1.7.2009 Gi­zo

Vaa­lit

En­sim­mäi­sel­lä aa­mu­len­kil­lä kau­pun­gin y­lä­puo­lel­le ko­ho­a­val­le har­jan­teel­le kii­vet­ty­äm­me, ta­pa­sim­me koh­te­li­aan her­ran. Hän ky­se­li o­lois­tam­me ja ke­hot­ti va­lo­ku­vaa­maan kun ke­huim­me nä­kö­a­lo­ja. It­se ker­toi o­le­vanss o­le­van­sa ju­ris­ti ja työs­ken­nel­leen­sä eu­roo­pas­sa ja af­ri­kas­sa. Ret­ken lop­pu­puo­lel­la Gi­zon ky­län­rai­til­la ky­sei­nen John le­hah­ti ter­veh­ti­mään, kuin van­ho­ja tut­tu­ja kon­sa­naan. O­li­si­han se pi­tä­nyt ar­va­ta, po­lii­tik­ko ja vaa­lit! Niis­tä ei ol­lut ol­lut Joh­nin kans­sa pu­het­ta, mut­ta näin sa­ma­na päi­vä­nä hä­nen vaa­li­pot­ret­tin­sa, A4 mus­ta­val­ko­ko­pi­on to­rin il­moi­tus­tau­lul­la.

No ei­hän John sen ta­ki­a. Ei tie­ten­kään. Ei­hän meil­lä vie­lä o­le ää­ni­oi­keut­ta­kaan tääl­lä. Hän vaan sat­tuu o­le­maan a­voin ja ys­tä­väl­li­nen. Jo­ka ker­ta ky­läl­lä käy­des­säm­me o­lem­me tör­män­neet hä­neen. John ky­sel­lyt o­lois­tam­me, ja me toi­vot­ta­neet lyk­ky­ä. Vaa­lit o­li­vat pie­ta­rin­päi­vä­nä, mut­ta ei­len ei ol­lut Joh­nil­le vie­lä tie­to­a tul­lut, jo­ko/tai?

Haus­ka piir­re pro­vins­sin päät­tä­jien vaa­leis­sa o­vat sym­bo­lit. Luul­ta­vas­ti lu­ku- ja nu­me­ro­tai­dot­to­muu­den ta­ki­a on eh­dok­kail­la kul­la­kin sym­bo­lit. Joh­nil­le so­pii­kin ”Ta­lo”, sil­lä ta­pa­sim­me hä­net uu­den ta­lon­sa e­dus­tal­la, ja hän ker­toi vie­lä ra­ken­ta­van­sa toi­sen vie­reen tä­tä­kin hui­ke­am­man nä­kö­a­lan ää­reen. Tie­tys­ti ”ta­lo” ra­ken­taa yh­teis­kun­taa­kin. Mui­ta merk­ke­jä o­vat: a­vain, öl­jy­lamp­pu, kir­ves, lai­va, ka­noot­ti, koo­kos­pal­mu, puu, sim­puk­ka,fre­gat­ti­lin­tu, sa­teen­var­jo, ka­la.

