Su­ku­lais­vie­rai­lu

Meis­tä on to­si haus­kaa käy­dä kat­so­mas­sa nii­tä. Ne on niin has­sun nä­köi­si­ä. I­han kar­vat­to­mi­a o­vat, mut­ta kyl­lä ne mei­kä­läis­tä jo­ten­kin muis­tut­ta­vat. Kar­vat­to­muut­taan ne hä­pe­ä­vät ja y­rit­tä­vät peit­tää it­se­ään vaat­teil­la. Jos me nau­ram­me nii­den has­suu­del­le, niin kyl­lä ne­kin ai­ka i­loi­si­a o­vat. Tai­ta­vat ty­kä­tä meis­tä.

Ai­ka ki­va on käy­dä nii­tä kar­vat­to­mi­a kat­so­mas­sa. Meil­le on oi­kein ra­ken­net­tu täl­lai­nen kat­se­lu­la­va.

Ei­vät ne pal­jon temp­pui­le. O­soit­te­le­vat sor­mel­laan mei­tä ja ai­na kat­so­vat mei­tä ka­me­roi­den­sa lä­pi, ja sil­loin me teem­me temp­pu­ja, et­tä sai­sim­me ne i­loi­sem­mik­si. Ah­dam­me ba­naa­ne­ja suun täy­teen. Se on niis­tä to­si haus­kaa, vaik­ka ei o­le­kaan hy­vää käy­tös­tä. Kii­pei­lem­me myös nii­den mie­lik­si ja roi­kum­me e­ri­lai­sil­la has­suil­la ta­voil­la. Ei­len mi­nä ku­sai­sin kor­ke­al­ta puus­ta nii­den pään pääl­tä, ja si­tä ne vas­ta nau­roi­vat. Ai­ka ou­to huu­mo­rin­ta­ju ai­kui­sil­la ih­mi­sil­lä. Ei­len nii­den var­ti­jat näyt­ti­vät meil­le noin kym­men­tä kar­va­ton­ta. O­sa o­li van­ho­ja­kin. Pa­ri niis­tä kuu­lui pu­hu­van suo­me­a. Hy­vä, kun tu­li­vat näy­til­le. En o­li­si vä­lit­tä­nyt nii­tä men­nä sin­ne kyl­mään il­mas­toon kat­so­maan­kaan. Ai­ka mo­net kuu­lui­vat pu­hu­van a­me­rik­kaa. O­len jo vä­hän si­tä op­pi­nut. Well, y­uo know. Nä­mä nyt meil­le näy­tet­tä­vät kuu­lu­vat o­le­van ve­nei­li­jöi­tä ja maa­il­man ym­pä­ri pur­jeh­ti­joi­ta. Nii­tä kuu­luu Ku­mais­sa o­le­van ko­ko­nai­nen lau­ma. En voi kun nau­raa, tai it­ke­ä, kos­ka ei­vät pää­se kii­pe­ä­mään puu­hun pit­kään ai­kaan. Serk­ku­ni to­sin o­li näh­nyt yh­den nii­den ve­neen mei­dän­kin jo­es­sa, juu­ri nii­den has­su­jen suo­ma­lais­ten. Niil­lä kas­vaa sel­lai­nen puu sii­nä kes­kel­lä paat­ti­a. Kyl­lä sii­nä­kin pa­rem­man puut­tees­sa kii­pei­lee.

