4-8.2009 Honiara, Salomosaaret | |
2009.06.07 | |
2010.04.13 |
4-8.6.2009 Honiara 9 25,691 S; 159 57,385 E
Torstai-iltapäivällä 4.7. klo 15 saavuimme Salomosaarten pääkaupungin, Honiaran, rannasta pistävän Point Cruz-niemen läntiseen kainaloon, samannimisen pursiseuran lahdelle neljän muun maston sekaan. Naapurissa on poliisivoimien laituri ja saarten/kylien kuljetusveneiden (perämoottorit) hiekkaranta.
Ankkuripaikkamme on aivan avoin lännestä pohjoisen kautta koilliseen, vain parin kaapelinmitan syvennys rantariutassa. Em. syystä paikka ei ole erikoisen hyvässä maineessa purjehtijoiden keskuudessa. Meillä oli ainakin tullessa tuuria. Vaikka jouduimmekin koneilemaan Rua Surasta 41 mailia, tarkoitti se samalla että saimme Chimun kanssa toihuta koukkumme ja pitkät peräköytemme rantavalliin sananmukaisesti hyvän sään aikana. Emme viitsineet virkailijoiden iltapäivää pilata millään ilmoituksilla, vaan asetuimme vähin äänin yöpuulle keltaiset liput saalinkiemme alla.
Niemen toista kainaloa asuttaa laivasatama. Sen naapurista, lyhyen kävelyn päästä pursiseuralta, johon rantauduimme, löysimme tullin perjantaiaamuna. Eipä voi enää virkamies mukavammaksi muuttua! Oli pelkkä ilo täyttää pari paperiliuskaa, tullimiehen lueskellessa meille uutisia sanomalehdestä. Myös naispuolinen virkahenkilö oli yhtä hymyä. Tervetuloa Salomosaarille! Lysti tosin maksoi SBD, Salomosaarten dollari, 101.00, mutta € 10 ei ole paljoa hyvästä mielestä.
Chimun owneri Sirkka-Liisa ja Iiriksen kippari tulliselvityksessä
Saman käytävän päässä, tulli ehti jo tulla perään neuvomaan paikkaa, oli karanteenin luukku. Nyt oli mies kuin salapoliisi. Puhui kuiskaamalla, eikä tiennyt mihin katsoisi tai mistä kaavakkeet löytäisi. Tärkeimpiin kysymyksiin tuomistamme ruoka-aineista ja roskistamme tosin kelpasi helposti, että kaikki ovat jo pursiseuran roskiksessa. Vaikka palvelu oli huonompaa, oli se pykälän arvokkaampaa SBD 150.
Maahantuloviranomainen, kilometrin kävelyn päässä, oli taas ystävällinen, mutta asiallisen hiljainen. Tämä kolmas ja lopullinen aste maahantuloomme maksoi jo SBD 200.
Helppoa sisäänselvitys oli, mutta, koska sekin tehtiin hyvän sään aikana, joka tarkoittaa täällä reilusti yli 30:n asteen varjossa, alkoi porukkamme tuntea, että päivän hommat olivat pulkassa. Leipomon kautta laahustimme takaisin pursiseuralle.
Rantautuessa oli näyttänyt, että sen pari harjakattoa vielä huojuivat osan jo sorruttua maan tasalle, mutta tarkemmin katsottuna se olikin arkkitehtuuria.
Jos em. asteluvuilla voi viileää tuntea, niin sellainen harha pursiseuran katoksessa ilmeni. Saattoi positiiviseen oloon vaikuttaa paikkakunnalla pantu SolBrew’kin. Sitä saattoi siemailla pullollisen 1,5 ekulla tai kolpakon kraanasta runsaalla €:lla. Lounaan hiukopalat, hampurilaiset ja fish&chipsit irtosivat €-vitosella. Tarjolla olevaan oluen tukkupakkaukseen, isoon kannuun, emme vielä kurkottaneet. Jokin muukin paikassa muistuttaa jo keväällä katerpillaroitua Panaman kanavan pursiseuraa. Veneitä on kyllä harvemmassa. Tullessa ankkuroimme neljän maston joukkoon. Nyt on jäljellä enää kolme: Suomen, Saksan ja Vanuatun liput, mutta harvinainen tilanne vallitsee miehistöissä: suomalainen syntyperä on voitolla 4-2.
