28.8.2009 Darwin | |
2009.08.27 | |
2010.04.13 |
28.8.2009 Darwin
Nyt se on nähty, Australia, ihan kokonaan, alusta loppuun, 168 minuutissa! Paatosta ja patetiaa oli aivan riittävästi, satu aikuisille, mutta eläytymistä auttoi ulkoilmateatteri, jossa filmin tähtitaivas jatkui todellisena valkokankaasta päidemme päälle. Juonessa totuuden siemeniä, japanilaisten hyökkäys tänne ja alkuasukasongelma jo silloin. Koska kertomus sijoittui kokonaan Darwiniin ja sen ympäristöön, se sai meiltä muutaman lisäpisteen. Merenkulullisiakin tosisekunteja filmissä vilahti. Darwinin satamaa parrulaitureineen ei ollut paljon tarvinnut ehostaa, ja lapset vihollisen kynsistä pelastanut, entinen helmiluggeri, kuljettaa turisteja joka ilta ohitsemme Anniki.nimisenä.
Ankkuripaikkamme Cullen Bay marinan edustalla on osoittautunut kohtuulliseksi. Aluksi oli reilu itätuuli, mutta sen heikennyttyä iltapäivisin, merituuli kääntyy pohjoiseen ja luoteeseenkin, saaden veden läikkymään ympärillämme. Kovin rynkytys kestää vain kolmisen tuntia ja puolet siitä johtuu voimakkaasta vuorovesivirtauksesta. Jollamatkan kuoppaisuuden takia siirryimmekin aivan aallonmurtajan tuntumaan, juuri katamaraaniliikenteen reitin ulkopuolelle.
Kirjoitin aikaisemmin, että paikkamme on suojaton länsipuolelta Arafurameren äärellä, mutta on meillä hiekkasärkkämme. Nyt juuri vallinneen korkean vuoroveden aikaan, jolloin nousu- ja laskuveden ero oli 7,1 m, särkkämme paljastuu meren puolellemme kuudeksi tunniksi kaksi kertaa vuorokaudessa. Laskuvedellä sen korkeus on 3,5 m ja pituutta pitkästi yli mailin. Nousuvedellä sen päällä on saman verran vettä, joten pikkualuksilla sen voi huoletta ylittää.
Viime viikonloppuna särkällä riitti elämää. Reilusti väellä, väkijuomilla ja tavaroilla lastattuja avoveneitä ja pieniä katamaraaneja rantautui sinne useita. Leirejä rakennettiin, kolme neljä laajaa aurinkokatoskylää taiottiin tavaroiden joukosta. Musiikit soimaan ja suurten kylmäsäiliöiden virvokkeet käyttöön. Sitä ennen piti tietysti puhaltaa ilmatäyttöiset kookospalmut tunnelmaa luomaan. Lapsille viriteltiin leijoja ja vesi sekä hiekkaleluja. Muutamat jaksoivat pelata krikettiäkin. Yksi oli ahkera. Hän ankkuroi trimaraaninsa särkän huipulle jo ennen sen paljastumista ja skrabaili sitten sen pohjan päivän aikana.
Meitä oli tällä ankkuripaikalla ensin puoli tusinaa, sitten pari saksalaista Chimu mukaanlukien menivät sulkukammion läpi marinaan. Sitten sinne meni seuraava saksalainen. Samaan aikaan odotusponttoonissa oli kolme saksalaista. Oli tässä pari jenkkiäkin ensin, mutta germaanien määrä on kaiken aikaa ollut suurin. Pohjoismaisia emme ole havainneet ainuttakaan sitten Uuden-Seelannin. Ehdin olla ankkuripaikalla jo yksinkin, Riitta on Chimujen kanssa kolmen päivän retkellä Kakadu-luonnonpuistossa, mutta seuraava saksalainen tuli sentään kaveriksi.
Kelit ja keikkuminen ei ole mihinkään muuttunut, mutta veneilijöiden vaatimukset ja varat ovat ilmeisesti kasvaneet. Marinaan mennään helpommin. Ne ovat useimmiten täysiä, niin täälläkin, jo paikallisista veneistä, mutta kuten sanotaan, aina on tilaa yhdelle.
Kahdeksan vuotta sitten täällä oli tämä Cullen Bayn marina ja kalasataman allas, johon nytkin voi paikan saada, kaupungin itärannalla. Sen läheisyyteen oli silloin, mangroveen tasattujen hiekka-aavikoiden keskelle, juuri valmistunut allas ja sulkuportit, Tipparary Marina. Keskelle tyhjää kenttää oli jo silloin rakennettu ja avattu venetarvikeliike. Nyt ei paikkaa tuntisi. Kotini on linnani-tyyliin jo täyteentupattu asuntoalue on ollut valmis vuosia. Se näkyy istutusten rehevyydestä. On se venetarvikeliikekin siellä palmujen ja vihreän automaattikastellun nurmikon ympäröimänä.
