Ank­ku­roim­me Ou­ve­an la­guu­niin Mu­lin ky­län kir­kon e­dus­tal­le klo 1400. Chi­mu, kuin­kas muu­ten, no­pe­a HR 40, jo muu­ta­mi­a tun­te­ja ai­kai­sem­min.

Jouk­ku­eem­me a­loit­ta­mas­sa Ou­ve­aan tu­tus­mis­taan

Nyt kaik­ki näyt­tää pa­ra­tii­sil­ta. Vi­ti­val­koi­nen ko­ral­li­hiek­ka­ran­ta siin­tää sil­män­kan­ta­mat­to­miin, kir­jan mu­kaan 16 km. Sen taus­ta­na ”ban­bu­ma­ja­ky­lä”, päi­vän­var­jo­naan vie­nos­sa tuu­les­sa ley­hy­vät koo­kos­pal­mut.

Lo­y­al­ty­saa­ret o­vat o­ma pro­vins­sin­sa Rans­kan Uu­des­sa-Ka­le­do­ni­as­sa, 100 km i­tään sii­tä. Ou­ve­a on yk­si kol­mes­ta suu­rim­mas­ta saa­res­ta, to­sin hy­vin e­ri­lai­nen kuin muut, jot­ka o­vat laa­jaa maa­mas­saa. Tä­mä on ta­sa­si­vui­sen kol­mi­on muo­toi­nen a­tol­li, jon­ka yk­si si­vu on n, 35 ki­lo­met­ri­nen ja muo­dos­tuu o­hu­es­ta mel­kein yh­te­näi­ses­tä saa­res­ta. Muut si­vut o­vat riu­tois­ta ja mo­tuis­ta koos­tu­nei­ta.

En a­loit­ta­nut sa­teis­ta, kos­ka huo­ma­sin, et­tä vii­me ai­koi­na en o­le juu­ri muis­ta sää­il­mi­öis­tä kir­joit­ta­nut. Pak­ko on kui­ten­kin pa­la­ta a­si­aan. Kol­mas I­le des Pin­sin päi­väm­me, lau­an­tai, o­li ai­van mah­do­ton, sa­det­ta, sa­det­ta ja myrs­ky­tuul­ta pääl­le, jo­ten mai­hin ei ol­lut a­si­aa lain­kaan. Py­hä val­ke­ni­kin sit­ten kuin ve­den­pai­su­muk­sen jäl­keen, kau­nii­na ja kirk­kaa­na. A­loi­tin ve­si­täy­den­nyk­sel­lä. Ran­taan o­li ai­koi­naan ra­ken­net­tu a­si­al­li­nen ris­tei­li­jöi­den kul­je­tus­ve­nei­den yh­teys­lai­tu­ri, jo­ka toi­mi mai­ni­os­ti myös kym­men­kun­nan mei­kä­läi­sen jol­la­lai­tu­ri­na. Van­han Lo­ne­ly Pla­net-kir­jan mu­kaan saa­ren loun­nol­li­sis­sa ko­ral­li­on­ka­lois­sa säi­ly­vä ve­si on hy­vää. Us­koin lai­tu­rik­raa­nas­ta saa­ta­van o­le­van sa­maa laa­tu­a.

Nyt kel­pa­si myös ki­pais­ta mai­hin. Teim­me sen ne­lis­tään, ne­nät koh­ti saa­ren kor­keim­mal­le kuk­ku­lal­le, 262 m, joh­ta­vaa pol­ku­a. Pie­nen ki­lo­met­rin jak­soim­me väis­tel­lä mu­ta­ra­pa­koi­ta vie­lä ta­sa­maa­o­suu­del­la, en­nen­kuin e­nem­mis­tä­pää­tök­sel­lä luo­vuim­me. Ki­vet ja juu­ra­kot o­li­vat to­si­liuk­kai­ta sa­tei­den jäl­jil­tä.

On muu­ta­kin puu­ta kuin "pi­ne­si­ä"

Saa­ri o­li van­ki­siir­to­la­na 1800-lu­vun lop­pu­puo­lis­kol­la, a­luk­si Pa­rii­sin kom­muu­nis­ta e­loon­jää­neil­le 3000-4000 sie­lul­le. Pa­ti­koim­me sil­loi­sel­le hau­taus­maal­le, jo­ta o­li pi­det­ty jol­ti­ses­sa kun­nos­sa. Ih­met­te­lim­me vain mat­kal­la, pää­tien var­res­sa um­peen­kas­va­nei­ta van­ki­lan­rau­ni­oi­ta, muu­rei­neen, port­tei­neen ja kal­te­rei­neen.

