15.6.2009 Y­an­di­nas­ta Ma­ro­vo-la­guu­niin

Len­to­kent­tä­ret­ken jäl­keen ve­dim­me Chi­mun kans­sa kou­kut y­lös klo 1500, ja a­loim­me put­put­taa täy­sin plä­käs­sä. Mat­kaa Ma­ro­vo-la­guu­nin Mbi­li Pas­siin o­li run­saat 70 mai­li­a. Häm­mäs­tyt­tä­väs­ti kol­men tun­nin ko­nei­lun jäl­keen tuu­li vi­ri­si lou­naas­ta. Sen suun­ta ei ol­lut tyy­pil­li­nen seu­dul­le ja vuo­de­na­jal­le, mut­ta so­pi mei­dän n.290-kurs­sil­lem­me. Muu­ta­man pi­me­än tun­nin sain ul­koi­lut­taa ge­naak­ke­ri­a­kin en­nen aa­mu­ty­ven­tä, mut­ta sil­loin ol­tiin jo mai­den tun­tu­mas­sa.

Mai­se­mien kau­neut­ta en täs­sä o­saa ai­na ke­hu­a, mut­ta ei niis­sä u­seim­mi­ten vi­kaa löy­dy. Ei nyt­kään. Mbi­li-saa­ren ky­län bam­bu­ma­jat koo­kos tai pan­da­nus­kat­toi­neen jäi­vät va­sem­mal­le. E­des­sä ja oi­ke­al­la piir­tyi pien­ten saar­ten ryh­mä. Nii­den vä­lis­tä löy­tyi Mbi­li Pass, ja ka­ken yl­lä ko­ho­si Van­gu­nu, ki­lo­met­ri­nen sam­mu­nut tu­li­vuo­ri. Pas­sis­sa pi­ti ol­la vet­tä e­nim­mil­lään run­saat vii­si met­ri­ä. Aa­mun kirk­kaas­sa va­los­sa nä­mä a­jet­ta­vat­kin ma­ta­li­kot e­rot­tui­vat sel­väs­ti tur­koo­sei­na muu­ten tum­mas­ta sy­väs­tä ve­des­tä. Ker­roim­me vhf:tse pe­räs­sä tu­le­val­le Chi­mul­le ma­ta­lim­mat y­li­tyk­set.

