22.9.2009 Medana Beach, Lombok | |
2009.09.26 | |
2010.04.13 |
En ollut eilen vielä saanut edellisiä terveisiä lähetettyä, kun Riitta sanoi, siinä koneella putputtaessamme, että oli alkanut tuulla. Heti perään edellä menneet aussit raportoivat toisilleen, että vastatuuli pyyhkii 30 solmua ja meri oli jo kohonnut jyrkkänä 1,5 metriin. Vähästä se alkoi meilläkin, mutta sentään säännönmukaisesti kohteemme suunnasta, sama kuin ausseilla, WSW. Ei se mitään aloimme painella jotain 300 astetta. Kerroimme Chimulle, joka koneili näköpiirimme rajoilla, että emme yritä sovittuun paikkaan, vaan jonnekin muualle. Kauaa ei kestänyt, kun meillä oli reivit sisällä, ja niin kuului olevan muillakin. Tuuli siitä vain innostui niin, että mittareilla varustetut rekisteröivät lähes 20 metrin puuskia.
Ehdimme vielä reivata ison pohjaan, vain runsaaseen 9 neliöön, ei kovin paljon 10 tonnin kuskaukseen, kun jennistäkin oli vedossa vain optipurjeen neliöt. Pian sen jälkeen, auringon laskun aikaan, saimme kerralla levittää kaikki, ja puoli tuntia siitä jäimme kellumaan tyveneen. Muu porukka jatkoi koneilla ja Chimu oli löytänyt henkäyksiä aivan Lombokin rannan tuntumasta.
Ennen aamua, kun virta oli alkanut viedä meitä takaisin itään, koneilimme rannan tuntumaan. Lombokin pohjoisniemen jälkeen alkoi jyrkkä virta-aallokko, ehkä 1,5 metrinen, johon Iiris juuri mahtui, Keulapuomi oli kuitenkin liikaa ja se piti upottaa joka hyökkäykseen. Koneella ei siinä olisi juuri kuljettu, mutta virta vei kahta solmua oikeaan suuntaan. Kun alkoi tuulla, taas SW eli kohteesta, pääsimme luovimaan, eivätkä aallot juuri häirinneet, kun virta nyt piti huolen nousukulmasta. Timon ohjeiden mukaan vetäisimme viimeiset luovit ja ankkuroimme Chimun viereen Sira-niemen pohjoispuolella, Medana Beachin edustalle. Edellä oli, ehkä vähän liian tarkasti kerrottu purjehduspäivän tapahtumista, mutta onpahan tallennettu vastaisen varalle, kuinka pasaatipurjehduskin voi olla vaihtelevaa. 25.9.2009 Sail Indonesia 2009
Jo päiviä oli kuultu vilkkaita vhf-keskusteluja. Muutamia veneitä jo nähtiin merellä ja edellisessä ankkuripaikassa oli pari paattia. Lombokia puuskan myötä lähestyessämme, pulina vain yltyi. Nyt on Medana-lahdessa naapurissamme 30 veneen armada. Se on kuitenkin vain murto-osa 132 veneen joukosta joka starttasi Darwinista 18.7.2009 suuntana Indonesian Saumlaki, Sail Indonesia 2009 viirin alla. Yhteispurjehduksen reitti on mutkitellut Molukkien ja Sulaweden kautta takaisiin etelään Pienille Sundasaarille ja täältä edelleen Balin ja Kalimantanin (Borneo) kautta kohti Singaporea. Monen muun asian myötä tapahtumalle oli tilausta, sillä huhujen mukaan Indonesian piti periä veneiltä Bondia, palautettavaa maahantuontiveroa, josta tällä keinoin voisi välttyä. Myös usko Indonesian muun byrokratian väistämisestä tällä keinoin on saattanut lisätä osallistujien määrää. Mikä ettei, hauskaa näytti olevan.
