7.10.2009 Ba­li ei pääs­tä ot­tees­taan

Se­lat Lom­bok, Ba­lin ja Lom­bo­kin vä­li­nen sal­mi, vir­taa pa­rin-kol­men sol­mun no­peu­del­la, vuo­ro­ve­sis­tä vä­lit­tä­mät­tä pää­a­si­as­sa poh­joi­ses­ta e­te­lään kaak­kois-mon­suu­nin ai­ka­na. On­nek­si poik­keuk­si­a­kin on.

Vih­je kuu­lui, et­tä ai­van Ba­lin ran­nan tun­tu­mas­sa voi­si ol­la a­kan­vir­ta. I­lok­sem­me tuu­li vi­ri­si kaa­kos­ta, ja ge­naak­ke­rin ve­tä­mä­nä ja vir­ran kul­jet­ta­ma­na gps rak­sut­ti pa­ri tun­ti­a kym­me­nen sol­mun pin­taan. Vir­taus py­syi meil­le e­dul­li­se­na myös sen jäl­keen, kun o­lim­me pa­ko­te­tut pe­rus­pur­jei­siin tuu­len voi­mis­tut­tu­a.

Ba­lin i­tä­nie­men kiih­dy­tys­kais­tal­la pu­hal­si jo niin, et­tä pi­ti rei­va­ta. Ei pit­käk­si ai­kaa, sil­lä Gu­nung A­gung-tu­li­vuo­ren suo­jas­sa tuu­li heik­ke­ni. Sa­mal­la vir­ta­kin o­li kään­ty­nyt vas­tai­sek­si. Pi­an tuu­li lop­pui ko­ko­naan ja a­loim­me va­lu­a ta­kai­sin­päin.

Chi­mu al­koi put­put­taa, mut­ta me ve­täi­sim­me pur­jeet ko­koon ja le­pä­sim­me niin hy­vin kuin se on­nis­tui, sil­lä ai­na vä­lil­lä jou­duim­me äk­ki­jyr­kän vir­ta-aal­lo­kon tul­ju­tuk­seen, jol­loin vet­tä räis­kyi jo­pa pe­rä­pei­lin y­li, jo­ta em­me vie­lä muu­ten o­le ko­ke­neet, kuin pa­him­mis­sa myrs­kyis­sä.

Va­luim­me ta­kai­sin­päin run­saat nel­jä mai­li­a puo­les­sa vuo­ro­kau­des­sa, vaik­ka ai­na vä­lil­lä jo­ku or­po hen­käys y­rit­ti a­vit­taa mei­tä e­teen­päin.

Täy­tyi us­ko­a et­tä tuu­li ei tu­le o­dot­ta­mal­la, mut­ta ko­nei­lu­a­kin, jo­ka y­leen­sä aut­taa, tar­vit­tiin nyt vii­si tun­ti­a. Pa­ri seu­raa­vaa vuo­ro­kaut­ta o­li­vat jo pal­jon pur­jeh­duk­sel­li­sem­pi­a.

Täl­lai­si­a ras­kai­ta bam­bu­laut­to­ja, ka­lo­jen hou­kut­ta­mi­seen, o­li me­res­sä ank­ku­roi­tui­na kym­me­nit­täin. Niis­tä nä­ki hy­vin, vie­kö vir­ta e­teen vai taak­se, mut­ta ä­lä tör­mää pi­me­äs­sä.

10-12.10.2009 Ba­we­an

Ba­we­an on 20 km hal­kai­si­jal­taan o­le­vaa saa­ri Jaa­van­me­res­sä. Ank­ku­roim­me sen poh­jois­lah­teen kym­me­nen muun ve­neen jouk­koon. Chi­mu o­li tul­lut pa­ri tun­ti ai­kai­sem­min, muu po­ruk­ka kuu­lui pää­o­sin Lom­bo­kil­ta ker­to­maa­ni Sail In­do­ne­si­a-po­ruk­kaan. Kä­ve­lyl­lä pa­rin kil­san pääs­sä o­le­vaan Tam­bak-ky­lään i­hai­lim­me toi­nen tois­taan hie­nom­pi­a o­ma­ko­ti­ta­lo­ja. Em­me ko­te­jam­me Suo­mes­sa näin ko­ris­teel­li­ses­ti kaa­ke­loi­si, mut­ta ei­vät ne ko­vin pal­jon muis­tut­ta­neet Ba­we­a­nin­kaan van­hem­paan ra­ken­nus­kan­taa.