Ve­neet har­vas­sa Sa­lo­mo­nil­la

Vuo­si­a sit­ten Sa­lo­mo­saa­ret o­li­vat pur­jeh­ti­joil­le luon­nol­li­nen jat­ko Va­nu­a­tul­ta. Kau­den lo­pul­la tääl­lä pää­tet­tiin, e­te­lään Aust­ra­li­aan tai poh­joi­seen Pa­pu­aan. Sii­tä vä­lis­tä saat­toi suun­na­ta In­do­ne­si­aan. Mo­net jäi­vät tän­ne myrs­ky­kau­dek­si­kin, sil­lä Gi­zos­sa ei o­le kos­kaan ol­lut troop­pis­ta hir­mu­myrs­ky­ä. Nyt Ho­ni­a­ras­sa ve­nei­tä o­li ank­ku­ris­sa mei­dän kah­den li­säk­si pa­ri, vä­lil­lä ol­tiin ai­no­at. Viik­koi­hin ei o­le mui­ta nä­ky­nyt. No­ros­sa pii­pah­ti yk­si bel­gi­a­lai­nen, mut­ta Gi­zoon ank­ku­roim­me taas ih­meek­sem­me ai­noi­na. Pa­rin päi­vän ai­ka­na il­mes­tyi kol­me aus­si­a. Ja bel­gi­a­lai­nen­kin kä­väi­si. Vie­lä saim­me seu­raam­me sak­sa­lai­sen, jo Ka­ri­bi­an puo­lel­la ja sii­tä läh­tien sil­loin täl­löin koh­taa­mam­me Hip­po­po­ta­muk­sen ja sen nuo­reh­kot pur­jeh­ti­jat Sön­ken ja Ju­dit­hin. Tä­tä kir­joit­ta­es­sa jouk­ko on taas har­ven­nut kol­meen. Selk­kauk­set ja muu­ta­ma ve­nei­den ryös­tö­kin Tu­la­gis­sa, Flo­ri­da-saa­ril­la ei­vät hou­kut­te­le, vaik­ka ve­det ja ih­mi­set y­lei­ses­ti ot­ta­en o­vat maa­il­man par­hai­ta.

Täs­tä kai­ver­rus­kaup­pi­aat pi­tä­vät, ta­va­raa.

Mei­dän reit­tim­me o­li mal­til­li­nen, mut­ta Sa­lo­mo­saar­ten jot­kut o­sat o­vat vie­lä­kin al­ku­kan­tai­sim­pi­a paik­ko­ja joi­hin ve­neel­lä voi jou­tu­a. U­seim­mi­ten po­si­tii­vi­ses­sa mie­les­sä. Mai­ni­tut ”Hi­pot­kin” o­li­vat ol­leet juh­lin­nan koh­tei­na, ei­vät on­nek­si e­nää o­sa­na me­nu­a, o­sut­tu­aan lah­teen, jos­sa ei kos­kaan ai­kai­sem­min ol­lut pur­je­ve­net­tä käy­nyt.

Nyt kan­nat­taa kos­ket­taa puu­pää­tä, sil­lä o­lem­me ol­leet var­sin ter­vei­tä. Sa­lo­mo­saa­ret o­vat pe­rin­tei­ses­ti ol­leet oi­kei­ta ma­la­ri­a­pe­säk­kei­tä. Ei maa­il­ma sii­tä pal­jo­a o­le pa­ran­tu­nut. Em­me o­le kui­ten­kaan ha­lun­neet tä­hän men­nes­sä a­loit­taa ma­la­ri­an en­nal­ta­eh­käi­se­vää lää­ki­tys­tä. Jot­kut sa­no­vat tu­le­vans­sa lääk­keis­tä yh­tä sai­raik­si, kuin mi­tä y­rit­tä­vät vält­tää. O­lem­me e­lä­neet, jo muu­ta­man ker­ran mai­nit­tu­jen Da­ven ja Fra­nin, oh­jei­den mu­kaan. He­ti Ho­ni­a­raan tul­les­sa ap­teek­kiin ja siel­tä pa­ri an­nos­ta ma­la­ri­an täs­mä­hoi­toon, yk­si kuu­ri a 6 €. Jos kuu­met­ta tu­lee niin he­ti pil­le­rit pos­keen ja sii­tä nel­jä päi­vää e­teen­päin. Ai­na­kin yh­tä tär­ke­ää on suo­jau­tu­mi­nen. Hy­vis­sä a­join en­nen au­rin­gon las­ku­a luu­kut, ver­kot kiin­ni. Ö­tök­kä­ai­nei­ta kan­nat­taa käyt­tää il­tai­sin. Vie­lä pa­rem­pi (il­tai­sin) on vält­tää ka­pa­kan pöy­dän hou­ku­tuk­si­a. Sa­mal­la vält­tää pöy­dän a­lai­set pis­ti­äi­set.

