21.9.2009 Lombok näkyy | |
2009.09.20 | |
2010.04.13 |
21.9.2009 Lombok näkyy
Kone laulaa. Tuulta ei ole yhtään. Erittäin keikkuvan yön jälkeen Medang-saaren NW-kulmalla tuuli aamulla raikkaasti etelästä. Pari aussia lähti heti aamuvalon tultua liikkeelle, mutta me Chimun kanssa vasta aamupalan jälkeen. Purjeet saatiin hyvin vetoon, ja vauhti 6,5 solmuun kohti lähes 60 mailin päässä näkyvää Gunung Rinjani tulivuorta, 3726 m, Lombokilla. Ei tainnut kestää varttiakaan se ilo. Hetkessä tamppasimme paikoillamme vanhassa aallontöppyrässä. Pulau Lawangiin, seuraavaan suunniteltuun ankkuripaikkaan on 35 mailia. Vastavirtaakin on lähes solmun verran, joten ilman sopivaa tuulta tai virran kääntymistä ei päivänvalo riitä.
Tuulet ovat olleet tosi vaihtelevat. Toissapäivänä ja toissayönä piti reivata ja kummankin jälkeen tuuli yhtäkkiä loppui kuin leikaten.
Virrrat ovat samoin. Nyt uudenkuun aikaan ne ovat voimakkaita. Suurissa Floresin- ja Balinmeren ja Intianvaltameren välisissä salmissa kuohaa viiden solmun pintaan ja pienempien saarten muodostamissa kapeikoissa vielä vilkkaammin. Virtahan on ystävä, kun sen suunnan ja keston tietää, mutta siinähän se onkin. Kaikista paikoista ei ole tietoja edes saatavilla. Laskuperustana on kuun meridiaanin sivuutus, eikä suoranainen vuorovesitaulukko. Lisäksi me liikumme saariketjun pohjoisreunaa ja itä-länsisuuntaiset virrat, joskaan eivät yhtä voimakkaita, ovat vielä arvaamattomampia.
Komodon rutikuiva saaristo jää taakse
18.9.2009 Irroitettiin Punjan-saaren poijusta Komodolla. Virta suorastaan imaisi meidät liikkeelle. Tuulta saatiin pikkuhiljaa ja sitä riitti koko päivämatkaksi. Suunta tosin vaihteli 180 asteen sisällä molemmin puolin. Ennestään tuttu Banta-saaren itälahden sisäänmeno ei näyttänyt reippaassa tuulessa ja mainitussa monen solmun virrassa lainkaan tutulta. Gps-pisteeseen saavuttuamme lahden pohjukka sentään löytyi.
19.9.2009 Etelätuuli, joka kävi suoraan ankkuripaikalle, oli jatkunut reippaana illan, yön ja vielä aamullakin, mutta lahdesta ulos päästyämme olikin täysi tyven. Alkoihan se taas, ja pian genaakkeri veti runkonopeuden pintaan, ja sen alas saatuamme, piti peruspurjeetkin reivata. Yhtäkkiä tyyntyi klo 1600 ja räpeltelimme eri suuntiin riki rämisten. Iltamyöhällä taas puhalsi, niin, että reivasimme Riitan vahtiin reilusti vauhdin kärsimättä.
20.9.2009, eilen, koneilimme aamutyvenessä kohti Brenti Pointin ankkurilahtea. Juuri sinne saavuttuamme, etelätuuli oli jo virinnyt vahvaksi, eikä Chimun Timo hyväksynyt lahden tarjoamaa suojaa, vaikka jo Heinosen Jussi oli sen karttaamme ”hyvä”-nä merkinnyt.
Mikä oli siinä tuulessa kääntyä kohti seuraavaa kohdetta 45 mailin päässä, kun vauhti heti kohosi kutosen ylädesimaaleihin. Niin, olisiko sitä menoa kestänyt tunnin. Medang-saari oli silloin runsaan kymmenen mailin päässä ja tarjosi lähemmän vaihtoehdon. Se oli vielä lähempänä, kun tuuli päätti kääntyä puhaltamaan suoraan sieltä. Luovimalla ehdimme kuitenkin ankkuriin hyvissä ajoin ennen pimeää, Chimu puoli tuntia ennen, rannan reunaa koneillen tutkien. Paikassa oli paljon hyvää, laajat, tasaiset hiekkapohjat, n. 10 metrin syvyiset, mutta se alkanut luovituuli ehti nostaa metrin aallokon, jossa en pystynyt millään nukkumaan yli 12:ta tuntia. Syyskuun alkupäivinä oli maanmiehiämme pallon tällä puolella pitkä jono: Irene on Ranskan Polynesiassa. Eeva ja Tapoi Hämäläinen ovat ihastuneet seutuun ja taitavat pysyä siellä toisenkin kauden. Libertas ja Taija Puolitaival sekä Juha Saarinen suunnittelivat Samoalla Tongan suuntaa. $noopy, kuten Matti Lappalainen haluaa veneensä nimen kirjoittaa Uuden-Seelannin remonttien jälkeen, oli Vanuatun Port Vilassa. Samassa satamassa olivat Tuulivein Marja Luoma Schmid ja Axel Schmid. Anni-katamaraani ja Olli Pajunen olivat Australian Cairnsissä samaan aikaan kuin Chimu ja Iiris Darwinissa. Jonon kärjessä olivat Scorpion Malla ja Henrik Lindblom, Balin Lovina Beachillä.