17.9.2009 Komodon varaaneja vaanimassa | |
2009.09.20 | |
2010.04.13 |
17.9.2009 Komodon varaaneja vaanimassa
Pari päivää sitten saavuimme Komodo-saaren tuntumaan. Tuulet paranivat viimeisille 300 mailille. Yhtenä yönä piti jo reivata. Kaikkiaan 720 mailia kesti muutaman tunnin yli viikon. Vajaan vuorokauden tunnit yhteensä siitä potkittiin koneella monessa eri otteessa. Vaikka purjemanööverejä riitti enemmän kuin tarpeeksi, olimme varsin tyytyväisiä kokonaisuuteen.
Chimu valmisteli radiossa meille paikan ulkosivullaan, poijussa Punja-saaren suojassa, mutta juuri ennen saapumistamme toinen poiju lähistöllä vapautui ja kiinnitimme siihen. Puolentoista vuotta kestänyt eskaaderimme oli taas koossa. Sirkka-Liisa kruunasi jälleentapaamisemme tarjoamalla herkullisen kalaillallisen.
Eilen seilasimme, tietenkin tästä lähin taas Chimun kanssa, genuoilla kolme mailia Komodon kansallispuiston pääpaikalle. Saman nimisen saaren Loh Liangiin. Taas oli pari poijua tyhjillään ja nappasimme ne. Puisto on asentanut parikymmentä poijua eri puolille aluetta. Suurin osa niistä on mitoitettu turistikaljaaseille ja muille suurehkoille aluksille, mutta ensin ehtinyt saa niistä nauttia, eivätkä ammattialukset näytä mustasukkaisilta, vaan ankkuroivat läheisyyteen. Niille ankkurointi paremmin sopiikin, sillä syvyydet ovat usein yli 30 m.
Hulina oli joltinenkin puistolaiturissa, sillä em. kaljaaseiden lisäksi pieni risteilijä Orion purki siihen 70 saksalaista, joka kansakunta muuten on ensisijalla 11000:den vuosittaisen puistovierailijan määrässä. Satamakapteeni kaappasi meidät heti mukaansa laiturin tuntumaan rakennettuun uuteen toimistoon. Purjehdusluvan, CAIT, kopio ja vastaava venetodistuksesta tuntuivat hyvin riittävän. Passeja viisumeineen hän ei edes vilkaissut, eikä pyytänyt palveluksistaan maksua.
Sen aika koitti viereisessä huoneessa. Puistorahastomaksu 15 USD/henki, puistomaksu 20 000 Rp/henki ja lisäksi kompensaatiolisämaksu 20 000 Rp. Runsaan tunnin opastamisesta maksoimme vielä, luultavasti tyhmyyttämme 20 USD/vene. Yhteensä n. € 40/vene. Opastus kuulunee puistomaksuihin, ilman ei saa liikkuakaan, mutta otimme kylläkin ansiokkaan Usman-oppaamme toiveen liian tosissaan.
Kehitysmaita pitäisi tietysti ymmärtää ja luonnonsuojeluakin niitä samalla rahoittaessaan, mutta jo maksujen asettelu toinen toisensa perään kertoo kuinka nämä resupellet meitä höynäyttävät mennen tullen. Ai niin kansallispuisto! Meinasi loppurahoja laskeskellessani unohtua. Oppaamme Usman kertoi: Varaania, Monitor Lizard, on maailmassa vain tässä kansallispuistossa, Komodolla on 1200 yksilöä ja puiston kolmella muulla saarella yhteensä vähän enemmän. Vain liharuokaa syövä matelija on jäänne 50-10 miljoonan vuoden takaa. Uros voi kasvaa 3,5 metriseksi ja 100 kiloiseksi ja voi elää 60-70-vuotiaaksi. Flegmaattinen, kuin horroksessa käveleväkin, peto voi nälkäisenä räjähtää toimintaan. Se hyökkää mopon nopeudella ja nappaa villisian, kauriin tai lajitoverinsa suihinsa. Aina silloin tällöin on ihmisiäkin menehtynyt sen hyökkäykseen, viimeksi Komodon kylän kaksi pikkupoikaa pari vuotta sitten. Yleisesti ottaen ne eivät ole järin vaarallisia, sillä evästä tuntui riittävän. Viittä näkemäämme varaania kohti näimme kymmeniä kauriita. Tosin näkemisestä on vielä pitkä matka riista-aterialle - varaanillakin. Mainittujen peurojen ja pääolion lisäksi näimme lintuja, joista joitain tunnistimmekin Usmanin avulla. Puista ja muista kasveista hän kertoi, aina lisäten tieteellisen nimen: Tästä saa vatsalääkettä ja tuosta venenauloja (tappiliitoksiin). Tuon palmun voi jauhaa jauhoiksi ja tuosta toisesta käyttää hedelmän alkoholiksi. Varaani hyökkää
Veneilijän ei ole pakko lainkaan rynnätä puistokeskukseen, vaan hän voi vaania ja kokea varaaneja autenttisemmin. Timo ja Sirkka-Liisa olivat menneet maihin Rinca-saaren etelälahdessa. Siellä voi myös törmätä puhveleihin ja villihevosiin. Sillä kertaa oli heti tullut varaanipeto jollaa haistelemaan. Timo jo pelkäsi sen kynsillään veneen puhkaisevan, eikä hirviö ollut häätämisyrityksistä milläänkään. Onneksi tuli kuitenkin turistiryhmä, joka lohikäärmeen jahtaamana joutui palaamaan juoksujalkaa takaisin veneelleen. Ehkä maksupuistoa voisi sittenkin suositella heikkohermoisimmille? Siellä opas sentään kantaa paimensauvaa turistin turvaksi.
