2010-01-29 A­o Cha­long, Phu­ket

Mai­nit­sin, et­tä A­o Cha­lon­gin ky­läl­lä suo­me­a kuu­lee al­va­riin­sa. O­li mei­kä­läi­si­ä ank­ku­ri­pai­kal­la­kin kol­me. Chi­mun li­säk­si Scor­pi­o. Sen pe­räs­sä, mel­ko tun­tu­mas­sa, on sei­lat­tu kuu­kau­si­a, kau­en­pa­na ta­ka­vink­ke­lis­sä jo vuo­si­a. Hät­hä­tää ta­pa­sim­me Mal­la ja Hen­rik Lindb­lo­min en­nen hei­dän pa­luu­taan Lang­ka­win ve­sil­le.

Scor­pi­o, Nau­tor 43-ket­si, on kier­tä­mäs­sä pal­lo­a tois­ta­mi­seen. Sa­ma paat­ti, Di­a­na II­I-ni­mi­se­nä, Stig E­riks­son kip­pa­ri­naan, sei­la­si pal­lon ym­pä­ri en­sim­mäi­se­nä Suo­mes­ta Suo­meen vuon­na 1982.

Ai­koi­naan, kun jäim­me näil­le ve­sil­le vuo­dek­si, tun­tui, et­tä o­lim­me ai­no­at, ta­val­laan e­tuo­i­keu­te­tut, sii­nä mis­sä kaik­ki muut pai­nal­si­vat e­del­leen koh­ti Vä­li­mer­ta. Nyt näyt­tää sil­tä, et­tä kaik­ki muut jää­vät tän­ne pait­si Chi­mu ja me. Tai­ta­vat nä­mä seu­dut to­del­la vä­ke­ä miel­lyt­tää, sil­lä to­si mon­ta ve­net­tä on näh­ty, jot­ka o­li­vat jä­mäh­tä­neet tän­ne jo 8 vuot­ta sit­ten. Maa­il­ma on muut­tu­nut. Pur­jeh­dus pal­lon ym­pä­ri ei o­le e­nää en­ti­sen­sä, muu­ta­man vuo­den in­ten­sii­vi­nen u­rak­ka. Ei, nyt mo­net käy­vät kier­rok­sen vä­lil­lä u­sei­ta ker­to­ja ko­to­na tie­naa­mas­sa, mi­käs sen pa­rem­pi, tai naut­ti­mas­sa poh­jo­lan ke­sis­tä ja su­ku­lai­sis­taa­an, pa­la­tak­seen taas so­pi­vas­sa ti­lai­suu­des­sa sei­laa­maan seu­raa­van e­ta­pin.

Seu­ra­pii­riu­u­ti­si­a

E­rää­nä päi­vä­nä pu­he­lin piip­pa­si, ja seu­raa­va­na ta­pa­sim­me ha­mi­na­lai­set Ma­est­ro 40- pur­jeh­ti­jat A­no ja An­ne Sohl­ma­nin. He to­sin o­li­vat saa­pu­neet Phu­ke­tiin uh­maa­mal­la pit­kää ja vai­val­lois­ta len­to­mat­kaa. O­li haus­ka kuul­la Pit­kä­luo­don, Suo­men­lah­den ja I­tä­me­ren pur­jeh­duk­sen tuo­rei­ta kuu­lu­mi­si­a.

Su­neen sau­na, ja thai-höy­ry­sau­na y­leen­sä, on yk­si maa­il­man par­hais­ta. Meil­le se on myös lä­hin ja siel­lä, el­lei mui­ta me­no­ja o­le ol­lut, o­lem­me sen ki­pa­kois­ta löy­lyis­tä ah­ke­ras­ti naut­ti­neet. Maan­mie­hi­äm­me ja –nai­si­a on siel­lä ta­vat­tu poik­keuk­set­ta sa­mois­sa puu­his­sa, vaik­ka­pa Ha­mi­nan Suu­ro­set, Päi­vi ja Pek­ka. Pu­hu­mat­ta­kaan muis­ta pin­ta- ja sy­vä­su­kel­ta­jis­ta, joi­ta paik­ka ve­tää puo­leen­sa.

