2009-11-19 Päästiin liikkeelle Danga Baystä | |
Melaka, Port Dickson | |
2009.11.27 | |
2010.04.13 |
Pääsimme viimein irti Danga Bayn ilmaisesta marinasta. Heti alkumatkan Johor-salmessa iski ukkoskuuro niin, että näkyvyys juuri Second Link-sillan alle tullessa lähes katosi. Avoimemmille vesille tullessa purjetuuli kantoi meidät mukavasti Malesian länsirannikon eteläisimmän saaren, Pulau Kukup, kainaloon, varsin hyvä ja suojainen ankkuripaikka.
Pitkä ei ollut seuraavankaan päivän urakka, vaikka vastatuuli olikin uutta, harvinaista viime vuosina. Koukutettiin Pisang-saaren kyseenalaiseen suojaan.
La 21.11.2009 olikin jo melkoista työtä, 13 tuntia 58 lokattua mailia ja 26 vastakäännöstä, laskettuna gps-ruudulta. Joitakin reivauksia, ukkosmyrässä pohjaan asti. Tuuli oli täsmälleen vastainen, niinkuin virtakin suurimman osan päivää. Lännen halssi oli erittäin takkuinen vastaan tulevan aallokon takia toinen parempi. Väsynyt olin, mutta kyllähän minun kelpaa, olenhan täällä purjehtimassa, enkä vaan matkailemassa, jota hommaa, sanovat, voisi helpommallakin hoitaa. Chimu oli oikaissut muutaman viime luovin ja oli ehtinyt valoisassa merkiksi ankkuripaikallamme, Tanjung Tohorin läheisyydessä. Mitään suojaa ei niemi tarjonnut, vaan keikuimme yön melkein siinä samassa aallokossa, jota vastaan päivän roiskuttelimme.
Pyhäaamun tuuli oli sen verran kevyt, että vastavirrassa luovit olivat lähes suorassa kulmassa kurssiviivaan, eli eteenpäin ei juuri päästy. Iltapaivä paransi tilanteen, matka taittui paremmin aivan reivikynnyksen tuntumassa ajoittain. Chimun Timon mielestä luovimalla matka ei edisty tarpeeksi, ja kynnys illansuussa koneella ajoon pienempi, kuin minulla. Chimu oli jo ankkuroinut Pulau Basarin pilottikirjan pisteeseen. Meistä paikka oli liian huojuva, joten ajoimme sisemmäs. Huolimatta kirjan virtapelotuksista, löysimme aivan saimaantasaisen paikan.
Luovimista riitti vielä aamupäiväksi, vaikka suoraa etäisyyttä oli vain kahdeksan mailia plus yhden ukkosmyrän ennen kuin pääsimme Melakan upouuteen marinaan. Kauheeta tuo vastatuuli, piti 120 mailia punnertaa neljänä päivänä, mutta niinhän sitä viikko aikoinaan luovittiin Kotkasta Hankoonkin, sama matkakin, ja toinen Maariahaminaan.
Malesia on monipuolinen ja monikulttuurinen maaTäällä on sademetsiä ja viidakoita, tiikereineen, jaguaareineen ja norsuineen. On maaseutua ja alkeellisia kalastajakyliä. Mutta Nyky-Malesia haluaa olla modernien kaupunkien, nykyaikaisen teollisuuden ja hyvinvoinnin maa. Pääosa kansasta, 25 milj Suomen kokoisessa maassa, on malaijeja. Kiinalaisia on paljon ja intialaisia myös. Kaikilla ryhmillä on omat uskontonsa, islam suurimpana väestön pääryhmän mukaan. Omat menonsa ja temppelinsä ovat taolaisilla, kungfutselaisilla, hinduilla ja kristityillä.
Eräänä päivänä, kun tulimme kävellen eläintarhareissulta, tietyökoneita remonteeranneet miehet halusivat meidät kuviin kanssaan, jotka itse ottivat kännyköihinsä. Toinen oli Indonesian Acehista, toinen Bangladesistä. Samana iltana satamakapteenin vene toi laituriimme viisi pakolaista. Myanmarilaiset olivat seikkailleet pienellä veneellä Malakan salmessa. Kovin ruusuisena ei moderni Malesia heille esittäytynyt, vaan heidät pistettiin jatkokuljetuksen odotuksen ajaksi maahan (kannelle, laiturille) kyyristelemään.