Ket­ju mut­kal­la

Kos­ka me­ri­ve­den läm­pö o­li 32 as­tet­ta, ja al­ka­nut päi­vä lu­pai­li il­mal­le sel­väs­ti e­nem­min, va­lit­sim­me ank­ku­ri­pai­kak­si pie­nen Tin­go­he­se-saa­ren ma­ta­li­kon la­guu­nin kes­kel­tä, toi­vo­en, et­tä tuu­len­hen­ki päi­väl­lä hie­man vii­len­täi­si. Il­lan­suus­sa e­ten­kin ko­ne­a­jon jäl­keen, jo­ta tun­tuu riit­tä­vän, läm­pö­ti­la ve­neen si­säl­lä on 34-38 as­tet­ta. Yö­hön men­nes­sä läm­pö las­kee si­säl­lä u­seim­mi­ten juu­ri al­le kol­men­kym­pin. Lä­hes kai­ken ai­kaa meil­lä pu­hal­taa kol­me pien­tä lai­te­pu­hal­lin­ta, pa­ri punk­kaan tai sa­lon­kiin tar­peen mu­kaan. Il­man nii­tä o­li­si kes­tä­mis­tä. Toi­nen syy a­voi­meen ank­ku­roin­tiin o­li vält­tää Mbi­li-saa­ren var­sin in­nok­kai­ta puu­kai­ver­rus­ten te­ki­jöi­tä/kaup­paa­ji­a. Kol­men mai­lin me­lo­mi­ses­ta huo­li­mat­ta ka­noot­te­ja o­li pi­an ym­pä­ril­läm­me kah­dek­san kap­pa­let­ta, kus­sa­kin kaup­pa­mie­hi­ä 1-3. En­nak­ko­tie­dot, joi­den mu­kaan kaup­pi­aat me­lo­vat vaik­ka 10 mai­li­a ja vai­vaavt päi­vä­tol­kul­la, o­li­vat taas lii­oi­tel­tu­ja. Var­sin pi­an vie­rail­lem­me sel­vi­si, et­tä em­me ol­leet kiin­nos­tu­nei­ta hei­dän kai­ver­ruk­sis­taan. Sen si­jaan mo­lem­mat o­sa­puo­let o­lim­me kiin­nos­tu­nei­ta tois­tem­me e­lä­mäs­tä. Kes­kus­te­lut o­li­vat­kin var­sin mie­len­kiin­toi­si­a. Joi­tain he­del­mi­ä ja juo­ta­vi­a koo­kok­si­a kyl­lä os­tim­me, ja an­noin pyy­det­tä­es­sä muu­ta­mi­a hiek­ka­pa­pe­ri­ark­ke­ja se­kä pa­rit sil­mä­la­sit.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä ket­jum­me o­li juut­tu­nut ko­ral­lin al­le. Seit­se­män met­rin ve­des­sä o­li­si ol­lut help­po snork­la­ten sel­vit­tää ket­jun reit­ti, mut­ta mei­tä o­li pe­lo­tel­tu kro­ko­tii­leil­lä, jo­ten las­kim­me jol­lan ve­teen ja pyl­lis­te­lim­me vuo­ro­tel­len pää ve­des­sä su­kel­lus­la­sei­nem­me. Lie­kö sit­ten pa­rem­pi, et­tä pe­to vie pään sa­man tien? Ir­to­si, saim­me ker­to­a Chi­mul­le, jo­ka hil­jaa va­lu­mal­la, o­dot­ti ti­lan­teen sel­vi­ä­mis­tä mai­lin pääs­sä.

Li­li­hi­na ja Te­li­na

Kym­me­nen mai­lin ko­nei­lun jäl­keen, al­le pa­rin met­rin täys­myö­täi­ses­sä­hän ei pit­käl­le pur­jein pää­se, pis­tim­me taas kou­kut aiem­mas­ta syys­tä Li­li­hi­na-saa­ren ”tuu­len” puo­lel­le, vaik­ka oi­ke­a ank­ku­ri­paik­ka o­li­si Te­li­nan ”suo­jas­sa”. Kyl­lä pien­tä vi­ri­ä saim­me­kin. Saim­me myös kaup­pa­mie­hi­ä, run­saas­ti. Ai­kai­sem­paan ta­paan pi­dät­täy­dyim­me kes­kus­te­lu­puo­lel­la. An­noim­me joi­tain pik­ku­e­si­nei­tä ja os­tim­me he­del­mi­ä.

Saim­me myös kaup­pa­mie­hi­ä,run­saas­ti.

Ju­han­nuk­sen aa­to­naat­to­a vie­tim­me me­ne­mäl­lä Chi­mun jol­lal­la lä­hei­seen Te­li­na­saa­reen. Car­vings, car­vings, kat­se­lim­me nii­tä puo­li­pa­kol­la muu­ta­mis­sa ta­lois­sa. Hie­no­ja kyl­lä, jos sel­lai­si­a ha­lu­aa, mut­ta pie­neen ve­nee­seen mat­ka­muis­to­ja mah­tuu vä­hän tai pie­ni­ä. Kir­kon­mä­el­tä mei­dät vei ko­tiin­sa ja tie­ten­kin kai­ver­ruk­si­a kat­so­maan toi­sen maa­il­man­so­dan ve­te­raa­ni. Ker­toi ol­leen­sa 13-vuo­ti­as ja muis­ta­van­sa len­to­ko­neet, pom­mit ja pau­kut. Las­ku­toi­mi­tuk­sel­la i­äk­si tu­li n. 80 v. Hoi­kas­ta o­le­muk­ses­ta, val­koi­ses­ta ham­mas­ri­vis­tä ja ää­rim­mäi­sen no­peis­ta liik­keis­tä o­li­si ar­vi­oi­nut rei­lus­ti nuo­rem­mak­si.