Lauantaina keskityimme eväiden etsimiseen. Kilometrin päässä on laaja katettu tori, nähtävyys sinänsä: värikäs, tungokseen asti täynnä sekä myyjiä että asiakkaita. Hedelmät, vihannekset, juurekset, kookokset syötävinä tai juotavina, kalat, tropiikin kukat värikkäimpinä, tavaraa riitti. No oliko hygieniaa? No se on ulkomaan tuote, eikä sitä vielä ollut kaupan..
Tropiikin kukat
Sunnuntain aamutunti meni, avustaessani naapurin Donia. Ei ainakaan minua nuorempi kanadalainen oli lähtenyt liikenteeseen joskus 80-luvun alussa Vancouverista. Ei Donissa oikeasti avustamista ollut, mutta olinpahan valmiina jollineni. Ensin hän kävi jollallaan päästämässä 50-metrisen peränarunsa. Koilasi sen, itseänsä takaisin vetäessään, jollan pohjalle. Vinssasi jollan kannelle. Rullasi vähän jennin kulmaa auki ja päästi poijuköyden irti. Pieni maatuuli teki loput. Käänsi ison, 47-jalkaisen Sabbatticalin keulan ulospäin ja antoi alkuvauhdin merelle. Pitkälle iltapäivään se oli näkyvissä, sillä maatuuli tyyntyi, ja merituuli, tosi heikkona, alkoi vasta paljon myöhemmin. Donin paatti oli viimeisen päälle kunnossa, mutta konetta ei oltu saatu täällä korjattua. Siinä tämänkertainen syy, Austaraliaan, n. 1200 mailin päähän, ties monennenko kerran.
Päiväkävely alkoi nousulla satamaa harjanteeltaan hallitsevalle parlamenttitalolle. Vartija Dixon sanoi, että valitettavasti sisään ei nyt pääse, mutta itse kohta ehdotti kiertokäyntiä ”koska olimme ensi kertaa Salomosaarilla”.
Harjanteen huipulla Riitta huokaili: Oi kuinka on kaunista! Minä: Entäs roskat? Roskissa voi kahlata, tai niihin kompastua, mutta voi olla niitä näkemättä. Sama lienee saarelaisilla.
Maanantai: Pidettiin tänään kipparikokous Chimulla. Kohta lähdetään viereiseen (50 mailia) Russell-saaristoon, ja sieltä edelleen New Georgia-saarille. Raahattiin taas repulliset eväitä torilta ja marketista. Vettä on rahdattu kanistereilla. Muut veneilijät kertoivat sitä juovansa, eikä meillekään ole vielä maistamisesta oireita tullut. Kirjoitetut ohjeet ovat olleet toista mieltä. Niin ne ovat usein, kuten rullaava ja pomppiva ankkuripaikka. Meille se on ollut lähes rasvatyven.
Jotkut ihmettelivät suuntaamistamme tänne. Eikös siellä... Honiaran kuoppaisen ankkuripaikan lisäksi Salomosaaret olivat vuosia Ei-maa veneille. Valtio itsenäistyi 1978 Britti-imperiumista, mutta kuuluu kyllä kansainyhteisöön. Vuonna 1998 heimoerimielisyydet syttyivät aseelliseksi sisällissodaksi, jossa joidenkin tietojen mukaan kuoli tuhatkunta ihmistä. Vuosien virittelyn jälkeen 2005 Tyynenmeren valtiot Australian johdolla lähettivät hillintäjoukkoja. Joitain sen suuntaisia ryhmittymiä olemme vieläkin nähneet, eikä viime taisteluista olekaan kuin pari vuotta.
Taisteltu on ennenkin. Monet muistavat elokuvista, elleivät historiasta, että Gaudalcanalilla rytisi. USA ja Japani mittelivät verisesti useita kuukausia läheisen Mataniko-joen partailla. Eikä ainoastaan siellä, vaan kautta näiden saarten on
Mataniko-joen sillalla