Takaisin Edellinen Seuraava
10.6.2009 Hyvää Honiarassa
iiris
2009.06.20
2010.04.13

Hy­vää Ho­ni­a­ras­sa Il­mai­nen, rau­hal­li­nen ank­ku­ri­paik­ka kau­pun­gin kes­kus­tas­sa. Meil­lä o­li kai tuu­ri­a, sil­lä ku­ten o­len jo mo­nas­ti mai­nin­nut, kaik­ki tie­dot va­roit­ti­vat e­rit­täin e­pä­miel­lyt­tä­väs­tä rul­laa­mi­ses­ta. Ui­ma­kel­poi­nen ve­si, jos tyy­tyy +31,4 as­tee­seen. Ran­tau­tu­mi­nen sou­tu­e­täi­syy­del­lä. Jol­lil­le tur­val­li­nen säi­ly­tys pur­si­seu­ral­la. Pur­si­seu­ran po­si­tii­vi­nen suh­tau­tu­mi­nen vie­rai­siin, il­mai­nen wlan + seu­ran so­pi­va hin­ta­ta­so. Te­le­ko­min net­ti yl­si an­ten­nil­la ve­neel­le 250 Mb/viik­ko n. € 22. Kel­vol­li­nen il­mai­nen juo­ma­ve­si. Riit­tä­vän mo­ni­puo­li­nen päi­vit­täi­nen vi­han­nes/he­del­mä/tuo­re­to­ri. Ei lain­kaan it­ses­tään­sel­vyys mais­sa, jois­sa ns. su­per­mar­ke­teis­sa tar­jon­ta on pää­a­si­as­sa kui­va­muo­naa. Ys­tä­väl­li­set, u­seim­mi­ten eng­lan­nin­tai­toi­set a­suk­kaat. Ke­hit­tä­mis­va­raa­kin o­li­si:

Kos­ka ank­ku­ri­paik­ka o­li meil­le si­le­ä, se tar­koit­ti ei tuul­ta, läm­pö­ti­la +35 ast. Vä­hän vii­le­äm­pää, ple­a­se! Si­ley­teen saat­toi muu­tos­ta tul­la läh­tö­päi­vä­näm­me.

Seu­ral­la ei ol­lut pe­su­ko­net­ta, em­me­kä löy­tä­neet pe­su­laa. Kä­sin­pe­su­al­taat löy­tyi­vät, ja

vie­rei­nen ho­tel­li, Men­da­na, vä­lit­ti pe­su­lan. Tai­si men­nä plus­san puo­lel­le.

Au­tois­tu­mi­nen o­li e­den­nyt no­pe­am­min kuin suo­ja­tei­den maa­laa­mi­nen. Kes­kus­tas­sa ei ai­nut­ta­kaan. Ru­ti­köy­häs­sä maas­sa saat­taa jo­ku muu a­si­a vie­lä a­jaa e­del­le.

11.6.2009 Ir­roi­tim­me maa­köy­tem­me Chi­mun kans­sa klo 11:n tie­nois­sa, ja ank­ku­ri­pe­lit jak­soi­vat kis­ko­a ket­jut ja kou­kut 20 met­rin sy­vyy­y­des­tä. Vii­kon tuu­let­to­muu­den jäl­keen pur­jeet ru­pe­si­vat ve­tä­mään koh­ti luo­det­ta vii­den sol­mun pin­taan. O­lin he­ti vir­ka-a­jan a­luk­si klo 09 ki­pais­sut Mi­nist­ry of Lan­din kart­ta­myy­mä­lään, sil­lä jo­pa pi­lot­ti­kir­ja ker­toi pai­kal­li­si­a me­ri­kart­to­ja o­le­van myyn­nis­sä.

O­li ol­lut­kin, mut­ta nyt o­li ny­ky­ai­ka tul­lut lii­an ko­val­la ry­ti­näl­lä. E­nää ei ol­lut kart­ta­va­ras­to­a, vaan a­si­ak­kaal­le tu­los­tet­tiin tar­peen mu­kaan.

