Pai­ne­lim­me u­los Port Mo­res­byn Ba­si­lisk pas­sis­ta klo 05, pi­me­äs­sä, mut­ta kirk­kaas­ti va­lais­tun ta­ka­lin­jan o­pas­ta­ma­na.

O­lim­me las­ke­neet, et­tä 330 mai­li­a tait­tui­si­vat kun­non pa­saa­tis­sa kirk­kaas­ti kah­des­sa yös­sä ja kol­mes­sa päi­väs­sä, e­ten­kin kun o­lim­me e­kaa päi­vää ve­nyt­tä­neet aa­mus­ta.

Kaak­kois­tuu­li o­li­kin rei­pas niin, et­tä keu­las­sa kuo­hui ja ko­hi­si. Gps näyt­ti kui­ten­kin vain run­sas­ta viit­tä sol­mu­a, ja lo­ki o­li ju­mis­sa. Jo­tain o­li vi­al­la. Mi­tä­hän me raa­haam­me mu­ka­nam­me, kun vauh­ti ei nou­se. Kun lo­ki ru­pe­si pyö­ri­mään se pomp­pa­si he­ti 6,8 sol­muun. Kaik­ki kun­nos­sa pait­si toi­vo­mam­me myö­tä­vir­ta o­li vas­tai­nen.

Ti­lan­ne ei juu­ri muut­tu­nut en­nen, kuin il­ta­päi­väl­lä, kun voi­ma­kas kaa­to­sa­de­pil­vi kään­si tuu­len 180 as­tet­ta, vas­tai­sek­si. A­jat­te­lin, et­tä tä­mä­hän ei voi kau­aa kes­tää ja an­noin pai­nu­a poh­joi­seen. Kes­ti­hän se tun­te­ja ja kään­tyi en­nal­leen vas­ta kun me­kin o­lim­me ot­ta­neet toi­sen hals­sin.

Vä­lil­lä kul­ki taas i­han hy­vin, mut­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä tuu­li vie­lä ker­ran kään­tyi vas­tai­sek­si ja sit­ten lop­pui. Al­ku­pe­räi­sen las­kel­man pe­ril­le­tu­los­ta saim­me heit­tää ro­mu­kop­paan jo e­kan vuo­ro­kau­den ai­ka­na, jol­loin jäim­me toi­veis­tam­me 40 mai­li­a.

To­sin sa­de­kin tu­li vä­lil­lä sei­nä­nä, mut­ta muu­ta lii­ken­net­tä em­me näh­neet ei­kä 16 ka­na­va myös­kään häi­rin­nyt va­paa­vah­din u­ni­a.

Em. tuu­li­häi­ri­ön sel­vi­tim­me 1,5 tun­nin ko­ne­a­jol­la. Sa­tuin vil­kui­le­maan ta­ka­ho­ri­sont­ti­a, ja sii­nä­hän keik­kui toi­nen ko­nei­le­va purk­ka­ri. Ge­ro­ni­mo, rans­ka­lai­nen (Grand So­leilm 43), o­li läh­te­nyt seit­se­män tun­ti­a jäl­keem­me, mut­ta o­li­vat tuul­ten oi­kul­li­suu­den ta­ki­a, pää­ty­neet ko­ne­a­joon jo var­hai­ses­sa vai­hees­sa. Keik­ku­vas­sa me­nos­sa heil­lä o­li si­säl­lä kuu­le­ma ko­va sot­ku, ei muu­ten, mut­ta 4- ja 5,5-vuo­ti­ai­den poi­kien leik­kien jäl­jil­tä. Tuu­li to­si­aan pa­la­si pi­an, ja il­ma­kin al­koi kir­kas­tu­a, vauh­ti pa­ran­tu­a, ja täy­si­kuun yö­nä o­li va­loi­sam­paa kuin sa­de­päi­vä­nä. Bramb­le Ca­yn jäl­keen seu­raa­mam­me län­ti­nen väy­län­haa­ra pis­ti a­ja­maan tiu­kas­ti. Pys­tyim­me juu­ri ja juu­ri pi­tä­mään tar­vit­ta­vat 200 as­tet­ta. Kun väy­lä sit­ten nou­su­kul­man suh­teen ke­ve­ni a­loim­me hi­das­taa vauh­ti­a jo al­kuil­ta­päi­väs­tä, et­tä em­me tu­li­si pe­ril­le pi­me­än ai­kaan. Käy­tän­nös­sä o­lim­me piis­sä pie­nin pur­jein y­li puo­li vuo­ro­kaut­ta, e­de­ten sa­mal­la väy­län suun­taan lo­kin mu­kaan al­le kak­si sol­mu­a, mut­ta nyt si­tä toi­vot­tu­a myö­tä­vir­taa o­li, gps näyt­ti 4-5 sol­mu­a.

