin löytäjä ja jankohta. Adel selvitti asiaa ja vanhin paikalla ollut muisteli ne rakennetun Saban kuningaskunnan aikoihin 3200 vuotta sitten. Aikaisemmin kuulema sateet alueella olivat runsaampia ja säännöllisempiä. Ilmaston muutokset ja kulttuurien katoaminen oli piilottanut vesijärjestelmänkin. Oli siellä lientä pohjalla nytkin, mutta ainoa käyttö on nähtävyytenä.
Seuraavaksi vierailimme vanhassa Al Aidrusin moskeijaan liittyvässä rakentajasuvun hautakammiossa. Adel nosti yhden kankaaalla verhotun leposijan lievettä. Esiin tuli kuin koiran koppi luukkuineen, vaikka kuinka tirkistelin, niin asukkia en hämärässä nähnyt. Siellä merkkimies kuulema lepäsi muumioituneina, kuten parikymmenta sukulaistaan omissa koirankopeissaan ympärillä. Moskeijankin ovet avattiin meille, mutta katsoa saimme sinne vain kynnyksen yli.
Adenin museon pihalla tehtiin täyskäännös. Opittiin kuitenkin, että rakennus oli sheikin linna, jossa Kuningatar Victoria oli asunut vierailullaan. Siran linnoitus vastapäisellä niemellä 100-metrisen kukkulan laella oli seuraava kohde. Historiatietojen puutteessakin se on mainio näköalapaikka. Aika uuden näköiset, helppokulkuiset kiviportaat oli rakennettu, viimeisen päälle suunnitellut, valaistuksineen. Lähes kaikki lamput oli rikottu, tai jo heikon laadun takia rikkoutuneet. Koko homma oli jätetty kuin kesken, ainakin rakentajien jäljiltä siivoamatta. Lienee ykköskohde vierailijoille, ja autotiekin, osa kaupungin katuverkkoa lähes ajamattomassa kunnossa. Sen vähän mitä tätä maata on nähty, niin kaikki onkin keskeneräistä. Jos jotain on joskus saatu valmiiksi, niin ainakaan sitä ei ole huollettu eikä ylläpidetty, ja jäljellä onkin enää raunio.
No linnanmäeltä se jo näkyi, seuraava kohteemme. Siinä ei sheikin linnat paljon kimalla, kun vertaa Aden Malliin ja sen hypermarket Luluun. Nyt oli rakennettu (n. 5 vuotta sitten) huollettu ja siivottukin. Veneen ikuisesti jatkuva evästäminen onnistui siellä kohtuuhintaan.
Reisu oli aivan opettavainen, sikälikin, että Adelin mielestä oli sovittu 5 US/tunti/henki ja meidän mielestä pelkästään 5US/tunti. Puoleen tyytyi, varmaan vähempäänkiin, eikä ollut ensikertaa asialla. Ihmetteli vielä seuraavana päivänä, kun sanoimme ottavamme pirssin kylältä. Tuli jo mainittua, että niitä vilisee liikenteessä enemmän kuin muita autoja, hintataso n. 2 US=1,4 €/ 10 km.
Öljystäminen
Pistän tähän vaihteeksi taas sattumuksen, josta voi päätellä kuinka hyvin saamme päivämme paratiisissa kulumaan: Menimme Timon kanssa jollalla bunkkerilaiturille katsomaan sen öljyisyyttä ja sitä otammeko löpöt kanistereilla vai omalla kölillä tankkeihin. Paikka menetteli ja kuulema piti tullakin omalla kölillä, vaikka ottaisi kanistereihin. Oli tainnut mennä aikaisemmin useiden jollareissujen gallonat sekaisin. Meidät johdatettiin pomon toimistoon. Hinta saatiin tonneissa/US. Kerrottiin pomolle tarvitsemame litramäärä pyydetysti yläkanttiin, jonka hän muutti dollareiksi ja antoi siitä lapun. Haettiin veneet ankkuripaikalta ja mentiin maksutoimistoon, eri taloon samalla tontilla. Dollarit pöytään pistettyämme palasimme uuden lapun kanssa laiturille, ja gallonamittarin tarkistettuani löpö virtasi tankkiin. Sinne mahtui vain 19, tilaamastani 31 gallonasta. No mitäs siinä, takaisin maksukonttoriin, jossa sain 23 US palautusta. Jo päässälaskuna näytti vajaalta, joten veneessä laskin tarkemmin. US 10 puuttui. Ei hätää menin uudelleen maksutoimistoon, mutta ohjasivat takaisin pomon konttoriin. Aivan kuin olisi jo odottanut minua soitti puolestaan maksutoimistoon, mutta vakuutti, että ero on vain 9 US. No sehän on karkean gallonimittarin jälkeen sama asia. Sain uudet taalat taskuun ja palasin veneelle,väistellen lahjusten kysyjiä. Anna vaikka tonni, 5 US vastaava määrä Jemenin realeita, ja kaverille kanssa ja toiselle ja.... Neljä kai niitä oli paikalla ollut. Eihän pyytäjä tyhmä ole. Timo oli jotain antanut, mutta minä en osannut prosessin jälkeen elää maassa maan tavalla, en muutenkaan. Löpön hinnaksi jäi n. 0,40 €, aivan kohtuullista, vaikka huoltoaseman hinta on 0,13 €/litra. Lienee kiellettyä sitä sieltä rahdata. Bensa samalla asemalla alle 0,2 €/l.
Miesten vessa, meinaan maailma
Eilen käytiin iltapäivälenkillä satamakylässämme. Kiivettiin kellotorninmäelle. Little Big Ben on sinne esikuvansa muotoon kivestä satamaa hallitsemaan rakennettu. Hyvien näköalojen jälkeen kävelimme katua koululasten piirittäminä ja päädyimme puistoon. Se oli kiehtonut meitä kukkineen, istutuksieen ja vihreine nurmikkoineen, muttan oli aina ollut lukittu. Puoli neljältä kuulema päivittäin aukeaa, ja nyt olikin yksi portti vartijan silmien alla auki. Lapsia oli leikki- ja kiipeilyvälineiden täydeltä ja suuri joukko mustapukuisia hunnutettuja naisia pitkin puistoa, harva miehenpuolikin. Portin tuntumassa kiinnitti huomiomme ulospäin edustava toilettirakennus, miesten ovi kutsuvasti avoinna, mutta - naisten puolen kilon munalukolla teljettynä.
Hyvä Aden
Jos nyt on jotain roskia tullut ihmeteltyä, niin kokonaisuutena Aden on hyvä paikka veneilijän poiketa. Selvitykset ovat åäärimmäisen helppoja ja maksuttomia. Kulkuneuvot ja muukin hintataso ovat halpoja tai kohtuullisia, ja nykyisin tuosta maitusta Lulusta saa eväät kulinaristikin.
Huomenna
Huomenna selvitämme Chimun kanssa ulos ja suuntaamme Bab-El-Mandebin salmeen 90mpk. Siitä aukeaa 1200 mailinen Punainenmeri. Sen maine ei ole niitä ruusuisimpia purjehtijoiden keskuudessa. Syinä jo sivuuttamamme merirosvoalueet ja myöhemmin vallitsevat vastatuulet. Hitaasti etenevälle ehtii yleensä tuuli aina edulliseksikin ajoittain kääntyä. Seuraava kohde on Eritrean Massawa täältä 420 mailin päässä.