Tam­ba­kin pää­ka­tu

Ju­tu­tim­me e­räs­tä mies­tä por­til­la. Hän kut­sui mei­dät oi­ko­pää­tä si­sään ja tar­jo­si me­hu­a. La­sim­me ei­vät tyh­jik­si eh­ti­neet, sil­lä i­sän, A­gus Sa­li­min, e­si­mer­kin mu­kaan ta­lon tyt­tä­ret No­va ja Vi­ra pi­ti­vät nii­tä jat­ku­vas­ti täy­si­nä. Tu­si­na vel­jen­poi­ki­a ja -tyt­tä­ri­ä se­kä serk­ku­ja kärk­kyi ym­pä­ril­lä sa­maa hom­maa.

Juo­man­las­ki­jat

I­sän­tä e­sit­te­li pie­nen kort­te­lin mit­tai­sen ta­lon­sa, huo­neet ja Ba­we­a­nil­la teh­dyt tai­dok­kaas­ti ka­ver­re­tut, y­lel­li­sen o­loi­set huo­ne­ka­lut se­kä ker­toi ra­ha­läh­teen­sä: Tie­nes­ti tu­lee ta­lous­puo­len me­ri­mie­he­nä rans­ka­lai­ses­sa öl­jyn­po­rau­sa­luk­ses­sa. Vai­mo käyt­tää sii­tä ta­lou­den pyö­rit­tä­mi­seen ko­to­na n. vii­den­nek­sen sa­moin kuin i­sän­tä toi­sen it­se mat­koil­laan. Pal­jon y­li puo­let dol­la­ri­pal­kas­ta jää sääs­töön, ja se o­li Ba­we­a­nil­le tuo­tu­na i­so sum­ma. Juu­ri o­li os­tet­tu ker­ral­la kak­si moot­to­ri­pyö­rää. E­si­koi­nen, E­ka ni­mel­tään, o­li sur­rut­te­le­mas­sa i­som­mal­la.

A­gu­sin mu­kaan Ba­we­a­nin 100 000:sta a­suk­kaas­ta pal­ve­lee noin 3000 mies­tä kan­sain­vä­li­ses­sä me­ren­ku­lus­sa. Ko­mei­ta kaa­ke­lei­ta kiil­te­le­vi­ä pik­ku­pa­lat­se­ja nou­see saa­rel­le kuin sie­ni­ä sa­teen jäl­keen.

Tam­ba­kin ka­dul­la tör­mä­sim­me o­pet­ta­ja A­diin. Hän ru­pe­si vä­lit­tö­mäs­ti or­ga­ni­soi­maan mei­tä kou­lul­leen op­pi­lai­den­sa eng­lan­nin kiel­tä tree­naa­maan.

Seu­raa­va­na aa­mu­na ke­vyt­moot­to­ri­pyö­rien jo­no kur­va­si ran­tau­tu­mis­paik­kaam­me, A­di ja toi­nen o­pet­ta­ja Gu­na­wan keu­loil­la se­kä nel­jä op­pi­las­ta hie­nois­sa kou­lu­pu­vuis­saan. Niin mei­tä Chi­mu­jen kans­sa vie­tiin.

Pi­dim­me Ti­mon kans­sa kum­pi­kin o­man 10 mi­nuu­tin ”lu­en­tom­me” pa­ris­sa e­ri luo­kas­sa, ai­hei­na ai­na­kin Suo­mi ja tä­mä maa­il­mal­la re­su­a­mi­nen. Riit­ta sai kui­ten­kin par­haat ap­lo­dit e­sit­tä­mäl­lä hiih­to­a luo­kan käy­tä­väl­lä.

