6.7.2009 Gi­zos­ta Lou­i­si­a­de-saa­ris­toon

Ank­ku­rit nou­si­vat ja pur­jeet le­vi­si­vät ve­toon. Gi­zon e­te­läi­sen väy­län lin­ja­mer­kit, yh­tä pa­ri­a lu­kuu­not­ta­mat­ta o­li­vat ka­don­neet. Ve­ne­sy­väyk­sil­lä pe­li­va­raa on kui­ten­kin rei­lus­ti, ja gps-tie­to­kin näyt­ti so­pi­van muu­hun mai­se­maan. Pa­rin tun­nin ku­lut­tu­a mus­ta sa­de­pil­vi pis­ti tuu­leen li­sä­puh­ti­a. Ei­kä ke­ven­ty­nyt pil­ven men­ty­ä. En­nus­teet, se­gel­wet­ter ja ug­rib, o­li­vat pää­ty­neet SE 15 sol­mun tuu­leen. Chi­mun mit­ta­ri hui­te­li nyt sa­maa met­reis­sä ja e­te­läis­tä kom­po­nent­ti­a o­li e­nem­män kuin ti­lat­tiin. Jou­duim­me poh­ja­rei­vaa­maa­an ja a­ja­maan max. nou­su­kul­maa. E­pä­mu­ka­vaa on tä­mä pur­jeh­dus.

Tuu­li­myl­ly tu­li töys­syis­sä a­las. Se kään­tyi siis­tis­ti tä­hän a­sen­toon, jo­hon o­len sen sur­ran­nut. Mi­tään muu­ta ei ha­jon­nut kuin vä­sy­nyt put­ki. Ei pet­tä­nyt Pen­so­lan A­min sau­ma, vaan put­ki päät­ti lo­pet­taa taak­kan­sa kan­nat­te­le­mi­sen.

Ve­si len­tää jat­ku­vas­ti y­li ve­neen, ja kiin­ni­pi­tä­mi­nen käy päi­vä­työs­tä, kun paat­ti pouk­koi­lee vuo­roin keu­la tai­vas­ta koh­den vuo­roin aal­lon­laak­soon ry­säh­tä­en. Il­lan pi­me­tes­sä, sit­ten ker­ral­la hel­pot­ti. Tuu­li y­es, mut­ta mon­tut jäi­vät me­ren­pin­taan. Muu­ta­ma tun­ti o­li yh­tä na­ru­jen sot­ku­a: rei­vit au­ki, sää­döt löy­säl­le. Puus­ka: uu­del­leen ki­re­äl­le ja Tuu­li­väi­nön jat­ku­vaa sää­tö­ä sii­nä vä­lis­sä. Tuu­li­pe­rä­sin­hän on var­sin herk­kä ve­neen ta­sa­pai­nol­le, tuu­len vaih­te­le­val­le suun­nal­le ja voi­mal­la se­kä vie­lä heit­te­le­vil­le aal­loil­le. Seu­raa­va päi­vä o­li pal­kit­se­va: Oi­ke­aan suun­taan täy­sil­lä, vä­hän löy­sät­ty­nä, ja o­li­ko vain yk­si i­son rei­vaus ja jo­ku jen­nin rul­laus.

Kol­man­te­na aa­mu­na Riit­ta he­rät­ti 16 mai­li­a en­nen Hu­du­mu I­wa Pas­si­a. Vauh­ti­a o­li kuu­den pääl­le ja täy­det kan­kaat. Tun­tui, et­tei täs­sä eh­di tar­peek­si hil­jen­tää, mut­ta rul­lat­tu­a­ni jen­nin mel­kein si­sään, las­kuop­pi sa­noi, et­tä päi­vän val­jet­tu­a ran­ta nä­kyy. Chi­mu o­li kul­ke­nut tie­tys­ti rei­lus­sa pu­hu­ris­sa ko­vem­min, mut­ta jar­rut­ta­nut ai­kai­sem­min ja lä­hes­tyi sa­mas­sa ai­ka­tau­lus­sa pe­räs­tä.