Ank­ku­rin juur­rut­tu­a aa­mul­la 7.8.2009 Tors­tai­saa­ren tun­tu­maan, hu­hui­lin tul­le­ja. Tun­nis­sa lu­pa­si­vat tul­la. Tum­ma ja vaa­le­a nai­sen­puo­li il­mes­tyi­vät­kin pi­an ku­mi­ve­neel­lä. Ras­kai­ta a­sei­ta o­li la­dyil­lä vyön ym­pä­ryk­sen täy­del­tä ja vie­lä ras­kaam­pi rep­pu pa­pe­ri­töi­tä var­ten, le­ve­ät hy­myt kui­ten­kin kum­mal­la­kin kas­voil­laan. Toi­sen kans­sa ja suo­si­ol­li­sel­la a­vus­tuk­sel­la vä­sä­sin pa­pe­rei­ta. Tun­nin ver­ran tai­si kes­tää. Mm. e­lekt­ro­nii­kas­ta, jo­ta meil­lä on niu­kas­ti o­li­si pi­tä­nyt mer­kin ja mal­lin li­säk­si il­moit­taa val­mis­tus­nu­me­rot. Oi­kai­sin rei­lus­ti. Toi­nen vil­kui­li ym­pä­ril­leen, punk­kien al­le­kin – ke­sys­ti.

Kun nai­set läh­ti­vät pa­ri ka­ran­tee­niuk­ko­a tu­li ti­lal­le, tum­ma ja vie­lä tum­mem­pi.

Pa­pe­rei­ta kir­joi­tin vä­hem­män, mut­ta ”vel­jek­set” kes­ke­nään si­tä­kin pe­rus­teel­li­sem­min. Ai­van kuin o­li­si­vat teh­neet kuit­ti­a en­si­ker­taa – lail­lis­te­tus­ta ryös­tös­tä. AUD 330 = € 190 o­li kuu­le­ma mi­ni­mi­hin­ta sii­tä, et­tä ot­ti­vat meil­tä tuo­reet ruo­ka­tar­pei­den lo­put.

Jos tä­män o­li­sim­me a­jois­sa tien­net o­li­si Aus­si saa­nut kirk­kaas­ti jää­dä käy­mät­tä täl­lä ker­taa. Jos nyt vä­hän­kään ym­mär­sin pi­täi­si vie­lä käy­dä läh­ties­sä näyt­tä­mäs­sä kaup­pa­la­put, mi­tä e­väi­tä ai­om­me syö­dä. Kä­vim­me­kin tä­nään, mut­ta nais­vir­kai­li­ja tis­kil­lä ei tien­nyt mis­tä o­li ky­sy­mys, kun vaan sa­noin, et­tä käs­ket­tin tul­la.

Kat­so­taan Dar­wi­nis­sa mi­ten i­so er­he kä­vi. Sa­ma fir­ma kuu­le­ma tu­lee siel­lä­kin tar­kas­ta­maan, sa­mas­sa maas­sa sei­laa­ji­a!

