2009-12-14 Ro­y­al Lang­ka­wi Y­acht Club

Ma­ri­na­lu­et­te­lom­me päi­vi­tys kiih­tyy ai­van vim­ma­tus­ti. Ei­len ol­tiin vie­lä Te­la­ga Ma­ri­nan vai­ku­tus­pii­ris­sä, mut­ta jat­ket­tiin il­ta­päi­väl­lä Re­ba­kiin.

Va­lit­sin "oi­ko­tien", I­son- ja Pik­ku-Re­bak-saa­rien vä­lis­tä. Ei se mat­kaa ly­hen­tä­nyt, mut­ta ha­lu­sin rei­tin näh­dä, kos­ka o­lim­me si­tä ai­koi­naan muu­ta­man ker­ran käyt­tä­neet. Ju­mi­tuim­me ma­ta­lim­paan paik­kaan niin, et­tä, kun pää­tin pa­la­ta ta­kai­sin "kai­dal­le tiel­le" se ei e­nää on­nis­tu­nut. Tun­nin ver­ran pi­ti o­do­tel­la ve­den nou­su­a, mut­ta lä­pi sal­mes­ta pääs­tiin, sit­ten jo muu­ta­man de­si­met­rin mar­gi­naa­lil­la. Luu­len, et­tä vuo­det ja tsu­na­mit o­vat reit­ti­ä ma­ta­loit­ta­neet. No, y­lä­ve­del­lä lä­hes kaik­ki paa­tit pää­se­vät lä­pi vai­keuk­sit­ta.

Re­bak Ma­ri­nas­ta hyö­dyn­sim­me ai­no­as­taan re­sor­tin ui­ma-al­taan ja ve­ne­vä­en ra­vin­to­lan, vie­raam­me pis­ti­vät pa­rem­mak­si ja kal­liim­mak­si it­se re­sor­tin syö­mä­läs­sä.

Ih­me paik­ka tuo Re­bak. Se si­jai­see saa­rel­la, jo­hon on vain pi­ka­ve­neyh­teys mais­ta. Ve­ne­ran­nas­ta puo­les­taan ai­no­as­taan tak­si tai vuok­ra­tun au­ton jat­ko. Ma­ri­na, e­ten­kin lai­tu­rit o­vat siis­tit ja laa­duk­kaat. O­li­vat en­nen­kin, mut­ta tsu­na­mi vei ne. Lai­tu­rit o­li­vat löy­säs­ti täyn­nä. Paik­ka on e­ten­kin ve­neen­sä ko­ti­mat­ko­jen vuok­si jät­tä­vien suo­si­os­sa. Saa­rel­la on myös te­lak­ka.

Aa­mul­la o­lim­me val­miit jat­ka­maan mat­kaa: Em­me kui­ten­kaan riit­tä­vän no­pe­as­ti, sil­lä pai­kan hal­ti­ja jo ank­ku­roi pe­rääm­me, kun tu­lin kont­to­ris­ta mak­su­reis­sul­ta. O­lim­me il­lal­la kont­to­ri­a­jan jäl­keen ot­ta­neet lä­him­män va­paan paik­kan.

Hy­vän kol­men-nel­jän tun­nin luo­vi­mi­sen jäl­keen o­li jo kii­re lai­tu­riin, nyt sa­man päi­vän toi­seen, Lang­ka­win Ku­nin­kaal­li­sen Pur­si­seu­ran ti­loi­hin. Ai­ka le­vo­ton­ta ja me­lui­saa. Las­kin 20 laut­ta/pi­ka-a­lus­ta sa­ta­ma-a­lu­eel­la. O­sa nii­den aal­lois­ta häm­men­tää ma­ri­nan vet­tä, ja ää­nek­käät, sa­vu­a­vat die­se­lit rö­mi­se­vät. Kui­ten­kin maa­yh­teys tä­kä­läi­seen pää­paik­kaan Ku­a­hin ran­taan on sen ver­ran suo­si­os­sa, et­tä ma­ri­na on hy­vin täy­den nä­köi­nen.

Chi­mu tu­li ei­len sa­maan saa­ris­toon ja siir­tyi jäl­ki­äm­me seu­ra­ten Te­la­gan suun­taan. Tääl­tä re­dil­tä bon­ga­sin, ran­ta­ka­dul­ta kii­ka­roi­des­sa Scor­pi­on pur­si­seu­ra­li­pun. En ol­lut päi­väl­lä net­ti­ä kat­sel­lut, mut­ta nyt nä­kyi, et­tä Scor­pi­on pi­ti jo tä­nään a­loit­taa mat­ka koh­ti Thai­maan saa­ris­to­ja. Eh­kä ta­paa­mi­sem­me siir­tyy tuon­nem­mak­si. Ruot­sa­lai­nen O­ve on ol­lut tääl­lä vii­mei­set 15 vuot­ta. Hä­nen Slo­cu­min Spra­y­tä muis­tut­ta­vaa paat­ti­aan en n. 50:n ank­ku­roi­neen se­as­ta löy­tä­nyt.

Näyt­täi­si, et­tä ve­neet o­vat li­sään­ty­neet hur­jas­ti. Vuo­si­a sit­ten Ku­a­hin re­dil­lä o­li tä­hän sa­maan ai­kaan vuo­des­ta n. 80 paat­ti­a ja ar­vi­ol­ta jo­ku kym­men ym­pä­ri saa­ris­ton, Re­ba­kei­neen eh­kä al­le 200 yh­teen­sä. Nyt jo Te­la­gan seu­duil­la o­li sa­ta, Re­ba­kis­sa pa­ri ja Ku­a­his­sa yh­teen­sä ai­na­kin 150. Ven­mää­rä on ai­na­kin tup­laan­tu­nut.