Sa­mois­sa löy­lyis­sä ta­pa­sim­me ai­koi­naan Har­ri Haa­tai­sen. Myö­hem­min Har­ri ra­ken­si naa­pu­riin o­man sau­nan­sa. Se­kin on e­del­leen suo­ma­lai­so­mis­tuk­ses­sa, mut­ta Har­ri on ra­ken­ta­nut jo seu­raa­van. Ei pelk­kää sau­naa vaan mo­nien tun­te­man, hie­non Tu­na Re­sort­tin­sa. Kyl­lä siel­lä­kin on sau­not­tu, kut­sut­tu­kin, vaik­ka Har­ri on ul­ko­puo­li­sil­le hin­noi­tel­lut pal­ve­lun ta­kaa­maan riit­tä­vän rau­han re­sort­tin­sa a­suk­kail­le. Har­ril­la ta­pa­sim­me, ku­ten seit­se­män vuot­ta sit­ten­kin Pirk­ko Kui­ton Lap­peen­ran­nas­ta ja Te­pon, ny­kyi­sin Luu­mä­en mie­hi­ä.

Ka­ma­laa

Ryö­mim­me ma­ta­laan la­va­bus­siin A­o Cha­lon­gis­sa ja u­los sii­tä Phu­ke­tin kau­pun­gis­sa. Ko­ko 12-15 ki­lo­met­rin mat­ka mak­soi 25 bat­hi­a hen­gel­tä=0,5 €. Ka­ma­laa, ka­ma­laa, ka­ma­laa, huu­te­li bus­si­kus­ki Phu­ket Tow­nin bus­si­a­se­mal­la. Us­kal­tau­duim­me kui­ten­kin kyy­tiin, ja run­saan tun­nin ku­lut­tu­a köm­mim­me a­las koh­tees­sam­me. Ka­ma­la Be­ach ei oi­ke­as­taan niin ka­ma­lal­ta näyt­tä­nyt. Kä­ve­lim­me ka­pe­aa pää­ka­tu­a. Täs­sä jos­sain se a­sui. Täs­sä sen on pak­ko ol­la, mut­ta paik­ka on muut­tu­nut, tsu­na­mit ja seit­se­män vuot­ta. Laa­hus­tim­me ta­ka­ku­jal­le, jo­tain teh­däk­sem­me. Ei täl­lais­ta ku­jaa en­nen ol­lut­kaan. Par­vek­keel­la lie­huu pie­ni Suo­men lip­pu, toi­sel­la Thai-vä­rit ja suo­ma­lai­nen o­lut­mai­nos - Kar­hu. Hu-huu, nyt polt­taa!

Tu­tu­no­loi­nen kuon­ta­lo pil­kis­tää par­vek­keen kai­teen y­li, Har­ri Kar­hu. Täl­lä me­ri­kar­hul­la o­li i­han­ne­am­mat­ti tal­vel­la si­sä­ve­si­lai­van kip­pa­ri ja ke­säl­lä, niin, si­sä­ve­si­lai­van kip­pa­ri. Nyt Har­ri on e­läk­keel­lä tääl­lä Phu­ke­tin Ka­ma­la Be­ac­hil­lä, jos­sa to­sin tal­ven­sa viet­ti ai­kai­sem­min­kin. Har­rin juu­res­sa, ku­ten ees­ti­läi­nen sa­noi­si, lä­hei­syy­des­sä, naa­pu­ris­sa, o­lei­lee u­sei­ta suo­ma­lai­si­a me­ren­kul­ki­joi­ta, ak­tii­ve­ja ja e­lä­ke­läi­si­ä.

