16.8.2009 Darwiniin | |
2009.08.18 | |
2010.04.13 |
16.8.2009 Darwiniin
Ainahan purjehdus hauskaa on, mutta pitkästä aikaa oli helppoakin. Heti ankkurin noustua Torstai-saarella, saatiin purjeet vetoon. Genoa spiirattiin virsarille, eikä neljään ja puoleen päivään askarreltu kuin pari jiippiä ja yksi ison reivaus ja päästö. Tuuli-Väiski ohjasi tunnollisesti, ja Riitta luki kirjan päivässä ja minä muutaman vähemmän.
Laivoja, aika kaukaa, näimme parikymmentä. Tullin lentokone piti meistä hyvää huolta, kysellen veneen nimen, kotipaikan, reitin ja sijainnin, tarkastaakseen, että jutteli oikean paatin kanssa, lähes joka päivä, yhtenä päivänä kahdestikin.
Yksi purkkari oli näkyvissä useana päivänä, ja kulki täysin samaan tahtiin, n. 140 mailia/päivä, vaikka tullin kyselyiden aikana selvisi, että se oli HR 42, tuntemamme saksalainen Solagracia.
Viimeiset 130 mailia Van Diemen-lahden, ja siihen liittyvien salmien läpi olivat haasteellisemmat. Cape Donista päästiin myötävirran selkään samaa syssyyn, mutta aamuyöllä tuuri loppui ja tuulikin. Virta pysyi vastaisena, mutta lahden keskellä maltillisena alle solmun. Tunnin koneilun jälkeen, joka jäikin ainoaksi tällä legillä, alkoi taas henkäillä.
Howard Channelissä, joka aukesi edessämme virtailee springiaikaan 5 solmun pintaan. Nyt oli vajaamman vuoroveden aika, ja myötäiseen vielä viisi tuntia. Tuuli oli juuri kevennyt sen verran, että vedimme genaakkerin ylös parin solmun virran voittamiseksi. Samalla se yltyi auttamaan, ja loki naputteli koko salmen seitsemän pintaan, gepsi pari pykälää miedommin.
Riitta oli jo useamman kerran hapuillut virta-avainta, mutta olen sitä mieltä, että konetta ei startata tavan vuoksi vaan tarpeeseen, joten silloin harvoin, kun se on mahdollista seilaamme ankkuriin tai vielä paljon, paljon harvemmin laituriin.
Olimme kelanneet Torstailta 745 mailia 5,5 vuorokaudessa, kun koukutimme juuri auringon laskiessa Darwinin Fannie Bayn laskuvedellä, 3,5 metriin. Rantaviivaan oli vielä matkaa 0,8 mailia, ja muistimme hyvin jopa kilometrisen jollan vedon veden vaiheesta riippuen. Ei sinänsä hirveää, sillä pyöräthän meillä siinä silloinkin. Pursiseuran positiivinen ja aktiivi, maksuton ystävällisyys pitivät meidät silloin v. 2001 täällä.
Vielä muistimme Fannie Bayltä, kuinka W-NW-merituulisen päivän jälkeen, niitä ne olivat kaikki, veneelle ei aallokon takia päässyt, ennen tuulen tyyntymistä pimeyden laskeuduttua. Väliaika oli saatava kulumaan suihkussa, pyykillä tai pahimmassa ääritapauksessa, niin, joka ilta, olutta seuralla ryystäen hyvien kavereiden kanssa.
Maanantaiaamun valjettua Chimun Timo houkutteli meidät radiolla Cullen Bay-marinan edustalle. Jollamatka on lyhyempi, ja kulkuneuvon saa kiinni ponttoonin siltaan kuivin jaloin.
Itätuuli on nyt vahvempi, mutta iltapäivällä sekin kääntyy pohjoiseen, jossa lähin suoja on kai Celebes-Sulavesi, pistäen täällä Cullen Bayn tuntumassakin paatit nyökkimään ja jollat hyppimään. Rantamatka on kuitenkin niin paljon lyhyempi ja lähtö aallonmurtajan takaa laiturista, että pääsee, kun haluaa.
Chimu siirtyi marinaan sulkuporttien taa, mutta se ei estänyt meitä pääsemästä osallisiksi Sirkka-Liisan valmistamaan maukkaasen illalliseen. Jälleennäkeminen kolmen viikon jälkeen oli tietysti mieluisaa, ja viime kokemusten kuuleminen ja kertominen samoin.
Marinoita on useita, mutta ei ole vielä ehditty niissä pyörilläkään käydä. Täysiäkin ovat, mutta Chimu pääsi Cullen Bayhin. Hinta on viikolta AUD 140 ja siihen päälle live-aboard AUD 10/päivä. Taitaa vetää € 20:n pintaan päivässä. Lisäksi piti myrkyttää veneen läpiviennit. Se meni veronmaksajien piikkiin. Aussit eivät todellakaan yritä kansainvälisiä veneitä kalastella, kuten naapurinsa Kiwit. Vieläkin painostaa karanteenin € 190:n ryöstö, ja Chimulta marina perii sulutuksesta AUD 240. Tosin sillä saisi sulutella koko vuoden, mutta sehän ei meikäläisiä lämmitä, vaan nostaa päivämaksun tuplaksi.