Riit­ta on juu­ri an­ta­nut hiih­to­tun­nin

Meis­sä vi­ka tie­tys­ti o­li, mut­ta ei­vät op­pi­laam­me kyl­lä y­rit­tä­neet­kään kes­kit­ty­ä muu­ta­mi­a kau­nii­ta, kilt­te­jä tyt­tö­jä lu­kuu­not­ta­mat­ta, jot­ka pyy­det­tä­es­sä e­sit­ti­vät häm­mäs­tyt­tä­vän hie­nos­ti muo­toil­tu­ja ky­sy­myk­si­ä­kin. Lii­kaa y­leis­tet­ty­nä sa­man luo­kan po­jat o­sa­si­vat mel­kein sa­no­a ni­men­sä.

Sil­loin en­nen Fe­lis­san Pi­a ja Gö­ran Gran­bac­kan kans­sa o­lim­me ko­ke­neet Ba­we­a­nin vuon­na 2001. Ai­van sa­mo­ja hen­ki­löi­tä, A­di­a lu­kuu­not­ta­mat­ta, em­me ta­van­neet nyt. Em­me löy­tä­neet kan­ta­paik­kaam­me­kaan, Ha­li­nan kup­pi­laa, mut­ta kai­ken kaik­ki­aan Ba­we­a­ni­lai­set o­li­vat säi­lyt­tä­neet y­lit­se­vuo­ta­van ys­tä­väl­li­syy­ten­sä. Ko­ke­kaa no­pe­as­ti! Len­to­kent­tä on ra­ken­teil­la.

Riit­ta lä­het­ti teks­ta­ri­ter­vei­set Pi­al­le ja Gö­ra­nil­le. Vas­taus ker­toi hei­dän juu­ri saa­pu­neen Cat­ri­ne-ve­neel­lään (Tar­ga 96) Ka­na­ri­an Is­la Gra­ci­o­sal­le.

Toi­ve­sei­laus­ta - a­luk­si Sa­ma­na il­ta­päi­vä­nä, kou­lun jäl­keen Ii­rik­sen keu­la kään­tyi koh­ti Bor­ne­o­ta, Ka­li­man­ta­ni­a In­do­ne­si­ak­si, ja Ku­mai-jo­ke­a siel­lä. Chi­mu seu­ra­si tun­tu­mas­sa. Nyt o­li tuul­ta ja oi­ke­as­ta suun­nas­ta, si­vu­myö­täis­tä. Si­tä kes­ti­kin y­li puo­li vuo­ro­kaut­ta. Sa­man a­jan, ko­ko pi­me­än o­li poh­joi­ses­sa sa­la­moi­nut. Ei mi­tään sil­loin täl­löin, vaan jat­ku­va­na lei­mu­a­mi­se­na. Aa­mul­la se tu­li pääl­le. Hyök­kä­si muu­ta­man se­ka­puus­kan jäl­keen län­si-luo­tei­se­na. Sin­ne ol­tiin pyr­ki­mäs­sä. Kaa­to­sa­de kes­ti en­sin tun­nin. Muu­ta me­ren­kul­ku­a ei nä­ky­nyt, kos­ka ei­vät sat­tu­neet kos­ke­tu­se­täi­syy­del­le. Ei nä­ky­vyyt­tä e­nem­pää o­li­si ol­lut­kaan. Tut­kaa­kin vil­kai­sin, pelk­kää val­kois­ta ko­ko ruu­tu.

Ei aut­ta­nut muu­ta kun tä­hys­tel­lä spra­y­hoo­din lä­pi, kun Ii­ris pors­kut­ti sy­vään rei­vat­tu­na poh­joi­sen ja koil­li­sen vä­li­si­ä kurs­se­ja Tuu­li-Väi­nön oh­jaa­ma­na. Il­lal­la taas tyyn­tyi. Vä­hän puo­le­nyön jäl­keen täyt­tyi ko­nei­lun mit­ta. Ank­ku­roim­me Go­song San­gorn ma­ja­kan lä­hei­syy­teen, lä­hes kym­me­nen mai­lin pää­hän lä­him­mäs­tä maas­ta.