Edellisestä vielä pohjoiseen sijaitsevaan joenhaaraan on loihdittu Tippararyäkin vielä paljon laajempi asuntoalue, Bay View. Sen sydämenä, tietenkin, on sulkuportein varustettu venesatama ja monilla taloilla, kuten muissakin mainituissa marinoissa, on oma ranta ja venelaituri siinä, tietenkin!
Fannie Bayssä, näköetäisyydellä, on ollut yksi tai kaksi ulkomaista venettä. Vuosia sitten, kun siellä kelluimme ja keikuimme meitä oli parikymmentä, joukossa useita skandinaaveja. Darwin Sailing Club oli silloin Paikkamme. Siellä kansainvälinen veneväki tapasi toisiaan - pakostakin, sillä jouduimme odottamaan seuraravintolan virvokkeiden parissa merenkäynnin vaimenemista jollilla veneille päästäksemme.
Pyöräilyä on riittänyt viime päivinä. Rupesin ostamaan osia/huollattamaan Yanmarin merivesipumppua (edellinen, joka hajosi oli kiertovesipumppu), joka tiputti hiukan. Firman löytäminen, osien tilaaminen, osien haku ja vielä niiden paikalleen asennuttaminen vaativat oman pyöräilynsä. Samoin pumpun haku eilen. Toisesta firmasta pyöräilin kiilahihnoja varalle. Simradin kompassinkin vein tarkistettavaksi. Lähes kaikki alan liikkeet ovat Winnellien pienteollisuusalueella, kauimpana mahdollisista meiltä käsin. Kymmenen kilometriä suuntaansa on tietenkin vain pieni pyrähdys ja pyöräily sinänsä pelkkä ilo, mutta jopa pari kertaa kertaa päivässä ja ”pakosti” - tässä ilmastossa...
Ilmastossa, kuivaa kautta eletään. Viikkoja sitten meille Papuassa ripotteli. Tässä kuussa voi olla yksi sadepäivä tilastollisesti. Ei vielä. Aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta. Ensin ennustivat 32. Nyt jo 36 asteeseen varjossa. Juuri kuulin radiosta, että lämpötilat ovat olleet 1,5 astetta normaalia korkeammat Aussissa yleensäkin. Ilmastonmuutos? Kysyivät. Eilisessä lehdessä oikein kuvan kanssa ihmeteltiin pilveä, jota itsekin tiirailin toissa-aamuna.
Useimpia maita pyörittävät niiden alkuasukkaat. Täällä ei. Australian alkuasukkaat, abooriginaalit, ovat erilaisia. Heillä on yhteiskuntansa, mutta valkonaamojen pillin mukaan eivät suostu tanssimaan. Useimmiten hymyileminen, katsekontakti ja tervehtiminen riittävät keskustelun aloittamiseen missä tahansa. Itsestähän se on kiinni – useimmiten myös, mutta abot vaikuttavat sulkeutuneilta tai/ja usein ovat juovuksissa.
Olen pannut merkille, että tie-, puisto- ym kunnan hommissa ei näy ainuttakaan aboa, ainoastaan valkonaamoja. Kaupanmyyjä, bussikuski, kiinteistönhoitaja/puutarhuri ovat hyviä ammatteja, joissa ei tarvittaisi korkeakoulutusta, mutta voi menestyä ja elää hyvin. Ainuttakaan aboa emme ole töissä nähneet. Kuvataiteilijoina ja muusikoina jotkut esiintyvät mediassa, mutta enimmäkseen kuitenkin vain rikosjuttujen yhteydessä. Jotakin tarttis tehrä... On varmasti paljon tehtykin, mutta on vaikea ala. Pohjoisterritorio, jossa majailemme ei kuulema yllä osavaltioksi vaatimattoman asukaslukunsa takia. Väkeä on alun kolmattasataatuhatta, joista alle kolmannes aboja. Osa heistä elää erämaissa osa sinnekin perustetuissa hallinnon tukemissa yhteisöissä. Darwinissa on useita, niin ikään hallinnon perustamia ja rakentamia, erittäin laajoja asuntoalueita aboille. Tavallisen näköisiä, aidattomia omakotialueita näin pyöräreissuillani. Rutikuivat pihat olivat ilman muuta kasvustoa, kuin jokunen eucalyptuspuu. Roskia ei heti oltu koottu kierrätykseen, mutta vikkelät lapsilaumat vilistivät pitkin pihoja. Joka tolpassa oli kyltti: Erityisasuntoalue – EI ALKOHOLIA.
Chimut ja Riitta tulivat eilen illalla ohjatulta kolmen päivän eräretkeltä. Paljon oli ollut nähtävää. Kuivaa maastoa, joku jokikin. Edelliseen viitaten: alkuasukaskulttuuriin tutustuminenhan olisi vetonaula. Eivät nähneet ainuttakaan, joitain kalliopiirroksia sentään.