Meil­lä o­lis ol­lut vä­hän kii­rei­tä­kin tä­nään, mut­ta kyl­lä nii­tä niin rat­toi­saa on seu­ra­ta, et­tä o­tin mui­jan ja po­jan mu­kaan klo 15:n näy­tök­seen, ja naa­pu­ris­ta­kin läh­ti­vät. Tä­nään meil­le näy­tet­tiin 16:tta kar­va­ton­ta. Yh­del­lä ei ol­lut lain­kaan vaat­tei­ta. Se jo a­nee­mi­si­ne kar­voi­neen vä­hän muis­tut­ti mei­kä­läis­tä. O­li­vat ne van­hat has­sut suo­ma­lai­set­kin siel­lä näy­til­lä vie­lä. En voi­nut kun nau­raa nii­den lie­ri­ha­tuil­le, ja vie­lä ka­me­rat ja kii­ka­rit keik­kui­vat kau­las­sa. Pää­tim­me ka­ve­rei­den kans­sa teh­dä vä­hän jek­ku­a. Y­leen­sä­hän em­me mal­ta juu­ri o­dot­taa nii­tä näh­däk­sem­me, mut­ta nyt pää­tim­me tut­ki­a nii­tä hi­das­te­tus­ti. Pis­tin mui­jan po­jan kans­sa va­lu­maan ok­si­a pit­kin nä­kö­a­la­ta­san­teel­le – hi­taas­ti sa­noin. Naa­pu­rin po­jat liu­kui­vat li­aa­ni­a pit­kin. Mui­ja pirs­kat­ti vie­köön eh­ti juo­da ko­ko lie­mi­kul­hon, en­nen­kuin mi­nä sin­ne hi­das­te­tus­ti eh­din. No mi­nä kuo­rin ba­naa­ne­ja, kuin te­at­te­rin la­val­la - hi­taas­ti, ku­ten so­vit­tu, ja sain ne taas nau­res­ke­le­maan.

Haus­kaa on ol­lut, mut­ta al­kaa­han tä­mä vä­hän yk­si­toik­koi­sek­si­kin käy­dä. Nyt o­len var­maan näh­nyt nii­tä jo­ka maas­ta, ei­kä ne sii­tä pa­ra­ne. Pi­tää kir­joit­taa sin­ne puis­to­toi­mis­toon, et­tä el­lei­vät seu­raa­vak­si lä­he­tä näy­til­le e­siin­ty­vi­ä tai­tei­li­joi­ta, mis­se­jä ja sel­lai­si­a, niin mei­kä ot­taa hat­kat. Tan­jung Pu­ting kan­sal­lis­puis­to

Puis­to on a­lun­pe­rin hol­lan­ti­lais­ten 1939 pe­rus­ta­ma. Si­tä on e­ri la­eil­la u­se­aan ot­tee­seen laa­jen­net­tu, ja se on ny­kyi­sin laa­juu­del­taan y­li 400 000 ha. Puis­to on e­rit­täin a­la­vaa suo­maa­ta, ja siel­lä e­lää jos jon­kin­lais­ta ö­tök­kää ja kas­vi­a le­o­par­dis­ta sar­vi­kuo­noon. Mai­nit­tu­ja tus­kin nä­et, mut­ta kro­ko­tii­lis­tä voit näh­dä pols­kah­duk­sen. O­ran­ge­ja (o­rang-u­tang=met­säih­mi­nen in­do­ne­si­ak­si) nä­et var­mas­ti.

Sirk­ka-Lii­san ja Ti­mon oi­ke­a ta­pa su­ku­lais­vie­rai­luun

Y­lei­sin ta­pa puis­toon pää­se­mi­sek­si on os­taa 1:n, 2:n tai kol­men päi­vän ve­ne­mat­ka Ku­mais­ta. Kaik­ki ne suun­tau­tu­vat Se­ko­nier-si­vu­jo­el­le, jo­ka haa­rau­tuu kaak­koon n. 3 mai­li­a Ku­mais­ta a­la­vir­taan. Jo­en­haa­ras­ta on seit­se­män mai­li­a mut­kit­te­le­vaa ni­pa­pal­mu­jen reu­nus­ta­maa uo­maa en­sim­mäi­seen ”puis­to­lei­riin” Ha­ra­pan-ky­län koh­dal­la. Py­säh­tyy tai ei ve­ne­mat­ka jat­kuu muu­ta­man li­sä­mai­lin, ja muu­ta­man ki­lo­met­rin kä­ve­lyn jäl­keen tul­laan Camp Le­a­key­hin. Mää­rä­ai­koi­na o­ran­geil­le tar­joil­laan ba­naa­ni­lou­nas, jo­ta pai­kal­le tul­leet tu­ris­tit pää­se­vät seu­raa­maan. Sa­maa ta­pah­tuu tääl­lä Ha­ra­pa­nis­sa­kin. E­del­lä sei­soi kuin­ka kuu­luu teh­dä, ei­kä pi­dä a­li­ar­vi­oi­da ve­nees­sä seu­raa­van op­paan ja­ka­maa tie­tout­ta.

