2009-12-12 Pantai Kok, Langkawi | |
2009.12.12 | |
2010.04.13 |
Pinangista tuli ajolähtö. Olimme suunnitelleet torstaita. Jonna ja Timo sanoivat jo tiistaina: ”Nähty on”. Keskiviikkoaamun heilumisen välissä hyppäsin laiturille. Paapuurin kylki oli puoleen korkeuteen mustan öljyn peitossa. Nyt tuli minullekin kiire. Teimme vielä porukalla kauppareissun. Jonna ja Timo ehtivät sieltä juuri ja juuri ottamaan vastaan Chimun kiinnitys köydet. Kun vielä hamstrasin pari pulloa öljynpesuspraytä olimme valmiit merelle.
City Marinan rauhaa lautanaaltojen välissä
Vaikka satamassa oli ollut melkein tyventä, sivuvastainen merituuli alkoi työntää meitä mukavasti. N. klo 21 miehistömme yhtäkkiä teki vastakäännöksen, jossa kurssimme pysyi ennallaan, mutta vastakkainen kylki upposi veteen reelinkiä myöten. Reivauksen jälkeen jyskyttelimme, myös minuuteissa nousseissa vasta-aalloissa.
Suunniteltu Payarsaaren snorklaus piti unohtaa, sillä 12-15 sekuntimetrin tuulessa outo ranta keskellä yötä ei enää kiinnostanut. Aamuyöllä ankkuroimme Langkawin saaristossa.
Etappi Danga Baystä oli noin 400 mailia ja vei kolme viikkoa, pääosin päiväpurjehduksena. Tuulia, joskus vähän odoteltuina, oli saatavana kohtuullisesti, joten paria puolen päivän ja satamamoottorointia lukuunottamatta, purjeet kuljettivat.
Ensimmäinen kosketus Langkawiin oli ankkurointi Teluk Dayang Bunting. Sopivasti myös muiden turistien pakollinen veneretken kohde, rannan tuntumaan geologisissa myllerryksissä muodostunut järvi. Tuhansien järvien maan kasvateille aika mieto kokemus, vaikka kalliomuodostelmat ympärillä ovat kyllä näyttävät.
Siirryimme viereisen Singa Besar-saaren tuntumaan. Jonna ja Timo kävivät tutustumassa paikkoihin ja kertoivat uskomattomasta ”ekoleiristä”. Minun oli pakko käydä eilisaamuna sitä omin silmin ihmettelemässä.
EkoturismiaPäätettiin rakentaa eko-matkailukohde, koska jostain oli rahaa tullut sopivasti, ei uutta Langkawin ja Malesian kulttuurissa.. Parisataametristä, puukatteista betonilaituria pusattiin rantamatalan yli syvään veteen.
Siihen oli hyvä ripustaa satakunta 75 watin aurinkopaneelia ekosähkön tuottamiseksi. Opastus- ja näyttelykeskus sekä henkilökunnan rakennukset valmistuivat sekä moninainen määrä katoksia esittelytauluineen ja monikilometriset puusillat ekopoluiksi. Kyllä kelpasi ekoturistin ihmetellä, ehkä nähdä mini-kauriita goanna-liskoja tai villisian pötkivän pakoon niin kuin Jonna ja Timo näkivät. Geologiasta kiinnostuneille riitti erilaisia kivenmurikoita ympäristössä. Niin myös ikkunattomassa opastuskeskuksessa, jossa kivet ja esitetaulut pystyi tutkimaan aurinkopanelien tuottaman eko-sähkön valossa.
Ihan samaa minäkin tein. Lisäsin vähän valoa katkaisimista ja tiirailin värikkäitä tauluja ja harmaita kiviä.
Digimittari näytti, että sähkötehoa oli käytettävissä 1,3 kW, juuri sopivasti moninaisten säästölamppujen ja vesipumppujen toimimiseksi.
Eikös ekoturismin pitäisikin näin toimia? Ehkä. Kaikki nämä vehkeet, laiturit, paneelipattereineen, katokset, sähköperömoottorivene, hieno, iso kaukoputki, koko opastuskeskus asuntoineen KAIKKI OLI VAAN JÄTETTY niin kuin sodan, tsunamin tai ruttoepidemian edellä.
Ekoturismia parhaimmillaan, hommaa sähkövene ja jätä käyttämättä.
Sähköt vielä toimivat. Paneelit olivat kuin kaupasta tuodut, vain muutama pudonnut tai pudotettu. Laituri oli vielä aika hyvässä kunnossa ja useat turistien suojaksi rakennetut katokset, mutta siltarakenteiset luontopolut aivan lahoja ja sortuneita. Sortuivatko ne niin, että turistit eivät enää voineet tulla, vai siksi, että he eivät tulleet?
Veikkaisin, että malaijit, joita ainakin nyt pääosa turisteista on, eivät pitkää polkua ekoturismiin tutustumisekseen jaksa vaeltaa. Toisaalta, sehän se on ekoturismia, että pikaveneet kuohaavat ympäri saaristoa ekokohteesta toiseen? Tulivat ne siihenkin lahdelle, toiset minuutiksi, merikotkia syöttämään ja matkustajilleen esittämään ennen ryöpytystä seuraavaan kohteeseen.
Eilen seilattiin tänne Pantai Kok-hiekkarannalle. Ankkuroimme parin keinosaaren ja rannan väliin. Veneitä on ankkurissa n. 50 ja ehkä tuplasti, aika lailla paikallistuneita, viereisessä Telaga Marinassa.
Telaga Harbour Park
Vuosia sitten turistit kansoittivat tätä rantaa ja Anna ja Kuningas-elokuvan filmausta varten rakennettua pihapiiriä. Se on tuossa meitä vastapäätä, mutta jo lopullista sortumistaan odottavana. Jonna ja Timo lähtivät juuri kokemaan köysirataa maisemaa hallitsevalle 700-metriselle Gunung Mat Cincangille. Se oli juuri valmistunut v. 2002. Ajelimme koereissuja alennettuun hintaan. Telaga marina oli silloin syvä hiekkamonttu, jota kuivatyönä rakennettiin.