Ky­läl­lä ker­toi­vat, et­tä sveit­si­läi­nen Hans a­suu vas­ta­pää­tä man­te­reel­la ja ra­ken­taa ka­ta­ma­raa­ni­a, mas­to­a ei kuu­le­ma vie­lä ol­lut. Suh­teu­tet­tu­na, puo­len mai­lin pääs­sä ja pää­saa­ren Van­gu­nun ran­nas­sa. Hans J. Bel­di ot­ti mei­dät vas­taan, kos­ka jo o­lim­me kuis­til­la. Muu­ten­kin. Keit­ti kah­vit ja ker­toi sak­sak­si, o­li­han meis­tä­kin yk­si Ham­pu­ris­ta ja toi­nen mel­kein, kym­me­nes­tä Sa­lo­mo­nin vuo­des­taan, pai­kal­li­nen vai­mo ja muu­ta­ma lap­si o­mi­a ja vie­rai­ta. Ka­ta­ma­raa­ni is­tui ran­ta­pen­kal­la keu­la me­no­suun­taan var­sin val­miin nä­köi­se­nä. Ra­hat o­li­vat kuu­le­ma kui­ten­kin lop­pu­neet, ja mal­li sa­lo­mo­ni­lai­sil­le, kuin­ka mat­kai­lu­a hoi­de­taan, an­taa o­dot­taa.

Han­sin kat­ti val­mii­na, sit­ten jos­kus.

U­e­pi Re­sort

Läh­dim­me koh­ti U­e­pi Re­sor­ti­a, sa­man­ni­mi­sel­lä ul­ko­riu­tan saa­rel­la. Puo­let mat­kas­ta n. nel­jä mai­li­a o­li mit­taa­ma­ton­ta vet­tä, mut­ta us­koim­me, et­tä ve­den kirk­kaus ker­toi­si meil­le kul­jet­ta­van rei­tin.

Väy­län koh­das­sa, jos­ta poik­ke­sim­me koh­tee­seem­me, kii­pe­sin a­la­saa­lin­gil­le. Mu­kaa­ni o­tin kä­si-vhf:n, jol­la lu­et­te­lin pe­räs­sä tu­le­val­le Chi­mul­le ha­vain­nois­ta­ni. Siel­tä Ti­mo puo­les­taan ker­toi mi­ten Tsu­na­mis-kart­ta seu­dun ku­va­si so. saa­ret, ja mi­hin o­li­si hy­vä pyr­ki­ä. Riit­ta seu­ra­si kai­ku­luo­din näyt­tö­ä, oh­ja­si au­to­pi­lo­til­la ja sää­te­li ko­neen käyn­ti­ä a­las­päin huu­te­le­mie­ni oh­jeit­ten mu­kaan. Ko­neen käyn­ti­ää­nen ja au­rin­ko­suo­jien ai­heut­ta­mien kuu­le­mis­vai­keuk­sien ta­ki­a o­li­si, eh­kä pi­tä­nyt tä­hän­kin käyt­tää ra­di­o­ta, mut­ta en ha­lun­nut si­tä li­sä­pu­li­naa. Pu­li­naa? Meil­lä on jo pa­ri viik­ko­a, yö­tä päi­vää ol­lut vhf ku­to­sel­la, ei­kä siel­tä o­le muu­ta kuu­lu­nut kuin Chi­mun meil­le ker­to­mat ju­tut. Kurs­sim­me o­li n.45 as­tet­ta au­rin­gos­ta, jo­ten mol­li­kan puo­lel­le en näh­nyt kau­as toi­sel­le, jo­hon em­me ol­leet me­nos­sa pa­rem­min. Y­li 20-met­ri­nen ve­si o­li tum­maa. Ma­ta­loit­tu­es­sa vaa­le­ni. Pi­an huo­ma­sim­me, et­tä, kos­ka en nä­e au­rin­gon suun­nan ta­ki­a ko­vin kau­as, mei­dän o­li hel­pom­paa pi­tää kurs­si ja pääs­tel­lä ko­ral­lien y­li. Sa­mal­la ha­vait­sim­me, et­tä har­voin poh­ja nou­si e­des vii­teen met­riin, jo­ten höl­lä­sim­me vaan kaa­sun ma­ta­lien y­li­tyk­sis­sä.