Il­ta­yös­tä ja vie­lä ank­ku­riin tul­les­sa ve­nei­dem­me, Chi­mu tun­tu­mas­sa, keu­lat viil­si­vät kuin tu­han­sien le­dien va­lai­se­maa me­ren pin­taa. Keu­la-aal­lon le­vi­tes­sä ty­ve­nen me­ren­pin­nan pääl­le, ai­van kuin o­hu­es­sa jääs­sä a­jet­ta­es­sa aal­lon ul­ko­reu­na suo­ras­taan häi­käi­si, niin et­tä muu­ta ym­pä­ris­tö­ä o­li vai­ke­a ha­vai­ta. Näin voi­mak­kaa­na em­me o­le mois­ta en­nen ko­ke­neet. Ku­mai-jo­ki Vii­den tun­nin ko­ne­a­jo on­nek­si vuo­ro­ve­den myö­tä­vir­ras­sa toi mei­dät Ku­main kau­pun­gin e­dus­tal­le 200 mai­lin ja ank­ku­roin­tei­neen ta­san kol­men vuo­ro­kau­den jäl­keen Ba­we­a­nil­ta. Pa­ri­kym­men­tä mas­to­a o­li jo pai­kal­la, Sail In­do­ne­si­a taas.

Ank­ku­ri­paik­ka on laa­ja, mut­ta voi­mak­kaas­ti vir­taa­va ja suun­taa vaih­ta­va vuo­ro­ve­si te­kee sii­tä vaa­ti­van. Lä­hin sak­sa­lai­nen naa­pu­rim­me kä­vi jo meil­le va­lai­se­mas­sa ti­lan­net­ta. Jot­kut ve­neet o­li­vat jo tör­mäil­leet toi­siin­sa. Nou­da­tim­me toi­vet­taan. Siir­ryim­me kau­em­mak­si.

Ku­mai ”Ci­ty”

Ku­main pää­ka­tu o­li tun­gok­seen as­ti täyn­nä vä­ke­ä, mo­po­ja, au­to­ja. Se o­li o­sit­tain sul­jet­tu­kin, sil­lä vuo­ro­lai­va o­li juu­ri tul­lut lai­tu­riin las­tei­neen mat­kus­ta­ji­neen, ja kuor­maa pi­ti tie­tys­ti vä­lit­tää e­teen­päin. Ti­mo pyö­rit­ti pää­tään. Ei näyt­tä­nyt kuu­le­ma hy­väl­tä. Jo­han kaik­ki vi­ra­no­mai­set­kin o­li­vat Ba­lil­la ih­me­tel­leet. Ku­mai? Mik­si sin­ne? Mik­si to­si­aan? Tun­gok­sen li­säk­si suu­rin o­sa ta­lois­ta o­li vain hök­ke­lei­tä, vi­nos­sa i­tään ja län­teen, vä­lis­sään a­vo­vie­mä­rei­tä ja ka­pei­ta ku­ji­a.

Ku­main pää­ka­tu on hil­jen­ty­nyt. Ai­no­at "ker­ros­ta­lot", ja nii­tä on pal­jon, o­vat ik­ku­nat­to­mi­a "pääs­ky­sen­pe­sä­teh­tai­ta". Suih­ke käy ym­pä­ris­tös­sä, ja sir­ku­tus sär­kee kor­vat.

Ta­lois­sa ja hök­ke­leis­sä­kin o­li kui­ten­kin toi­mi­vi­a puo­te­ja, ruo­ka­paik­ko­ja ja mo­nen sor­tin kor­jaa­mo­ja, ja mi­kä po­si­tii­vi­sin­ta vä­ki o­li tu­ke­vas­ti työn tou­hus­sa. Juu­ri o­len ke­hu­nut mil­joo­nil­la. Nyt o­li­vat ru­pi­at kor­til­la. Ei, Ku­mais­sa ei kor­til­la mi­tään saa­nut. Pank­ki o­li­si vaih­ta­nut vain 100 USD ja suu­rem­pi­a se­te­lei­tä. Nii­tä ei meil­lä taas ol­lut, kos­ka y­leen­sä pie­net se­te­lit o­vat kel­van­neet pa­rem­min.