Ei­len o­do­tim­me Bil­ly-im­mig­ra­ti­o­ni­a No­ros­ta mei­tä u­los­sel­vit­tä­mään. Ei tul­lut, mut­ta po­lii­si­pääl­lik­kö, jo­ka puo­les­tam­me on Bil­ly­ä pu­he­li­mel­la ta­voi­tel­lut, sa­noi: Tä­nään.

Bil­ly tu­li!

Aa­mul­la tuu­li ja sa­toi. Mi­ten Bil­ly tu­li­si 25:ta mai­li­a a­vo­ve­neel­lä. Ei­kös mi­tä, Bil­ly il­mes­tyi. E­rään lai­van ve­ne o­li hä­net ha­ke­nut. Sel­vi­tys o­li pi­kai­nen. Bil­ly sai sään kun­ni­ak­si meil­tä käyt­tä­mät­tö­män PVC-sa­de­pu­vun. E­nää ei sa­ta­nut, mut­ta Bil­lyl­lä­hän o­li uu­si tak­kin­sa pääl­lään men­nes­sään toi­seen ve­nee­seen, läm­pö­ä 30 as­tet­ta. U­los­sel­vi­tyk­sen tul­li­o­si­o su­jui yh­tä hy­vin ky­läl­lä.

Si­sään- ja u­los­sel­vi­tyk­si­ä voi teh­dä ja ol­la te­ke­mät­tä mo­nel­la ta­paa. Yk­si ve­ne o­li sei­lan­nut lä­pi ko­ko maan, ja sel­vit­tä­nyt si­sään ja u­los sa­mal­la ker­taa Ho­ni­a­ras­sa

Pää­ka­tu ja sa­ta­ma koh­taa­vat

Ai­no­as­taan Ho­ni­a­ras­sa on ol­lut tar­jol­la sa­no­ma­leh­ti­ä, ja ra­di­o­lä­he­tyk­si­ä. Gi­zo on maan toi­sek­si suu­rin paik­ka­kun­ta, ja tän­ne on muu­ta­ma si­säi­nen len­to päi­väs­sä, mut­ta leh­det ei­vät len­nä. Ku­kot kyl­lä kie­ku­vat ky­läl­lä, mut­ta ka­nan­mu­ni­a ei o­le ol­lut saa­ta­vil­la. Lei­pää on riit­tä­nyt, täs­mäl­leen yh­tä laa­tu­a, tuo­ret­ta, val­kois­ta vuo­ka­lei­pää. Jos ei kes­tä pie­ni­ä puut­tei­ta, ei kan­na­ta ko­ti­soh­val­ta vai­vau­tu­a. Sa­lo­mo­saa­ret o­vat ol­leet meil­le hy­vä maa. Sen ih­mi­set e­rit­täin ys­tä­väl­li­si­ä, jo­pa kau­pan­te­os­saan tor­jut­tui­na. Gi­zos­sa­kin, niin rä­jäh­tä­nyt, kun sen on­kin, o­lem­me hy­vin vii­kon viih­ty­neet.

Suh­teem­me PT-109:ään jäi o­hu­ek­si. Jol­lien säi­ly­tys­tä o­li­si voi­nut ko­hen­taa. Ah­das­ta, ma­ta­laa, li­kais­ta.

Huo­mi­saa­mu­na to 2.7.2009 aa­mu­pa­lan jäl­keen nos­tam­me Chi­mun kans­sa ank­ku­rit ja suun­taam­me lou­naa­seen n. 300 mai­lin pääs­sä o­le­vil­le Pa­pu­a Uu­den Gui­ne­an Lou­si­a­des-saa­ril­le ja siel­tä ai­ka­naan Port Mo­res­byyn toi­sen sa­man­mit­tai­sen e­ta­pin pää­hän.