Nyt vaan o­li niin i­kä­väs­ti, et­tä mus­te o­li pääs­syt lop­pu­maan. Li­sä­me­no­ar­vi­o­a­no­muk­set mi­nis­te­ri­öön o­li­vat jo ai­na­kin suun­nit­teil­la, mut­ta vii­ve tu­lee o­le­maan tun­tu­va. Ys­tä­väl­li­nen hen­ki­lö­kun­ta kyl­lä pis­ti pa­ras­taan et­sien kaap­pien pääl­tä, al­ta ja a­va­ten van­ho­ja kää­rö­jä..

Yk­si kart­ta Mo­ro­vo-La­guu­nis­ta, van­ho­ja pai­nok­si­a, 1990, jol­lai­nen meil­lä jo o­li löy­tyi. Os­tin sen Chi­mul­le.

Rus­sel-saa­ris­ta, seu­raa­va koh­teem­me, kai­voi­vat jos­tain yh­den. Ei riit­tä­nyt e­nää seu­raa­val­le ky­sy­jäl­le, pai­kal­li­sel­le a­si­ak­kaal­le. Pal­tu­ri­a ei­vät ol­leet pu­hu­neet. Vii­vat ja teks­tit o­vat e­pä­tark­ko­ja, kos­ka mus­ta mus­te o­li jo ol­lut lo­pus­sa. Eh­do­ton var­muus vai­keuk­sis­ta sel­vi­si seu­raa­vas­ta e­sil­le tuo­dus­ta puo­lik­kaas­ta. Sii­nä o­li kaik­ki lop­pu­nut kes­ken New Ge­or­gi­a-saa­ris­ton, vain poh­joi­so­sa piir­ty­nee­nä. Os­tin mi­tä sain, nor­maa­li­hin­taan á SBD 120 + puo­lik­kaan. Ty­ve­nes­tä tui­ver­ruk­seen Gu­a­dal­ca­na­lin poh­jois­pää­hän saa­vut­tu­am­me tuu­li kiih­tyi. Ank­ku­roim­me Vi­sa­len ky­läs­tä pa­ri mai­li­a län­teen. Il­lan kään­ty­es­sä yök­si tuu­li­kin kään­tyi pu­hal­ta­maan maan y­li Mi­kä lie tuu­len no­peus a­voi­mel­la ol­lut, mut­ta koh­dal­lam­me o­li­vat har­jan­teet, 600-1000 met­ri­set ja nii­den vä­li­nen so­la. Siel­tä puus­kat tu­li­vat kuin ty­kin suus­ta tä­ri­syt­tä­en ri­ki­ä ja rie­pot­ta­en paat­te­ja vauh­dik­kaas­ti ket­ju­jen­sa pääs­sä. Pää­dyim­me ank­ku­ri­vah­din pi­toon. Naa­pu­rin ank­ku­ri­va­lon nä­ky­mi­nen, sa­maa ker­toi­vat Chi­mu­lai­set, to­sin hel­pot­ti var­mis­tu­maan pai­kal­laan py­sy­mi­sen. Aa­mul­la jat­koim­me mat­kaa a­luk­si vain ge­no­an kul­mil­la. Puus­kis­ta ta­sai­sen ri­va­kak­si me­rel­lä muu­tut­tu­aan, tuu­li al­koi hei­ke­tä mi­tä kau­em­mak­si Gau­dal­ca­nal jäi ja mi­tä lä­hem­mäk­si Rus­sel-saa­ret tu­li­vat.

Hy­vis­sä a­join il­ta­päi­väl­lä, run­saan 30 mai­lin jäl­keen ank­ku­roim­me Te­lin-saa­ren o­hu­den o­hu­en kan­nak­sen koh­dal­le.

