Keskiviiikko 2010-02-10 klo 1800, Intian Valtameri 5 25’N; 81 00’E. | |
2010.02.10 | |
2010.04.13 |
Keskiviiikko 2010-02-10 klo 1800, Intian Valtameri 5 25’N; 81 00’E.
Intian valtameren Bengalinlahden suu vaihtuu parhaillaan Arabianmereksi. Sri Lankan rannikko jää kohta lähimmillään n. 30 mailin päähän. Strategiana on välttää liian tuttavallisiksi käyneet kalapaatit, jotka ovat häirinneet purjehtijoita näillä vesillä. Sinne pohjoispuolelle on nyt jäänyt laivaliikennekin reittijakoalueelleen, n. 10 mailia rannasta.
Laivoja onkin suihkinut joka puolellamme parin viime vuorokauden aikana, kun ylitimme loivasti pohjoispuolelta eteläpuolelle niiden Malakan salmen ja Suezin välisen reitin. Laivoja oli yleensä näkyvissä 4-5 kpl, parhaimmillaan tuplasti. Haittaa niistä ei ollut, tuskin meistäkään niille.
Toissapäivänä tosin saimme niskaamme kaatosadekuuron pariksi tunniksi. Silloin ei mitään näkynyt, vaikka kolossit huudattivat visseleitään sekä pohjois-, että eteläpuolellamme. Huonompi juttu oli, että tutkamme poltti pari sulaketta starttiyrityksissä. Sen se teki pari kuukautta sitten eka kertaa. Hommasin proppuja, ja homma tuntui silloin pelanneen. Nyt on pari jäljellä, enkä viitsi niillä vielä yrittää. Johtokulkuja olen tarkistellut.
Tuota mainitsemaani ukkoskuuroa lukuunottamatta, se ensin pyöritti tuulet ja pisti meidät sitten ajamaan 9 tuntia koneella tyvenessä, kelit ovat Nikobaarien jälkeen olleet loistavat, NE-NNE 10-5 sekuntimetriin. Aivan kuten Jonnan lähettämät Ugrib-kartat lupasivat. Päivämatkat ovat olleet 132, 160, 173, 138 ja eilen 127mailia. Etenkin parhaaseen sisältyy n. solmun myötävirta.
Pääharrastuksemme on ollut lukeminen – yötä päivää. Enimmäkseen ulkona, pimeällä otsalampunn valossa. Se tietenkin häiritsee tähystystä, mutta pyrimme pitämään tarpeeksi pitkät ja tiheät tauot silmien pimeänäkökyvyn palauttamiseksi.
Chimulta saimme viestin, että lähtivät peräämme sunnuntaina. Jos on tyventä saavuttavat meitä hyvin koneella. Jos taas tuulta on reippaasti niin muutenkin. Meillä on nyt matkaa Ulegumaan, niinkuin jotkut kartat sen tavaavat, 500 mailia. Jos nyt kelit yhtään pysyvät, se taittuu alle neljässä vuorokaudessa.
Lukemisen välissä on katseltu ympärille. Andamanienmerellä näimme delfiineitä kolmeen otteeseen. Meillä vaan oli silloin niin olematon vauhti, että keulakuohuissa leikkiminen ei meinannut onnistua. Linnut ovat pysyneet näkymättömissä. Tänään Riitta oli nähnyt suulan sukuisen. Minä näin eilen hienon valaanpyrstön pystyssä, sen sukeltaessa. Vaikka kuinka tähystimme seutua pitkään, muita merkkejä ei ilmaantunut.
Lähdimme Phuketista pian täydenkuun jälkeen, joten joka ilta kuun esiintulo viipyi tunnin pidempään. Nythän se valjusti valaisee vain aamua. Parina iltana peräkkäin alkumatkasta näimme vihreän välähdyksen, auringon laskiessa. Nyt on ollut pilvisempää. Se on meille parempi, etenkin päivisin. Pohjantähti on näkynyt vain muutaman asteen korkeudella (leveytemme 5 astetta enää). Pohjolaa muuten edustaa meille Cassiopeija iltataivaalla, ja Otava kiipeää aamuyöllä kokonaan näkyviin. Toisella puolellamme paljon ylempänä loistaa aamuyöllä Etelänristi. Se tulee näkymään vielä kauempanakin pohjoiseen mennessä, koska ei ole kovin lähellä etelänapaa.