Riu­tan auk­koon saa­vut­tiin ta­san kah­den vuo­ro­kau­den ja al­le 300 mai­lin roi­sin ja sit­ten i­ha­nan pu­e­jeh­duk­sen jäl­keen. Sal­mi ei näyt­tä­nyt kar­tan ker­to­mi­a 3-5 sol­mun vir­to­jaan, vaan vas­tus­ta vain hil­li­tys­ti, kun pai­nuim­me ko­neel­la si­sään.

En­sim­mäi­nen ta­paa­mam­me pa­pu­a­lai­nen. Paul pur­jeh­ti­ja.

En­sim­mäi­nen suun­ni­tel­tu ank­ku­ri­paik­kam­me Ni­mo­a-saa­ren kai­na­loon vaih­tui jo en­nen kou­ku­tus­ta. E­päys­tä­väl­li­sen nä­köi­si­ä ko­ral­li­päi­tä o­li jo­ka puo­lel­la. Uu­des­taan jen­nit ve­toon. Si­kä­li­kin, et­tä la­taus­vir­tam­me o­li hy­pän­nyt 14,9 V:iin. Ank­ku­roim­me Ha­ti La­wi Har­bou­riin, uu­des­sa Aus510-kar­tas­sa Hun­ly­e Ba­y. Ak­ku­aa­mu Nos­tin kaik­ki kol­me ak­ku­am­me, läh­ties­sä tu­li­te­rät E­xi­de Nau­ti­luk­set, sa­lon­gin lat­ti­al­le. A­kut ei­vät ol­leet­kaan, ku­ten muis­te­lin, lä­pi­nä­ky­vät nes­te­mää­rien tut­ki­mi­seen, vaan mus­tat. Ja niin huol­to­va­paat kuin o­vat­kin, niis­sä on kor­kit ken­nois­sa. Hap­po­mit­ta­rin i­mu­put­kel­la kar­toi­tin nes­te­kor­keu­det, ja ta­sa­sin ja täy­tin niin pit­käl­le kuin va­ras­to­jem­me 1,5 lit­raa riit­ti. La­tauk­ses­sa ko­neel­la ei ol­lut on­gel­mi­a.

Riit­ta o­li sii­nä sa­mal­la pais­ta­nut ru­kiis­ta, ja vei sou­tu­har­joit­te­lu­na läm­pi­mäi­set Chi­mul­le. Pi­an pe­rään sou­te­lim­me mai­hin maas­to­ken­ki­nem­me, tar­koi­tuk­se­na kii­ve­tä sa­ta­met­ri­sil­le hei­nik­koi­sil­le mäil­le. Kans­sam­me kui­ten­kin ran­tau­tui tu­tun nä­köi­ses­sä

luot­saus­pai­das­sa ja lerp­pa­ha­tus­sa Max. Hän o­li aa­mul­la tuo­nut ni­pun koo­kok­si­a ja saa­nut vaa­te­kap­pa­leet. Max ka­ve­rei­neen o­li läh­dös­sä ky­lään­sä. Kuin­ka kau­ka­na? Al­le puo­li tun­ti­a. Va­lit­sim­me kii­pei­lyn si­jaan ky­lä­kult­tuu­rin. Ta­san puo­len­tois­ta tun­nin ku­lut­tu­a, ai­no­as­taan pie­nen vii­dak­ko­har­jan­teen y­li­tet­ty­äm­me ja sen jäl­keen ran­taa, ki­vik­kois­ta tai hiek­kais­ta va­el­let­tu­am­me, saa­vuim­me siis­til­le ky­län­rai­til­le. Mat­kal­la tu­li pal­jon tie­to­a luon­nos­ta ja e­lä­mäs­tä näil­lä saa­ril­la.

Vas­taan tu­li rei­lus­ti vä­ke­ä, per­hei­tä, lap­si­a ai­kui­si­a. Kos­ka on py­hä­päi­vä, ker­toi Max, ih­mi­set me­ne­vät pik­ni­kil­le.

Joo’o, o­let sit­ten vii­da­kon vil­li tai ki­vi­kau­pun­gin jup­pi, lo­mal­le, pois ar­ki­päi­väs­tä, pi­tää pääs­tä. U­sei­ta ter­veh­dim­me Ma­xin e­sit­te­le­mi­nä kä­des­tä. E­del­läm­me kuu­lui kul­ke­van Fin­land-aal­to. Jos e­del­li­ses­sä maas­sam­me o­li be­tel-päh­ki­nän pu­res­ke­lu teh­nyt pal­jon hal­laa vä­en ham­mas­tar­hois­sa, ei ti­lan­ne tääl­lä ol­lut juu­ri va­loi­sam­pi. Tu­li­pu­nai­nen suu ham­mas­ri­vei­neen, mi­kä­li yh­tään o­li jäl­jel­lä.

