1.10.2009 Benoa, Bali | |
2009.09.30 | |
2010.04.13 |
1.10.2009 Benoa, Bali 8 44,26 S; 115 12,89 E
Ensin puhalsi puukkoja ja puntareita monta päivää. Yhtenä aamuna jo nostimme ankkurin neljän aikaan, ja yritimme merelle. Gili Trevanganin kohdalla, viiden mailin päässä Oberoista, meni pupu pöksyyn. Meri oli niin kuoppainen, että käännyimme takaisin. Jo tunnin päästä siitä, kun yritimme seilata takaisin ankkuriin, tuuli loppui, ja piti startata kone. Jälkeenpäin on hyvä sanoa, että olisi pitänyt jatkaa ainakin tunti pahimmasta virtahöykytyksestä. Varmasti olisi keli keventynyt. Chimu lähti aamupäivällä ja pääsi aika pienellä pompotuksella.
Me hyödynsimme päivän käymällä Medana Bay Marinan poijussa ottamassa 16X19 litraa pullovettä tankkeihin, á 0,6 €. Illan suussa putputimme lähtöasemiin Teluk Kombal-lahteen.
Horisontin täydeltä trimaraaneja palaamassa kalareissulta
Seuraavana aamuna, viime maanantaina, ei ollut keliongelmia. Ainoastaan 50 mailin myötävirtaheitto Benoaan ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuuli kääntyi viime aikojen tavan mukaan SW eli puhaltamaan kohteesta.
Labuan Amukisa on vilkas öljysatama
Ankkuriyön jälkeen Labuan Amukissa jatkoimme luovimista. Parin solmun myötävirta jelppasi meidät Benoaan asti, jossa Port Moresbyssä tapaamamme Ishani-katin Chris viimeisteli ankkurointimme viemällä dingillään peräköyden poijuun.
Benoan niemi
Bali voi olla hieno turistikohde. Benoakin kalskahtaa vähintään eksoottiselta, vähintään löytöretkien ajan kultakaupungilta. Sellaiselta se näyttääkin, kun sen niemeä vesitse sivuuttaa. Varsinainen satamakylä, oikeastaan Ujung, sitä vastapäätä on todellinen rämpsänkylä. Ei kyllä ainoa Kaakkois-Aasiassa, joten näihin on syytä tottua.
Vahinko, johon on vaikea varautua. Miehittämätön, kuskinsa heittänyt moottorivene syöksyi Ishanin kylkeen,ei täällä, joskus aikaisemmin. Väliaikainen korjaus.
Indonesian pelätty byrokratia
Heti aamusta lähdimme kohtaamaan pelättyä byrokratiaa Chimun Timon ja Sirkka-Liisan edellispäiväisillä kokemuksilla terästettyinä. Satamakapteeni oli ensimmäinen osoite n. kilometrin päässä Bali Marinasta. Kahdesta talosta piti kysyä ensin, koska niidenkin plakaateissa oli merenkulullista murretta. Erittäin ystävällisesti aina tulivat jopa portille näyttämään, että tuonne.
Onnistuimme pujottelemaan kymmenen parveilevan formupukuisen virkailijan seasta meille heti osoitettuihin tuoleihin. Miehistöluettelon, tuloilmoituksen ja valmiiksi lähtöilmoituksen raapusteltuani, poikkesimme kadun yli minimarkettiin kopioita ottamaan. Ennakoitukin oli, mutta yksi kopioitava oli juuri täytetty miehistöluettelo, jossa oli viiden eri instanssin leimojen paikat.
Helppoa. Aivan suotta pukkaa hikeä niskaan.
Kun siihen nippuun vielä haimme joka arkkiin satamakapteenin leiman, voimme jatkaa harjoitusta seuraavaan kohteeseen immigrationiin. Vain leimat em paperiin ja passeihin. Sataa metriä ei ollut etäisyys, eikä seuraavaankaan karanteenivirkailijalle sitäkään. Nyt ei tainnut tulla muuta kuin leima, josta maksoimme 1,3 €. Tulliin piti jo kävellä puoli kilsaa, mutta leima irtosi minuutissa. Paluu omia jälkiä takaisin edellisten konttoreiden tuntumaan, josta kysymällä löytyi Navy, laivasto. Minuutissa tai kahdessa leima irtosi. CAITin kopion, Indonesian purjehdusluvan, taisivat sentään jotkut muutkin leimaleikin osaanottajat pyytää, mutta runsaassa tunnissa voi tämän viiden rastin kierroksen tehdä.
CAITista meillä oli ainoastaan emailina tullut versio, eivätkä virkailijajoukkiot halunneet päiväänsä pilata sitä sen enempää tutkimalla. Se, että olimme matkanneet Darwinista jo kolme viikkoa ei myöskään ketään ihmetyttänyt.
Parille tiskille sattui yhtäaikaa jonkun veneen agentti samalle leimakierrokselle. Agentteja on saatavilla 20-30 USD hintaan ja säästäähän siinä ne pari tuntia ja vieläkin enemmän, jollei satu olemaan veneineen juuri Ujungin rannassa, vaan kauempana.
Tällaisena selvitys oli äärimmäisen helppo ja halpa aamukävelyn kohde, ja virkailijat yhtä äärimmäisen auttavaisia ja ystävällisiä. Ja jos nyt aloitin rämpsänkylää vähän morkkaamalla, niin osa käymistämme toimistoista oli erittäin siistejä ja muutkin melkein.
Olimme ensin ankkuripaikalla, mutta viimeistään pyhänä olisimme ottaneet alavedellä pohjaan. Muun liikenteen takia ankkuirpaikka on tosi ahdas. Onnistuimme pääsemään Marinan laituriin. Internettiinkin pääsimme taas pitkästä aikaa. Eka uutinen oli Samoan maanjäristys ja hyökyaalto. Pelästyimme, mutta arvioimme Libertasin kyllä jo Samoalta lähteneen, ja nettilehtiuutisetkin sen vahvistivat.
No heti perään järisi Sumatralla. Lehtien mukaan taitaa olla aika paha tilanne siellä.
Libertasin sivulta ja lehtiuutisesta bongasimme lisää suomalaisia Tyynelle Merelle, Nanea Swan 44 ja vain näillä tiedoilla Peter ja Svante HR 31:llä. Voipi olla, että saan aikaiseksi kuvittaa edellisiäkin sepustuksia nyt, kun olemme taas kehitysmaassa ja nettiyhteys pelaa .