MarinaaMalesian viranomaiset olivat lyöneet viisaat päänsä yhteen kansansa innostamiseksi merellisiin harrastuksiin. Varattiin 263 paikallista miljoonaa, n.53 €-milj, ja suunniteltiin 10 yleistä marinaa. Toimiin ruvettiin rivakasti, ehkä liiankin. Nyt kahdeksan vuoden kuluttua viisi marinaa on toiminnassa. Kolme muuta ovat kaiketi valmistuneet, mutta vielä avaamatta. Yksi on keskeneräinen, mutta jo vuonna 2003 vauhdilla valmistunut Kuala Kedahin marina (31 milj RM) mataloitui jo seuraavana vuonna käyttökelvottomaksi. Viisaat ihmettelevät nyt miksei kysytty vielä viisaammilta, esin alueen kalastajilta, mihin miljoonat ja marina olisi kannattanut kaivaa.
Toinen huomio on ollut, että juuri ainuttakaan oman maan paattia ei marinoissa ole käynyt, vieraita kyllä. Vesiurheilu ei vielä ole huudossa, mutta ehkä on hyvä, että edes vieraita on ollut. Eihän mitään tapahdu ilman esimerkkiä.
Melaka Marina, jossa viivyimme muutaman päivän on juuri näitä em. suunnitelman tuloksia. Se oli avattu vasta kaksi kuukautta aikaisemmin. Laiturit olivat hienot, alumiinia, kovapuuta ja muovireunuksella fendaroidut. Istutukset olivat valmiit, pramea marinarakennus valmistunut tyhjilleen, henkilökuntana vain porttivahti, tosin yötä päivää. Sen sijainti on veneilijän kannalta edullinen, kävelymatkan päässä Melakan historiallisesta keskustasta. Tästäkin huolimatta, kun Chimu sinne ilmestyi tuntia ennen meitä, siellä oli ainoastaan yksi vene, aussikatti.
Tietokaan ei tietysti ollut vielä levinnyt, mutta saattoi muitakin syitä tyhjyyteen olla, kuten se, että marina oli jo ruvennut mataloitumaan. Mehän sujahdimme sisään heti ukkosmyrän perään, ja sama rytinä, aaltojen, näytti jatkuvan marinassakin.
Aallonmurtaja, komeakin, oli satamaa ympäröimään vieriviereen juntattu 70 cm:n läpimittaisten betonipaalujen jono, joka oli päältä tukevalla betonivaloksella vahvistettu. Paalujen raoista mainingit pääsivät, tosin vähän vaimentuneina, meitä vielä keikuttelemaan. Laituriponttoonit aaltoilivat kuin laiskat merikäärmeet.
Mataloituminen oli jo alkanut. Vesisyvyyden sanottiin olevan 2 metrin luokkaa alavedellä. Se ei nykyveneille kauan riitä ja tulee jatkossakin pitämään laiturit tyhjänpuoleisina. Toisaalta onhan imuruoppaus keksitty, joten kuka tietää?
Maksu oli koko marinasuunnitelman mukainen, edullinen 2 RM/m/päivä, eli meiltä vajaat 5€/päivä. Vesi ja sähkö kuuluivat hintaan. Maksupaikka oli kaupungilla, Jabatan Lautin, satamakapteenin toimistossa. Samalla hoituivat, sisään ja ulosselvitykset yhdellä kertaa.
Mitä me aina marinoissa luuhaamme?Tosiaan, nyt on jo neljäs marina menossa kuukauden sisällä.
Nongsa Pointissa piti marinaan mennä juhlimaan Indonesian viimeistä satamaa. Yksi hienoimmista käymistämme se onkin. N. 15 vuoden käytön jälkeen siellä oli kaikki laiturit täysin uusittu.
Danga Baystä kuulimme matkan varrella, ja mikä oli siellä ilmaiseksi venyä, koska odottelimme purjehtivia Vesalaisia (tyttäremme Johanna ja Timo), käymään.
Melaka on Malesian kaupungeista se, jossa kannattaa käydä, jos käy vain yhdessä, sanoi vanha matkakirja. Ja olihan se marinakin juuri valmistunut.
Eilen saavuimme Admiral Marinaan, Port Dicksonissa. Tätä edellä seilannut suomalaisvene Scorpio luonnehti viiden tähden marinaksi. Joiltain osilta täällä on vielä hienompaa, kuin Nongsa Pointissa, mutta laiturit ovat jo surkean näköiset, vaikka paikoillaan vielä pysyvätkin. Sepangin lentokenttä on lähellä. Sieltä ne sukulaiset huomenna tänne tulevat.
Joiltain osiltaan täällä on hienompaa kuin edellisissä