Hy­vin suo­ra­vii­vai­si­a, pal­mun­leh­ti-har­ja­kat­toi­si­a, tol­pil­la sei­so­vi­a, pan­da­nuk­sel­la tai sa­go­pal­mun pin­noil­la pääl­lys­tet­ty­jä ta­lo­ja o­li run­saat pa­ri­kym­men­tä. Nii­tä ku­ta­kin a­sut­ti kol­me per­het­tä n. 20 hen­ke­ä. Ta­lo­jen a­lus­to­jen pi­men­nois­ta kuu­lui i­loi­si­a ter­veh­dyk­si­ä. Kaik­ki ei­vät ol­leet ret­kel­le läh­te­neet. Ja lap­si­lau­ma ym­pä­ril­läm­me sa­ke­ni. Käy­tiin kir­kol­la ja kou­lul­la.

O­pet­ta­ja raa­ha­si kou­lun ”mai­nos­tau­lun” vii­dek­si mi­nuu­tik­si te­li­neel­leen, vaik­ka o­li me­nos­sa kah­den vii­kon lo­ma. Kau­pal­le as­ti jak­soim­me. Kos­ka tas­kuis­sam­me ei ol­lut pen­nin hyr­rää, ei puo­ti­a tar­vin­nut meil­le a­va­ta. Max o­li ar­vel­lut toi­sin. Kaup­pi­aan ”kort­te­lis­sa” o­li jo pel­ti­kat­to­ja ja lau­ta­sei­ni­ä. Pe­rä­moot­to­rei­ta­kin re­mon­tis­sa, vaik­ka kyl­ki­äis­ka­noot­ti me­lot­tu­na tai pur­jein on vie­lä tä­tä päi­vää. Vie­lä kä­tel­tiin, lu­ke­mat­to­mien li­säk­si, Ma­xin klaa­nin pa­ri van­haa pääl­lik­kö­ä. Syn­ty­pe­räi­nen vir­ka, tär­ke­ä­nä a­la­na mm. maa­no­mis­tus- ja maan­käyt­tö­a­si­at. Sirk­ka-Lii­sa ja Ti­mo­kin il­mes­tyi­vät ky­läl­le ja a­loi­tim­me pa­luun. Max o­li lu­van­nut koo­kok­set vir­kis­tyk­sek­si, ja pi­an nuo­ri poi­ka pis­te­li­kin muu­ta­mas­sa se­kun­ni­sa pa­ri­kym­men­met­ri­sen pal­mun lat­vaan ja al­koi leh­tik­ruu­nul­la is­tus­kel­len pu­do­tel­la vih­rei­tä päh­ki­nöi­tä. Yh­tä no­pe­as­ti Max te­rot­ti ke­pin mo­lem­mis­ta päis­tä, tyrk­kä­si sen maa­han ja ja al­koi pois­taa päh­ki­nöi­den kuo­ri­ker­ros­ta kep­piin si­tä lyö­den. Hom­ma on­nis­tuu a­ma­töö­ril­tä­kin, mut­ta tai­to kart­tuu har­joi­tuk­sel­la. Mu­ka­na kai­ken ai­kaa seu­ran­nut An­to­ny si­pai­si mac­he­tel­laan päh­kii­nän kär­jen au­ki ja aah! Ma­ke­an ha­pah­ko­a vir­kis­tä­vää nek­ta­ri­a.

Jak­soim­me kuin jak­soim­me­kin ta­kai­sin ve­neil­le. Sirk­ka-Lii­sa jo­pa jak­soi pais­taa mo­jo­vat ton­ni­ka­la­pih­vit po­ru­kal­le il­lan päät­teek­si. Ti­mo o­li mo­nis­ta ir­ti­pääs­sei­tä on­nis­tu­nut ve­tä­mään tä­män kan­nel­le tu­lo­mat­kal­la.