Pur­je­sul­kei­set

Pur­jeh­dus on juh­laa, ke­hui­si jo­ku. Tai työ­tä ja tus­kaa, ku­ten Sep­po Häy­ri­nen mat­kaan­sa pal­lon ym­pä­ri ku­vai­li. Soi­tin Rol­ly Tas­ker-pur­je­neu­lo­moon. Kuu­lin hy­vin, mut­ta toi­ses­sa pääs­sä ei mi­tään. Uu­si y­ri­tys sa­moin tu­lok­sin. O­lim­me siir­ty­neet A­o Cha­lon­gin lah­del­ta 1,5 mai­li­a Ca­pe Pan­wan suo­jaan, kos­ka vii­me päi­vien rul­lauk­ses­sa o­li­si han­ka­la työs­ken­nel­lä kan­nel­la. Kun ny­ky­veh­keet ei­vät toi­mi, täy­tyy ot­taa van­hat käyt­töön: jol­lal­la mai­hin ja töp­pös­tä toi­sen e­teen. La­va­bus­si vei taas kau­pun­kiin ja mo­po­tak­si ko­van kar­tan­lu­vun jäl­keen pe­ril­le pur­je­maa­ka­ril­le. Uu­si i­so (1790 USD) o­li val­mis ja jen­ni kor­jat­tu, mut­ta van­han i­son huol­to­a ei ol­tu a­loi­tet­tu. Sain kyy­din ta­kai­sin nyyt­tei­ne­ni. Van­ha i­so toi­mi­te­taan kor­jat­tu­na ran­ta­ra­vin­to­laan. Y­leen­sä ei kan­nen pät­sis­sä viit­si päi­vi­sin ah­ke­roi­da, mut­ta nyt. Rul­la­ge­no­a, täl­lä sa­mal­la neu­lo­mol­la val­mis­tu­nut, pal­lon kier­tä­nyt ja nyt vä­hän li­sä­tik­kauk­si­a saa­nut pää­si uu­del­le Har­ken rul­lal­le vä­hin ää­nin. Pal­jo­a e­nem­pää ään­tä ei tul­lut tu­li­te­räs­tä i­sos­ta­kaan, vaik­ka kan­gas o­li­kin jäy­kem­pi,

ja sii­hen sen­tää pi­ti la­tat pu­jot­taa ja pa­ri­a mi­toit­taa­kin. Van­ha i­so o­li ol­lut mal­li­na, mut­ta o­tin pa­ri a­lin­ta lat­taa ko­keek­si ly­hy­em­pi­nä. Vä­hän raa­vin pää­tä­ni, kun puo­mi so­jot­ti y­lä­viis­toon kuin Hai-ve­nees­sä. O­lin kyl­lä käs­ke­nyt nos­taa skuut­ti­kul­maa 10 cm, mut­ta muu­tos näyt­ti kol­min­ker­tais­tu­neen. Pää­tin tyy­ty­ä mi­toi­tuk­seen, sil­lä syy muu­tok­seen o­li sääs­tää spra­y­hoo­di­a puo­min tai i­so­pur­jeen kos­ke­tuk­sil­ta, ja nyt­hän ne o­li­si­vat vie­lä kau­em­pa­na.

Riit­ta o­li huo­man­nut lä­his­töl­lä tum­man­pu­nai­sen paa­tin. To­den tot­ta, se­hän on Sa­ra B. Pai­nuin sil­tä sei­so­mal­ta jol­lal­la ter­veh­ti­mään Jeff­rey Mil­le­ri­ä, jon­ka ai­koi­naan ta­pa­sim­me In­ti­an Koc­hi­nis­sa ja sen jäl­keen Pu­nai­sel­la me­rel­lä. Py­ra­mi­de­jä kä­vim­me sil­loin ih­met­te­le­mäs­sä sa­mal­la kyy­dil­lä Sa­fa­gas­ta kä­sin. Muis­tim­me ee­me­leis­tä Jeff­reyn viet­tä­neen yh­den tal­ven Ve­net­si­as­sa ve­nei­neen ja seu­raa­van Is­ra­e­lis­sa. Sit­ten säh­kö­pos­tit har­ve­ni­vat. Kos­ka ko­ti-Ka­li­for­ni­aan o­li­si ol­lut pit­kä ja vai­val­loi­nen mat­ka, päät­ti Jeff­rey pa­la­ta i­tään. In­ti­an kaut­ta taas, ja nyt o­li jo kol­mas vuo­si me­nos­sa Lang­ka­wi-Phu­ket-ve­sil­lä. Mo­nis­sa ve­neis­sä ei näy lii­ket­tä lain­kaan, vaik­ka mie­his­tö on a­luk­ses­sa. Ar­vuut­te­lem­me ai­na, et­tä ky­sees­sä on kir­jai­li­ja.

Ei Jeff­rey­kään u­sein pil­kis­tel­lyt. Sa­noi kir­joit­ta­van­sa ei pur­jeh­du­sai­heis­ta kir­jaa.