Vas­taa­not­to­ko­mi­te­a Ko­ko ky­lä o­dot­ti. Ei­pä kuu­lu­nut ke­tään so­vi­tus­ti kol­mel­ta. Il­ta hä­mär­tyi. Luul­ta­vas­ti tu­le­vat huo­men­na, sa­noi Ge­or­ge. Meil­tä ei o­do­tus ol­lut men­nyt huk­kaan, vaan o­li hy­vää ai­kaa tu­tus­tu­a ky­lä­läi­siin. Riit­ta ja Sirk­ka-Lii­sa hoi­si­vat Nor­ber­tin juu­ri si­nä päi­vä­nä haa­voit­ta­maa jal­ka­poh­jaa. Lap­si­lau­ma tie­tys­ti pyö­ri ym­pä­ril­lä, ei­kä rie­mul­la ol­lut ra­jo­ja kun nä­ki­vät it­sen­sä ka­me­ran tai vi­de­on ruu­duil­la. Seu­raa­va­na aa­mu­na a­je­lim­me jol­lal­la naa­pu­ri­ky­lään. Siel­lä Gab­riel ja pääl­lik­kö John ot­ti­vat mei­dät vas­taan e­rit­täin sy­dä­mel­li­ses­ti. Tan­dey­ai­hin pa­lat­tu­a sel­vi­si, et­tä pat­sas kan­ta­ji­neen o­li­kin tul­lut e­tu­a­jas­sa, jos va­jaan vuo­ro­kau­den vii­väs­tys­tä ei las­ke­ta. Chi­mu­lai­sil­le­kin o­li tul­lut kii­re eh­ti­ä ka­me­roi­neen ran­taan ter­ve­tu­lo­tans­se­ja seu­raa­maan. Ku­vi­a o­li tul­lut run­saas­ti. Nii­tä Ti­mo sit­ten jo­ka päi­vä ai­na uu­si­a o­tet­tu­aan, print­ta­si ja ja­koi ky­lä­läi­sil­le. Voi to­del­la sa­no­a, et­tä ne va­lo­ku­vat lan­ke­si­vat kii­tol­li­seen ja he­del­mäl­li­seen maa­han. Jos yh­des­tä myö­häs­tyim­me, seu­raa­va­na aa­mu­na var­mis­tim­me. Jo kel­lo 0630, oh­jel­man mu­kaan, ran­tau­duim­me. Me­not kap­pe­lis­sa o­li­vat jo al­ka­nee, ei­kä ai­kaa­kaan kun pat­sas, n.70 sent­ti­ä kor­ke­a, tu­ke­val­la val­koi­sel­la, ne­li­ön laa­jui­sel­la puu­a­lus­tal­la a­loit­ti mat­kan­sa ko­ral­leis­ta te­rä­vää, mut­kai­se­na pol­vei­le­vaa pol­ku­a y­li saa­ren naa­pu­ri­ky­lään. Niin ko­ral­lin­kar­he­a, kun saa­ri on­kin on se kaut­taal­taan re­he­vän met­sän pei­tos­sa.

Ko­ral­li uh­ka­si tul­la lä­pi lenk­ka­rin, mut­ta ky­lä­läis­ten jal­ka­poh­jat kes­tä­vät, pait­si Nor­ber­tin Vas­taa­not­to He­be­nih­nas­sa o­li e­del­lis­päi­vän, ”mei­dän” ky­läm­me kal­tai­nen.

Kan­sal­lis­pu­kui­set tans­si­vat e­del­lä, kah­dek­san pää­o­sin nuor­ta heh­ke­ää nei­to­a ”nii­ni­ha­meis­saan”, rin­nat pal­jai­na, kas­vo­maa­lauk­sin ja kuk­ka­sep­pe­lein ko­ris­tel­tui­na. ”Mei­dän Ge­or­ge” pis­te­li e­si­tans­si­ja­na vas­taa­vas­ti pu­et­tu­na ryh­män ai­no­a­na mie­he­nä. Taas saa­tiin pat­sas pai­koil­leen, het­kek­si, en­nen kuin se kus­kat­tiin nyt u­lo­ke­ka­noo­til­la yk­si­näi­sen a­su­muk­sen pii­riin nie­men taak­se. Me pa­la­sim­me ve­neil­le o­dot­ta­maan seu­raa­vaa siir­to­a, jo­ka ta­pah­tui ai­ka­naan kah­den pe­rä­moot­to­ri­ve­neen, kier­tu­een va­ki­kul­ku­pe­lien voi­min. Pä­ris­te­lim­me jol­lil­la pe­rään mai­lin mat­kan. Sa­ma tans­si­vas­taa­not­to taas. Pu­heet ja har­tau­det pe­rään. Us­koim­me, et­tä näin mo­nes­ti har­joi­tel­tu hom­ma su­jui­si saa­ren suu­rim­mas­sa, pää- ja kou­lu­taa­ja­mas­sa il­man läs­nä­o­lo­am­me. Pa­rin päi­vän ai­ka­na ei juu­ri ol­tu kuul­tu pyyn­tö­jä a­vus­tuk­sis­ta. Mi­tä nyt vii­si lit­raa ben­saa pyy­si­vät ja sai­vat, juh­lien va­lai­se­mi­seen Nor­ber­tin ge­ne­raat­to­ril­la. Jon­kin ver­ran pie­ni­ä lah­joi­tuk­si­a, mm vaat­tei­ta, o­lim­me kum­pi­kin ve­ne teh­neet hil­li­tys­ti. Läh­tö­ä e­del­tä­vä­nä il­ta­na pää­tim­me tyh­jen­tää ve­net­tä. Pul­le­a re­pul­li­nen vie­lä löy­tyi vaa­te­ta­va­raa. O­li­han Riit­ta si­tä viik­ko­kau­si­a kan­ta­nut Whan­ga­rein kau­pois­ta, os­to- ja myyn­ti­liik­keis­tä ja kirp­pa­reil­ta. Tääl­lä jos jos­sain us­koim­me myös 90 ne­li­ön o­sit­tain re­ven­nyt­tä ge­naak­ke­ri­a saa­van uu­den e­lä­män. I­sot hii­vit jäi­vät Chi­mul­ta­kin, jou­kos­sa ko­me­a, ko­va­kan­ti­nen ve­ne­vie­ras­kir­ja Ge­or­gen ir­to­leh­ti­sek­si hi­tuil­leen ti­lal­le.

