5.10.2009 Miljonäärinä Balilla | |
2009.10.04 | |
2010.04.13 |
Olemme nähneet epävirallisia €-kursseja 13 000-14,500 Rupiaan. Se tarkoittaa, että nollia on kaikissa ostoksissa rutkasti. Hyvä puoli on, että nollat hillitsevät ostohalua. Ja toinen, että hirmusummista huolimatta €-hinnat silti asettuvat edullisiksi.
Polttoaineet maksavat huoltoasemilla kolmannes-euron litralta ja marinankin mittarista liruu dieseliä n. 0.50 eurolla. Darwinin jälkeen mahtui vain 90 litraa. Pursiseuran olutpullo maksaa runsaan euron, ja marketista lientä voi saada runsaalla puolella siitä. Marketin mangot ja monet muutkin hedelmät maksavat euron pintaan kilolta. Markettikärryllisen olemme saaneet kassan ohi 1,0-1,5 miljoonalla. Ja vaikka jakolasku kohtuullistaa isommankin summan sadan euron pintaan, niin kaiken kaikkiaan kulutuksemme täällä nousee moniin, moniin miljooniin. Kuukausi Darwinin kaupoista, jossa välissä ei juuri mitään ollut tarjollakaan, ja seuraavat viikot ennen Singapore-Malesiaa puolestaan tasoittavat päiväkulutuksemme taas johonkin tuntemattomaan vakioon..
Marinapaikkamme maksaa 15,5 USD päivältä, joka näissä numeroissa on 150 000 rupiaa. Käyttämämme vesi, ei ole juomavettä, ja sähkö maksetaan mittareiden mukaan.
WiFi veneelle, 33 MB, irtoaa 7 €:lla, mutta ei kestä montaa tuntia surffailla, etenkin, kun edellisen kortin aikana heti alkuunsa udohdin log outin. Systeemi jäi raksuttamaan ja oli tyhjä seuraavan kerran yritettäessä. Kortteja tulee täällä kulumaan ainakin neljä kpl. Internetyhteys on kuitenkin meille veneilijöillekin ”pakollinen”, ja se tulee lähes aina ostettua, jos on mahdollista saada se veneelle näkymään.
Tämä talouskatsaus ei nytkään ole valitusvirsi, kuka miljönääri nyt valittaisi, vaan vertailu ja muistiinpanoja matkan varrelta, ehkä jollekin kiinnostuneelle tiedoksi.
Balimarina, tällä hetkellä noin parinkymmenen maailmaa kiertelevän paatin pysäkki, on joka sään satama niitä ei Balilla taida muita olla, kuin naapurissamme pari mailia koillisen Serangan saaren ja pääsaaren välisen salmen ankkuripaikka. Siellä on ankkurissa tai poijuissa, 5-7 USD/päivä, kymmenkunta meikäläistä lisää. Kuulema on jollalaituri, polttoainepalvelu ja pirssietäisyydet kaupungille samaa luokkaa, kuin meillä.
Turistina
Eilen sunnuntaiaamuna lähdimme Chimujen kanssa päiväautomatkalle. Aika hyvää tietä kuskimme ajoi rauhallisesti kohti itää aluksi. Toiset kaksi kaistaa olivat rakenteilla. Niitä varmaan tarvitaan, kunhan kaikilla balilaisilla on mopo. Monilla on jo nyt, ja ne ovat usein liikkennevirran pääosa.
Me kaikki olimme matkalla Besakih-temppeliin
Besakeh-temppeli kilometrin korkeudessa Gunung Agung-vuorella oli eka kohde. Oppaat tietysti piirittivät meidän asianmukaisesti sarongoidun joukkiomme, kertoen, että seremonioiden takia ei ilman opasta ole temppeliin asiaa. Kuin takiaiset he piirittivät meitä, mutta keksimme taikasanan:”Me olemme olleet täällä aikaisemmin.” Sillä sekunnilla oppaat lakosivat. Vain muutaman kerran piti taikasana toistaa.
Seremonioita tosiaan riitti, lippuja, päivänvarjoja, bambukoristeita ja valkovaatteista väkeä sekä perinteellistä elävää musiikkia mausteeksi. Seremoniaporukka, hinduja, taas ei jännitä meitä eikä muitakaan. Samalla kun muutamat, mumisivat, suitsuttelivat ja kevein käsikoreografein karkottelivat pahoja henkiä, toiset tupakoivat, keskustelevat ja huhuilevat kännyköihinsä ja viittoivat meitä seremoniaa seuraamaan.
Pilvessä ajeltiin sitten kohti Batur-järveä. Minun piti kartalla pyyhkiä tuulilasia sisäpuolelta, että kuskikin olisi edes vilahduksen nähnyt jyrkänteellä mutkittelevasta tiestä. Varmuuden vuoksi kuvasin ravintolassa maalauksesta maiseman ennen lounastamme. Onneksi pilvet sitten raottuivatkin ja näimme kraatterijärven ja ympäröivät huiput luonnossakin.
Vielä olisi ollut kaivertajien, batiikkikutojien ja hopea- sekä kultaseppien kylät listalla, mutta nämä turistit olivat jo annoksensa saaneet. Pari tuntia vielä piti seurata nuorten mopedistien kilpa-ajoa paluumatkalla, ennen kuin pääsimme pyhäillan vilkastaman ”supermarket-nirvanan” kautta venekoteihimme.
Suunnitelma
Huomenna, tiistaina on meininki kävellä taas selvityskierros. Jos haluaa elää pykälien mukaan, se on tarpeen samassa maassakin täällä esim. Kalimantaniin (Indonesian Borneo). Toinen mahdollisuus olisi seilata pikkukylästä toiseen viranomaisia vaivaamatta, niin kuin me ennen Balia teimmekin, tai suunnata suoraan, vaikka Singaporeen, jolloin ulosselvityksen maasta voisi jo täällä tehdä.
Me pistämme Chimun kanssa keskiviikkona 9.10.2009 keulat kohti Kumaita Kalimantanilla. Sinne on alle 500 mailia, mutta keleistä riippuen, voi olla pysähdyksiäkin jo Balia kiertäessä tai seuraavia saaria ohittaessamme. Monet siellä menevät viidakkoon tervehtimään lähisukulaisiaan, metsäihmisiä, orang-utan.