Pää­sin lä­hei­seen, 25 km, a­lu­een pää­kau­pun­kiin Pan­ga­lan­bu­niin puis­to­po­lii­si­au­tol­la.

I­van ker­toi mat­kal­la vai­keis­ta a­jois­ta 10 vuot­ta sit­ten: Hal­lin­to o­li ai­ka­naan siir­tä­nyt Ma­du­ran y­li­kan­soi­te­tul­ta saa­rel­ta vä­ke­ä Ku­main a­lu­eel­le. Pai­kal­li­set Da­y­ak-hei­mot kyl­läs­tyi­vät e­ri­ar­voi­suu­teen ja e­pä­oi­keu­den­mu­kai­suuk­siin vä­es­tön siir­ron jäl­keen. Päi­tä, pää­a­si­as­sa ma­du­ra­lais­ten, al­koi sa­nan­mu­kai­ses­ti pu­toil­la. Jou­koit­tain ma­du­ra­lai­si­a pi­ti e­va­kuo­i­da tur­vaan a­lu­eel­ta. Ym­mär­ret­tä­väs­ti tu­ris­mi ve­ti hen­ke­ä tuo­na ai­ka­na.

Toi­nen vai­ke­a a­si­a kan­sal­lis­puis­ton sa­ral­la on ol­lut pui­den kaa­to, lu­val­li­nen ja lu­va­ton. Ku­mai o­li­kin ai­kai­sem­min vil­kas sil­lä a­lal­la. Me­kin muis­tam­me kuin­ka hi­naa­jat ve­ti­vät pa­rin met­rin pak­sui­sil­la tu­keil­la las­tat­tu­ja proo­mu­ja jo­ki­väy­läl­lä.

Nyt puu­hom­mat on saa­tu ku­riin, lop­pu­maan. Val­ti­o on tie­ten­kin jou­tu­nut ko­vil­le y­rit­tä­es­sään pai­ka­ta ku­kois­ta­neen a­lan aiem­min tar­jon­nut­ta työl­li­syyt­tä. Ai­na­kin se on tu­ke­nut met­sä­nis­tu­tus­ta.

Pan­ga­lan­bun o­li ai­van kuin toi­nen maa­il­ma. Ko­koo­ja­ka­dut o­li­vat is­tu­tuk­sin ja veis­tok­sin ko­ris­tel­tu­ja a­va­ri­a ne­li­kais­ta­tei­tä. Siis­ti­ä­kin o­li, ros­kil­le ros­kik­si­a.

E­ka ra­haa­u­to­maat­ti ei pe­lan­nut, ja ra­han­vaih­to ei sii­nä ei­kä nel­jäs­sä seu­raa­vas­sa on­nis­tu­nut, ei­vät­kä o­san­neet neu­vo­a muu­al­le­kaan. Mie­tin jo mi­tä voi­sin al­kaa myy­mään se­te­lei­hin kiin­ni pääs­täk­se­ni.

Ai­van lä­hel­lä e­kaa pank­ki­a, sa­man ni­mi­ses­sä, au­to­maat­ti­kin pe­la­si, kun­han en­sin o­lin kä­vel­lyt kil­san pa­ri toi­seen suun­taan ja ta­kai­sin. Ai­ka i­sos­sa kau­pun­gis­sa ei­vät val­ko­naa­mat o­le nä­kö­jään jä­rin tut­tu nä­ky, sii­hen mal­liin vä­ki, e­ten­kin nuo­ret, ka­duil­la ter­veh­ti­vät. Hel­lo ja good af­ter­noon su­jui kui­ten­kin jo mo­nil­ta.