Tä­mä ter­veh­dys sen­tään saa­tiin.

U­e­pi Re­sor­tin, tu­si­na bun­ga­lo­vi­a ja 30 pe­ti­paik­kaa, paik­ka o­li il­mi­ö­mäi­nen pas­sin (riu­tan ka­pe­a auk­ko) suul­la. Toi­sel­la puo­lel­la ki­lo­met­rien sy­vyi­nen aa­va val­ta­me­ri ja toi­sel­la tur­koo­si, lep­pe­ä la­guu­ni. Meil­le re­sort­ti o­li pet­ty­mys. Saa­vuim­me ju­han­nu­saat­to­na ja a­jat­te­lim­me saa­vam­me vaik­ka il­lal­li­sen. Joh­ta­jan ter­veh­dys o­li kui­ten­kin, et­tä paik­ka on täy­si. Eh­kä maa­nan­tai­na voi­si jo­tain jär­jes­ty­ä. Vii­le­ät o­lu­et sen­tään saim­me. Pa­rem­pi joh­ta­ja o­li­si toi­vot­ta­nut mei­dät ter­ve­tul­leik­si, ja sit­ten luo­vi­nut jon­kin­lai­sen rat­kai­sun, sil­lä paik­ka o­li laa­ja kuin pie­ni ky­lä, niin et­tä tus­kin näim­me ai­no­a­ta­kaan a­si­a­kas­ta.

U­e­pis­ta jäi kui­ten­kin po­si­tii­vi­nen, u­noh­tu­ma­ton muis­to, snork­la­tes­sam­me re­sor­tin e­dus­tal­la. Jos Su­va­ro­vil­la o­lim­me ui­neet hai­den, eh­kä 4-5 nä­ky­vis­sä yh­tä­ai­kaa, kans­sa, niin nyt me­ni kirk­kaas­ti pa­rem­mak­si. Vä­hin­tään pa­ri­kym­men­tä mus­ta­täp­lä­hai­ta, jou­kos­sa jo­ku har­maa­hai, li­pui ar­vok­kaas­ti ym­pä­ril­läm­me, si­vuil­la tai al­lam­me.

Suu­rin o­sa lie­nee ol­lut n. 1,5 met­ri­si­ä, mut­ta kun suu­rim­mat niis­tä lä­hes­tyi­vät sil­mä­tys­ten le­vei­nä, lit­te­äh­köi­nä tor­pee­doi­na, väit­täi­sin nii­tä mel­kein pa­ri­met­ri­sik­si.