Kävelimme niemen yli ihmettä katsomaan, juuri avattuun Medana Bay Marinaan. Puitteet olivat vielä vähäiset, jollalaituri, siisti WC-suihkurakennus, pikkupuoti vielä pienempine valikoimineen. Makeavesi virtasi letkussa ja juomavettä sai 20 litran pulloissa ostaa kaupasta. Lahden korallireunat oli lateraalipoijuin merkitty, linjamerkit johtivat sisään ja 20:ssä kiinnityspoijussa oli vene, loput ankkurissa. Marinan henkilökunta, etenkin indonesialaiset rouvat, vetäjäsisarukset ottivat meidät heti huomaansa, samoin eurooppalaset aviomiehensä. Voi sitä sydämellisyyttä! Ei se mitään, että ette kuulu eskaaderiin, teidän p i t ä ä tulla mukaan tapahtumiin! Mikä meidän oli pari päivää juhliessa kuvernöörien ja aluejohtajien kanssa, seuraten sadan esiintyjän, soittajan ja tanssijan esityksiä. Bintang-olutta tosin joutui ammentamaan ilmaiseksi. Hyvin jaksoi vakiporukkakin. Heillä tosin oli kahden kuukauden ja tusinan sataman monipäiväisten kekkereiden vankka kokemus.
Aivan heti pisti silmään ankkuripaikalla Sisu-niminen teräsvene Kanadasta Vancouver-saarelta. Pian tapasimme kipparin ja veneen rakentajan, Timo Saukko, Mouhijärven miehiä, sekä kaverinsa Lindan.
Anglosaksinen vaikutus oli eskaaderin paikallaolevissa vahva, Aussi, Englanti, Kiwi, USA. Oli Ranskakin oisko ollut Sveitsi ja kuulema Norja. Muuten pohjoismaiset puuttuivat ja germaanit, joita muuten on pilvin pimein. Käsityksemme mukaan suomalainen Scorpio on joukossa mukana, vaikkakin nyt jo edellä tätä osajoukkiota. Hintatietous on avain onnellisiin ostoksiin.
Kävimme Senggigi turistialueella ”ostoksilla”. Menomatkan rämistelimme tuk-tukilla, aluksi vuoroliikenteessä lopun tinkimällä 150 000 rupiaan. Sama 40 kilometrin ja tunnin paluu hoitui ilmastoidulla taksilla 80 000 rupialla mittarin mukaan. Mitäs tuo edellisen kymmenen euroa on euroihmisille, mutta entäs puolella siitä? Sillä et sano Suomen pirssille päivääkään. Me ostimme Senggigissä koko hedelmäkaupan varaston, kolme mangoa ja kymmenen tomaattia parin euron turistihintaan, mutta vieläkin kirvelee edellinen vastaava liiketoimeni eskaaderialueella. Mikä lie kuumuus vai mielenhäiriö, sai minut hölmönä pulittamaan euron kappaleelta parista kourallisesta ylikypsiä, rupisia, peukalonpään kokoisia hedelmiä. Chimun porukka puolestaan teki arvokellokauppoja. Millä menetelmällä kellon saa kokoon ja vielä myyntiin parilla-kolmella eurolla?
Vielä kellumme tässä Oberoi-hotellin rannassa. Käytämme heidän laituriaan ja kuljemme alueen läpi. Ihmeen ystävällisiä ovat, vaikka WiFiä eivät annakaan käyttöömme maksamallakaan. Hyvä niin saattaisi sekin meille liikaa olla. Siltä vähän hotellin (hinta)taso näyttää. Maisema on valkoista hiekkarantaa ja sen yllä idässä 3726 metrin korkuinen tulivuori Rinjani Lombokin puolella ja vastaava 3142 Gunung Agung Balilla ovat lähes jatkuvasti näkyvissä. Runsas kilometri on niemen yli edellisten kappaleiden kertomaan ihmemaahan. Tänä iltana pitäisi vielä yksi juhla kestää. Muuten on tähtäin kohti Balia ja Benoaa siellä. Varmaan viikonlopun aikana sen 70 mailia seilaamme.