2010-03-18 Aden | |
2010.03.20 | |
2010.04.13 |
2010-03-18 Aden
Tuuli rapsakasti kun pujottelimme Chimu tuntumassamme kaupunkivalojen täplittämässä pimeydessä useiden poijukiinnitttyjen tankkereiden lomasta turistilaiturin tuntumaan.
Läheinen merimiesklubi rantatöyräällä pisti parastaan. Voimallinen arabimusiikki vonkui tärykalvomme halkeamispisteeseen. Äänilähteen lisäksi meteli kaikui merenpuolen tankkereiden kyljistä, saaden nekin värähdysliikkeeseen, täydellinen stereo! Perässämme tullut avomerihinaaja töijäsi ulkopuolen diktaaliin valonheittäjillään aluetta haravoiden. Trossimoottoreiden dieselit murisivat. Napatannsijan hahmo häilyi klubin estraadilla – Aden!
Aamupäivällä hain meidän jollalla Chimutkin maihin. Aivan turistilaiturillamme, jollalaiturillamme on maahantulo ja tulli.
Vain muutama minuutti, pari omaa miehistöluetteloamme, joista oma leima olisi tehnyt ne viranomaiselle täydellisiksi, passikuvat pöytään ja siinä se olikin. Ei maksua, ei lahjuspyyntöjä. Timo antoi pari askia tupakkaa. Passit jäivät kaniin ja saimme maihinmenokortit, jotka mennen tullen portilla tarkastavat. Tulli ei ollut paikalla, mutta se ei tahtia haitannut, vaan olimme maihinmenokelpoisia.
Kaupungilta tullessa tullikin oli jo ilmestynyt. Helpompaa olisi enää Shengen-maahantulo. Vain miehistöluettelot ja olisko ollut passin kopiot. Edellisen paikan lähtöselvityksiä ei kukaan tarvinnut. Vähän hymyilikin niille. Pistäkää suveniireiksi. Ei minkäänlaista listaa tai kysymystä veneiden kuormista, juomista, tupakeista. Ei kysytty venetodistusta, ei muutakaan.
Ensikosketuksena näimme Adenista vain parituntisen Tawahi-kaupunginosamme. Likaista, köyhää, kuumaa, mutta väki oli iloista ja äärimmäisen ystävällistä. Vaikka veneitä oli juuri olut kymmeniä, niin joka iikka, lapset aikuiset, meidät huomasivat ja positiivisesti kommentoivat: Tervetuloa Adeniin! Cornellin 1996 käsikirjassa valokuvaus oli paikkakunnalla kielletty. Miten lie nyt, mutta kuvauspyyntöjä tuli jatkuvasti sekä lapsilta, että aikuisilta.
Autot ovat kansakunnan peili. Täällä ne heijastavat yltäpäältä kolhuisina, parinkymmenen vuoden takaisina vuosimalleina, kuivassa ilmastossa eivät niinkään ruosteisina, mutta risoin ikkunoin, puuttuvin lukoin tai kädensijoin. Pakkelia ei ole käyttty kaunistukseen, vaan koossa pitämiseen. Rautalangalla voi korvata saranat ja surrata konepellin. Sama takseissa, joita on paljon. Suomessa ei saisi lupaa ajaa katsastuspaikan sijasta edes kaatsille.