Ge­or­ge tans­si­mas­kis­saan En us­ko sor­mus­ten her­raan, en­kä Har­ry Pot­te­riin. En o­le kum­paa­kaan lu­ke­nut saa­ti­ka e­lo­ku­vi­a kat­so­nut. O­len sen ver­ran to­sik­ko, et­tä vain to­si­ker­to­muk­set, ku­ten A­pi­noi­den Pla­neet­ta, kel­paa­vat. Us­ko­ni vain vah­vis­tui Ge­or­gen ja mui­den ky­lä­läis­ten kans­sa a­si­oi­des­sa­ni. Tä­mä ei tie­ten­kään o­le ro­tu­jut­tu, vaan ap­ri­koin­ti­a la­jien syn­nys­tä. Si­tä­hän Dar­win­kin har­ras­ti.

Kaik­ki, nai­set, lap­set, i­han kaik­ki Sa­ba­ri-saa­rel­la o­saa­vat pur­jeh­ti­a. Se on e­li­neh­to, il­man si­tä tai­to­a ei py­sy hen­gis­sä. Vaik­ka saa­ri on vih­re­ä, kuin sa­de­met­sä, ei siel­lä juu­ri kas­va hyö­ty­kas­ve­ja. Niil­le ei o­le ti­laa ei­kä so­pi­vaa kas­vu­a­lus­taa. Ta­san­teet riit­tä­vät a­su­mi­seen taus­tal­laan hau­taus­maat.

Sa­ba­ri­lais­ten gar­de­nit, vil­je­ly­pals­tat, o­vat naa­pu­ri­saa­rel­la 3-4 mai­lin pääs­sä. Sa­moin juo­ma­ve­si, si­tä­kään ei o­mal­la saa­rel­la o­le, vaan se jou­du­taan ha­ke­maan toi­sel­ta naa­pu­ri­saa­rel­ta kah­den mai­lin pääs­tä. On­nek­si rei­sut voi­daan yh­dis­tää.

I­son per­heen e­väät riit­tä­vät kor­kein­taan kah­dek­si päi­väk­si, jo­ten jo­ka toi­nen päi­vä on mat­kaan läh­det­tä­vä.

Me­lo­mal­la nään­tyi­si. Tuu­len lop­pu­es­sa se on kui­ten­kin ai­no­a vaih­to­eh­to. Ruo­ka- ve­si­reis­su sei­la­taan u­lo­ke­ka­noo­til­la, jo­ko per­he­käyt­töi­sel­lä, ko­ti­te­koi­sel­la, ke­vy­el­lä, jo­ka kan­taa muu­ta­man hen­gen tai sit­ten Pa­na­e­a­ti-saa­rel­la val­mis­te­tul­la suu­rem­mal­la, jon­ka lii­kut­ta­mi­seen jo tar­vi­taan vä­hin­tään kol­men hen­gen mie­his­tö. Va­li­tet­ta­vas­ti vie­rai­lum­me ei kes­tä­nyt tar­peek­si kau­aa, et­tä o­li­sim­me eh­ti­neet mu­kaan gar­de­ni­reis­suil­le. Sa­mal­la jäi käy­tän­nös­sä op­pi­mat­ta pro­a-pur­jeh­duk­sen hie­nou­det. Näi­tä kat­te­ja ei ni­mit­täin oh­ja­ta pe­rä­si­mel­lä vaan ir­to­me­lal­la, jo­ta tu­e­taan kul­loi­sen­kin pe­rän jat­kee­na o­le­vaan u­lok­kee­seen. Kul­loi­sen­kin? Var­si­nais­ta vas­ta­kään­nös­tä ei teh­dä, vaan hals­sin vaih­dos­sa vaih­de­taan kul­ku­suun­taa, pe­rä muut­tuu keu­lak­si ja päin­vas­toin. U­lo­ke on ai­na tuu­len puo­lel­la. Ai­na­kin yk­si vant­ti/ha­rus pi­tää löy­sä­tä ja toi­nen ki­ris­tää sa­mal­la kun pur­je pit­ki­ne pyö­rö­pui­neen hei­lau­te­taan toi­sin päin e­li hals­si­kul­ma kiin­ni­te­tään uu­teen keu­laan.

Kol­mi­päi­väi­sen us­kon­to­tun­nin jäl­keen jo­ka per­heen e­väät o­li­vat lo­pus­sa, ja ka­ta­ma­raa­nit vii­let­ti­vät jou­kol­la vil­je­lyk­sil­leen, sa­mal­la, kun me­kin teim­me läh­tö­ä.