Tus­kin o­li kouk­ku yl­tä­nyt poh­jaan, 20 met­riin, kun jo pik­ku­rui­set ka­noo­tit al­koi­vat kolk­kaa kyl­kiin. I­so­ja ei­vät ol­leet me­lo­jat­kaan, pää­a­si­as­sa vie­rei­sen Loun-saa­ren lap­si­a, mel­kein vau­vois­ta tei­nei­hin. Sim­pu­kan­kuo­ri­a, koo­kok­si­a, ap­pel­sii­ne­ja, sit­ruu­noi­ta, jou­lun­kel­lo­ja, ha­lu­at­ko? Os­ta Riit­ta! Vaih­da. Mi­sis Riit­ta, os­ta vie­lä! Il­lal­la Riit­ta huo­ma­si, et­tä o­li an­ta­nut va­hin­gos­sa vii­mek­si os­te­tun Chi­mun me­ri­kar­tan vaih­dos­sa. Kaup­po­jaan sur­res­saan tun­ne­tus­ti hy­vä­u­ni­nen vai­mo­ni jo va­lit­ti et­tei saa un­ta. Y­ri­tin loh­dut­taa, et­tä kart­ta var­maan saa­daan os­tet­tu­a ta­kai­sin, e­del­lyt­tä­en, et­tä lap­set ei­vät o­le si­tä re­pi­neet pii­rus­tus­pa­pe­rik­si tai ai­kui­set nuo­ti­on­sy­tyk­keek­si.

12.6.2009 Loun ky­läs­sä

Aa­mu­päi­väl­lä hu­ris­tel­tiin ne­lis­tään Chi­mun jol­lal­la Loun ky­lään. Ran­nas­sa o­li ”mus­ta­naan” vas­taa­not­ta­ji­a, lap­si­a, nuo­ri­a mie­hi­ä ja yk­si van­hem­pi. Men­tiin a­luk­si hä­nen sim­pu­kan­kuo­ri­aan kat­so­maan. Hie­no­ja, soi­vat­kin kuin trum­pet­ti, mut­ta os­ta­mis­ta kan­nat­taa har­ki­ta, sil­lä mo­niin mai­hin on sim­pu­koi­den tuon­ti kiel­let­ty. Hy­vä jos sel­vi­ät sa­koit­ta.

Ky­syt­tiin Jo­sep­hi­a, kar­tan o­mis­ta­jaa. Map-sa­na o­li jo vi­lah­del­lut ky­lä­läis­ten pu­heis­sa, vaik­ka em­me si­tä mai­nin­neet. O­li men­nyt ka­laan. Käy­tiin kat­so­mas­sa kou­lu­a. Mat­kal­la seu­ra­sim­me ky­län nais­ten tans­si­har­joi­tuk­si­a, jo­han mum­mot sin­ne mu­kaan!

Il­lal­la men­tiin mu­ka­kirk­koon. A­loi­tet­tiin Jo­sep­hin ta­lol­ta. Ky­län ra­ken­nuk­set o­li­vat e­nem­män ta­lo­ja kuin ma­jo­ja, puus­ta tol­pil­le tai maan pin­taan ra­ken­net­tu­ja, joi­tain ki­vi­ra­ken­tei­si­a­kin. Jo­seph on toi­sel­la saa­rel­la. Tu­lee jos­kus. Här­kää sar­vis­ta. Jo­seph sai kar­tan va­hin­gos­sa.

Täs­sä ti­lan­tees­sa i­ä­käs ky­län mies rat­kai­si: kart­ta an­ne­taan ta­kai­sin, vaik­ka Jo­seph on reis­sus­sa. Vai­mo ha­ki kää­rön ja o­jen­si sen meil­le. La­te­lim­me lah­juk­si­na las­ten­kir­jan, sa­vuk­kei­ta.... vä­hän se­te­li­ra­haa. Kaik­ki vai­kut­ti­vat tyy­ty­väi­sil­tä. Mi­ten lie mies jo­ka o­li o­mis­ta­nut me­ri­kar­tan – yh­den päi­vän a­jan.

Kir­kon e­dus­tal­la riit­ti nau­run re­mak­kaa. Ka­me­ram­me ja vi­de­om­me tal­len­si­vat ym­pä­ril­läm­me pyö­ri­vää ky­län lap­si­lau­maa. Ja en­täs kun nä­ki­vät he­ti o­tok­set!

No, pap­pi il­mes­tyy jos­kus, jos­kus ei. Hu­ris­te­lim­me hä­mär­ty­vän sal­men y­li ko­tei­him­me.