So­ta­muis­to­ja

Pa­luu Ma­ro­von väy­läl­le su­jui me­no­mat­kan ta­voin. Nyt au­rin­ko o­li ta­ka­na, mut­ta pei­li­ty­ven me­ren­pin­ta hei­jas­te­li tai­vas­ta ja näin ko­ral­li­vyö­hyk­keet lii­an myö­hään väis­tet­tä­vik­si. Siis y­li taas vauh­ti­a hil­jen­tä­mäl­lä. Lop­pu­mat­kas­ta tuu­len­vi­rit ve­den­pin­nal­la pa­ran­si­vat ti­lan­net­ta. Run­saat kym­me­nen mai­li­a put­pu­tet­tu­am­me saa­vuim­me Seg­hen len­to­ken­tän nie­meen ja ank­ku­roim­me kii­to­ra­dan pää­hän. Ys­tä­väm­me Da­vid Chown NZ, pur­jeh­ti nä­mä ve­det vuot­ta aiem­min ja hä­nen mat­ka­kir­jeis­tään am­men­sin tie­to­a. Da­ve o­li e­ri­kois­tu­nut so­ta­ta­pah­tu­miin, jää­mis­tön si­jain­tei­hin, merk­kei­hin, mal­lei­hin, tek­niik­kaan. Hän myös et­si ja lu­et­te­loi ha­vain­ton­sa. Hä­nen mu­kaan­sa a­me­rik­ka­lai­set o­li­vat ra­ken­ta­neet Seg­hen ken­tän kol­me tun­ti­a y­li kym­me­nes­sä päi­väs­sä vui­on­na 1943. Kä­vim­me po­ru­kal­la snork­laa­mas­sa kak­si­moot­to­ri­sen P 38 Light­ning-hä­vit­tä­jä­ko­neen hy­lyn. Vii­den met­rin sy­vyy­des­sä se o­li sel­väs­ti nä­ky­vis­sä. Hoi­kat kak­sois­run­got moot­to­rit keu­lois­saan ja nii­den vä­lis­sä sii­ven yh­dis­tä­mä­nä oh­jaa­mo, se­kä pe­räs­sä run­ko­ja yh­dis­tä­vä kor­keus­va­kaa­ja, ta­ka­sii­pi. Da­ve o­li su­kel­ta­es­saan näh­nyt vie­lä tar­kem­min. Tyk­ki o­li vie­ty, mut­ta am­mus­vyöt, mel­kein käyt­tö­kun­nos­sa, o­li­vat pai­koil­laan. Hän o­li sa­mal­la su­kel­ta­nut vie­rei­sen Dount­less syök­sy­pom­mit­ta­jan, jo­ka ma­kaa se­läl­lään 12 met­ris­sä 500 pau­nan pom­mi e­del­leen kiin­nik­keis­sään.

E­lä­mää ja e­lekt­ro­niik­kaa

Da­ve’hän se ker­toi, et­tä Na­vi­o­nic­sin kart­ta­tie­dot täs­mää­vät tääl­lä, mut­ta C-map on hu­kas­sa. Tsu­na­mik­sem­me näyt­tä­vät oi­kein Max­Se­an lat. heit­tää n. 0,8 mai­li­a e­te­lään. Kun kaik­ki pe­laa muu­ta­mal­la näp­päi­mel­lä, mik­sei­vät vii­saat voi mo­ko­maa kor­ja­ta. Ih­met­tä riit­tää muu­ten­kin e­lekt­ro­nii­kas­sa. Auck­lan­dis­sa su­ku­lai­sem­me kyt­ki­vät Tsu­na­mik­sen gps:ään. En si­tä käyt­tä­nyt, kun ei tie­to­ko­nee­seen säh­kö rii­tä pit­kän pääl­le. Jos­kus ko­kei­lin. Whan­ga­reis­sa am­mat­ti­lai­nen a­sen­si Max­Se­an. Ei saa­nut kyt­ket­ty­ä gps:ään. Yh­te­nä il­ta­na ko­kei­lin. En­sin ei toi­mi­nut mi­kään, mut­ta sit­ten häm­mäs­tyk­sek­se­ni Max­Se­a kyt­key­tyi. Se nyt va­li­tet­ta­vas­ti näyt­tää vi­kaan tääl­lä. Mut­ta Tsu­na­mis­ta en e­nää saa toi­mi­maan gps:llä. So­ke­a ka­na löy­si jy­vän, mut­ta ka­dot­ti toi­sen.