Toi­nen ta­pa puis­toon me­noon. Ma­ri­ner työn­tää pa­rem­man puut­tees­sa. Ku­va: Lin­da ja Mic­ha­el, B'she­ret, U­SA

Mi­nä puo­les­ta­ni ha­lu­an men­nä o­mal­la kö­lil­lä min­ne i­ki­nä pää­see, ja kos­ka o­lin nou­dat­ta­nut tä­tä jo vuon­na 2001, niin va­lin­ta o­li sel­vä: o­ma­toi­mi­mat­ka. Ii­ris pyy­häl­si Sun­gai Se­ko­nie­ri­ä, ni­pa­pal­mu­jen reu­nus­ta­maa 20-30 met­ri­ä le­ve­ää 8-10 met­ri­ä sy­vää uo­maa, mut­ta pa­ri mai­li­a en­nen Ha­ra­pa­ni­a ko­nees­ta lop­pui ve­to. Ma­ri­ne­rin nel­jä hep­paa jol­las­sa kyl­jel­lä toi­vat pe­ril­le. Kiin­ni­tim­me pan­da­nus­pu­sik­koon jo­ki­penk­kaan a­pu­na pai­kal­li­nen Biin. Piir­sin ku­van ve­neen­poh­jas­ta ja pot­ku­ris­ta, ja o­tin e­siin su­kel­ta­jan­lam­pun ja mas­kin. Biin ja ka­ve­rin­sa pu­lah­ti­vat rus­ke­an­har­maa­seen ve­teen ja an­toi­vat lam­pun he­ti ta­kai­sin. Ei au­ta. Mas­ki­a­kaan ei­vät huo­li­neet. Puo­len tu­si­naa ker­taa he toi­vat näy­til­le pan­da­nus­leh­ti­nip­pu­ja, ja kas, ko­ne ja vaih­teet pe­la­si­vat nor­maa­lis­ti.

Em­me e­des tör­män­neet ui­viin saa­riin

E­ro­na vuo­sien ta­kai­seen o­li nyt, et­tä meil­lä o­li nip­pu pää­sy­lip­pu­ja: ka­me­ral­le, ve­neel­lex2päi­vää, ih­mi­sil­lex2päi­vää ja vie­lä var­muu­dek­si jo­tainx2päi­vää. Ku­kaan ei o­le ol­lut näis­tä li­puis­ta kiin­nos­tu­nut, mut­ta py­kä­lät lie­nee täy­tet­ty, ja e­lu­kat on näh­ty.

Jo­ki­lii­ken­ne on pal­jon muut­tu­nut pi­ka­ve­ne­kan­taan

Me­ri­lii­ken­ne­kin o­li pal­jon muut­tu­nut. Pur­jeh­ti­vat rah­ti­lai­vat, kal­jaa­si­ko­koi­set o­li­vat ka­don­neet. Mie­li­ku­vi­tus ei ol­lut.

Huo­mi­saa­mu­na 19.10.2009 ne­li­päi­väi­nen a­pi­na­jo­ki­ris­tei­lym­me päät­tyy. A­jam­me pan­da­nuk­si­a väl­tel­len Ku­mai­hin. Mah­dol­li­sen kaup­pa­reis­sun jäl­keen Pan­ga­lan­bu­niin jat­kam­me me­rel­le koh­ti Ba­ta­min Nong­sa Point Ma­ri­naa täs­sä maas­sa ai­van Sin­ga­po­ren vas­ta­ran­nal­la, 580 mai­li­a. Chi­mu on vie­lä Ku­mais­sa. Pa­hem­pi­a riip­pu­vuu­soi­rei­ta vält­tääk­sem­me ta­pa­sim­me hei­dät ei­li­ses­sä o­ran­gie­sit­te­lys­sä tääl­lä, hei­dän kah­den päi­vän ret­ken­sä vii­mei­sel­lä py­sä­kil­lä. Ku­vi­a ON o­tet­tu nyt ja pit­kin mat­kaa. Nii­den la­taa­mi­nen, myös van­hem­piin se­pus­tuk­siin, jois­ta nii­tä vie­lä puut­tuu, siir­tyy pa­rem­pien yh­teyk­sien pää­hän.