Kampung (kylä) Komodo
Tänään kävimme Komodo-kylässä, ankkuroitiin edustalle, vain mailin päässä puistokeskuksesta. Sitten viime käynnin oli rakennettu pitkä laituri ja sen tyveen kivitalo, jonkinsortin poliisi/kontrollipiste, jossa kirjoitimme tietomme vihkoon ja ”lahjoitimme” 50 000 rupiaa/vene varmasti hyvään tarkoitukseen. No, nollajonosta huolimatta se on 5€. Kahdeksassa vuodessa, edellisen lisäksi, oli kehitytty asettamalla pakollinen komodokielinen opas käyttöömme. Vilkas kylä, lapsilauma kaiken aikaa kannoillamme, välillä varpaillamme, vaelsimme sen päästä päähän. Papa, ota kuva, loppumattomasti, anna rupia, kynä, kamera, mitä tahansa, anna! Anna! Mama, osta riipus, helmet, puuvaraani, osta! Talot parin kujan varrella runsaan kilometrin matkalla, rantahietikon ja rinteen välissä, olivat jonoissa tolpillaan, alla perheeet päivää viettämässä, isät useissa taloissa kaivertamassa matkamuistovaraaneja. Rannalla veneenrakentajat ja edustalla lukematon määrä kalastusveneitä. Kylän 1200:lla asukkaalla oli taloja moneen makuun, kivitaloja, siistejäkin tai rähjäisiä kaatumaisillaan olevia paremminkin majankuvatuksia. Naiset ja lapset olivat pyykillä neljällä kaivolla. Värikästä, niin oli ympäristökin, täysin muovipussien ja pakkausten jäänteiden peittämä. Kaivoilla, joista haettiin myös juomavesi! Kilpaa Chimun jollan kanssa, jonka palveluista olemme jo päiviä saaneet nauttia, meloi lapsilauma kanootteineen, styroxlauttoineen veneille. Osta varaani, osta! Skoolpen, penskool, anna kynä, ota kuva, papa, mama! Emme paniikissa, mutta heti nostimme ankkurin ja suuntasimme sopivasti tyhjiin ”poijuihimme” Punja-saaren suojaan. Kompassiremonttikatsaus
Vain henkilöille, jotka ovat tekniskaupallisesti alasta aidosti kiinnostuneita. Komodon kompensaatiomaksusta tuli mieleeni: Kun viikkoja sitten vein autopilotin kompassin Darwinissa korjaamoon sanoin: Tarkastakaa ”penkissä” jumittaako. Kerroin lisäksi epäileväni laitteen sisäisen kompensoinnin olevan syyllinen vikaan. No, olen jo kirjoittanut, rikkoivat sen kokonaan 134 AUD:lla. Saivat sitten tilalle uudet, ehjät sisäkalut, minulle 400 AUDin lisähintaan. Jumitti autopilotissa entistä pahemmin.
Eilisaamuna ajoimme kompensointiohjeen mukaisesti ympyrää poijusta lähdön jälkeen. Taisi niitä tulla puoli tusinaa ennenkuin laite ilmoitti: kompensointi suoritettu. Sen jälkeen ei ole jumittanut. Espanjassa kysyin asennettaessa: Entä kompensointi ja merikoeajot, jotka piti vanhassa vehkeessä tehdä ja ovat tämänkin ohjekirjassa. Ei tarvita! Kovasti kiireiset ovat kaksi edellistä vuotta olleet. Onneksi nyt löytyi viisi pientä minuuttia!