U­noh­tu­nut mat­kai­lu­näh­tä­vyys

I­le des Pin­sin näh­tä­vyy­det o­vat vä­häi­set. Muu­ta­mas­sa tun­nis­sa pa­raa­ti­pai­kal­la si­jait­se­vat rau­ni­ot rai­vai­si, ja vään­täi­si his­to­ri­as­ta to­si­a ja ta­ru­ja tä­kä­läi­sis­tä van­ki­la­o­lois­ta. Me­nes­tys o­li­si var­ma il­man ku­lu­ja, ei­kä lain­kaan ”hait­tai­si” vas­ta­pää­tä si­jait­se­van kaup­pa/lei­po­mo/snack­baa­rin toi­min­taa.

Baie de Ku­to, Kap­tee­ni Cook an­toi saa­ril­le sen ni­men, Män­ty­saa­ri, kor­kei­den a­rau­ca­ri­a co­lum­na­ris-pui­den mu­kaan.

Em­me et­si­neet Pin­sin vi­ra­no­mai­si­a lain­kaan, ei­vät­kä he mei­tä, vaan nos­tim­me ei­li­saa­mu­na ank­ku­rit. Kyl­lä lah­del­la­kin pu­hal­te­li, mut­ta he­ti ul­ko­puo­lel­la, sa­de­puus­kas­sa, pi­ti poh­ja­rei­va­ta i­so ja gen­nis­tä saa­toim­me jät­tää vain run­saan kul­ma­vah­vis­tuk­sen ve­toon. Ar­vi­oin 20 m/s, mut­ta kuu­roon häi­py­vän Chi­mun mit­ta­rit o­li­vat näyt­tä­neet vain run­saat 18 m/s. E­päi­lin sil­ti, et­tä sääp­ro­feet­tam­me Ti­mon met­rit ja sol­mut o­li­vat se­kaan­tu­neet. Hy­vin pi­an suun­ta hel­pot­tui si­vu­myö­täi­sek­si, mut­ta me­ren­käyn­ti jat­koi kas­va­mis­taan. Heit­to­ja, hyp­py­jä, ro­jauk­si­a ja rois­keet pääl­le. On­nek­si jo kol­men tun­nin ku­lut­tu­a me­ri hie­man ta­soit­tui, kun lä­hes­tyim­me Pas­se de Sar­cel­le­a. O­lin kat­sel­lut vuo­ro­ve­si­vir­ta­di­a­mon­di­a, jo­ka ei to­sin ol­lut ka­pe­as­sa koh­das­sa: Vas­ta­vir­ta al­le sol­mun. Se vuo­ro­ve­des­tä, mut­ta nyt pai­noi­kin e­te­läs­tä myrs­ky­tuu­li riut­ta­sup­pi­loon. Pi­an e­te­nim­me poh­jan suh­teen y­li kym­me­nen sol­mu­a ja vauh­ti kiih­tyi vie­lä 11,2:een mai­lin le­vyi­ses­sä ka­pei­kos­sa, vä­hen­ty­äk­seen as­teit­tain, mut­ta vie­lä kol­men mai­lin pääs­sä ul­ko­me­rel­lä vir­taus työn­si 4-5 li­sä­sol­mu­a laan­tu­en sit­ten pi­an ko­ko­naan. Chi­mu o­li va­roi­tel­lut suo­raan y­lös­päin hyp­pi­vis­tä, mo­ni­met­ri­sis­tä aal­lois­ta, mut­ta, eh­kä las­ket­te­lim­me e­ri pai­kois­ta. Kyl­lä hyp­py­vet­tä meil­lä­kin o­li, mut­ta u­sein vii­le­tim­me pyör­tei­den si­loit­ta­mien ve­si­a­lu­ei­den lä­pi.

Näyt­ti a­luk­si, et­tä jou­du­taan jar­rut­te­le­maan päi­vän­va­loon, mut­ta ”Ei ai­na käy, kuin haa­veil­laan” ku­ten lau­lus­sa. Tuu­li ke­ve­ni yö­tä myö­ten ja mel­koi­nen hoip­pu­mi­nen se­kai­ses­sa mai­nin­gis­sa o­li­vat il­lan i­lom­me ja ri­kin rä­mi­nä tuu­tu­lau­lum­me. Aa­mu­saa­pu­mi­nen pe­ril­le vään­tyi pik­ku­hil­jaa a­lus­sa ker­ro­tuun il­ta­päi­vään.