Tors­tai­saa­ri on 3x1 ki­lo­met­ri­nen, pyh­tään Kau­nis­saa­ren ko­koi­nen maa­pa­la kes­kel­lä laa­jem­paa saa­ris­to­a ja Tor­re­sin sal­men kul­jet­ta­vi­a väy­lä­a­lu­ei­ta. Vä­ke­ä saa­rel­la a­suu 3500, ei lai­han­mus­taa a­bo­a niin­kuin man­te­reel­la, ei­kä pie­nen­mus­taa pa­pu­a­lais­ta, vaan u­sein rus­kei­ta, i­so­ja ja pak­su­ja kuin po­ly­ne­si­a­lai­set. Lau­an­tai­na ve­res­tim­me muis­to­jam­me sen ka­duil­la ja kul­mil­la, ja py­hä­nä pis­tim­me pa­rem­mak­si kaik­kien huip­pu­jen kaut­ta. E­kak­si Green Hil­lil­le 54 met­ri­ä. Siel­lä on lin­noi­tus 1890-lu­vul­ta. Ra­ken­net­tu ve­nä­läis­ten mai­hin­nou­sun pe­los­sa. Jän­nä a­ja­tel­la, et­tä saat­tai­sim­me ol­la vie­lä­kin Suo­mi-Ve­nä­jä-Aust­ra­li­an kan­sa­lai­si­a.

Pa­rin muun har­jan­teen kaut­ta kä­vim­me myös 104 met­ri­sel­lä kor­keim­mal­la hui­pul­la. Hy­vin mah­duim­me kä­ve­le­mään hy­vä­ta­sois­ta, le­ve­ää tie ja ka­tu­verk­ko­a. Ih­me­tyt­ti vaan taas au­to­kan­ta, i­so­ja maas­tu­rei­ta ja ne­li­ve­to­pick-up­pe­ja. Tul­li­rou­va tä­nään ker­toi­kin puo­li­to­tuu­den. Ei heil­lä au­to­a, ja voi­ma­kas­ta, tar­vit­tai­si, mut­ta, kun se ve­neen ve­sil­le las­ku ja kui­vil­le ve­to. No tie­tys­ti kaup­paan­kin. Tot­ta kyl­lä, et­tä jo­ka ta­lon pi­hal­la o­li vä­hin­täin yk­si ve­ne trai­le­ril­la. U­seim­mat ve­neet, jot­ka Tors­tai­saa­rel­la poik­ke­a­vat, jäät ank­ku­riin Horn-saa­ren suo­jaan 1,5 mai­lin pää­hän. Tä­nään siel­lä nä­kyi vii­si mas­tol­lis­ta. Ky­lä on siel­lä­kin ja kaup­pa se­kä paik­ka­kun­nan len­to­kent­tä, sa­moin jat­ku­va laut­ta­yh­teys tän­ne. Syy Hor­nin suo­si­oon on rei­lu pa­saa­ti Tors­tain ran­noil­la. Vir­taus­ta­kin on mon­ta sol­mu­a, 2-5. Me ank­ku­roim­me en­sin van­has­ta muis­tis­ta pää­lai­tu­rin län­si­puo­lel­le, mut­ta yk­si läh­tö jol­lal­la hiek­ka­ran­nal­ta vas­ta­tuu­leen riit­ti. E­ten­kin, kos­ka o­lim­me kä­ve­ly­reis­sul­la löy­tä­neet uu­deh­kon jol­la­lai­tu­rin (naa­pu­ri­saa­re­lais­ten a­vo­ve­neil­le). Siir­ryim­me En­gi­neers Whar­fin län­si­puo­lel­le. On pu­hal­lel­lut ja y­rit­tä­nyt jol­la­mat­kal­la kas­tel­la, ja vir­ta on niin voi­ma­kas, et­tä sii­nä ei sou­de­ta. Täy­tyy vaan var­mis­taa ja toi­vo­a, et­tä ko­ne pe­laa ja en­na­koi­da reit­ti ve­neen ja vir­ran suh­teen niin kau­an, kun se pe­laa. Nyt on jol­la pa­ke­tis­sa si­säl­lä, ja aa­mul­la lii­kah­dam­me koh­ti Dar­wi­ni­a, 700 mai­li­a.

Chi­mu tai­taa sin­ne näi­nä päi­vi­nä saa­pu­a.

Ki­va o­li saa­da vies­ti myös Mat­ti Lap­pa­lai­sel­ta. Jo­ka kan­til­ta NZ:ssa uu­dis­tet­tu Snoo­py o­li saa­pu­nut Va­nu­a­tun Tan­nal­le.