10.6.2009 Hyvää Honiarassa | |
2009.06.20 | |
2010.04.13 |
Koska ankkuripaikka oli meille sileä, se tarkoitti ei tuulta, lämpötila +35 ast. Vähän viileämpää, please! Sileyteen saattoi muutosta tulla lähtöpäivänämme.
Seuralla ei ollut pesukonetta, emmekä löytäneet pesulaa. Käsinpesualtaat löytyivät, ja
viereinen hotelli, Mendana, välitti pesulan. Taisi mennä plussan puolelle.
Autoistuminen oli edennyt nopeammin kuin suojateiden maalaaminen. Keskustassa ei ainuttakaan. Rutiköyhässä maassa saattaa joku muu asia vielä ajaa edelle.
11.6.2009 Irroitimme maaköytemme Chimun kanssa klo 11:n tienoissa, ja ankkuripelit jaksoivat kiskoa ketjut ja koukut 20 metrin syvyyydestä. Viikon tuulettomuuden jälkeen purjeet rupesivat vetämään kohti luodetta viiden solmun pintaan. Olin heti virka-ajan aluksi klo 09 kipaissut Ministry of Landin karttamyymälään, sillä jopa pilottikirja kertoi paikallisia merikarttoja olevan myynnissä.
Oli ollutkin, mutta nyt oli nykyaika tullut liian kovalla rytinällä. Enää ei ollut karttavarastoa, vaan asiakkaalle tulostettiin tarpeen mukaan.
Nyt vaan oli niin ikävästi, että muste oli päässyt loppumaan. Lisämenoarvioanomukset ministeriöön olivat jo ainakin suunnitteilla, mutta viive tulee olemaan tuntuva. Ystävällinen henkilökunta kyllä pisti parastaan etsien kaappien päältä, alta ja avaten vanhoja kääröjä..
Yksi kartta Morovo-Laguunista, vanhoja painoksia, 1990, jollainen meillä jo oli löytyi. Ostin sen Chimulle.
Russel-saarista, seuraava kohteemme, kaivoivat jostain yhden. Ei riittänyt enää seuraavalle kysyjälle, paikalliselle asiakkaalle. Palturia eivät olleet puhuneet. Viivat ja tekstit ovat epätarkkoja, koska musta muste oli jo ollut lopussa. Ehdoton varmuus vaikeuksista selvisi seuraavasta esille tuodusta puolikkaasta. Siinä oli kaikki loppunut kesken New Georgia-saariston, vain pohjoisosa piirtyneenä. Ostin mitä sain, normaalihintaan á SBD 120 + puolikkaan. Tyvenestä tuiverrukseen Guadalcanalin pohjoispäähän saavuttuamme tuuli kiihtyi. Ankkuroimme Visalen kylästä pari mailia länteen. Illan kääntyessä yöksi tuulikin kääntyi puhaltamaan maan yli Mikä lie tuulen nopeus avoimella ollut, mutta kohdallamme olivat harjanteet, 600-1000 metriset ja niiden välinen sola. Sieltä puuskat tulivat kuin tykin suusta tärisyttäen rikiä ja riepottaen paatteja vauhdikkaasti ketjujensa päässä. Päädyimme ankkurivahdin pitoon. Naapurin ankkurivalon näkyminen, samaa kertoivat Chimulaiset, tosin helpotti varmistumaan paikallaan pysymisen. Aamulla jatkoimme matkaa aluksi vain genoan kulmilla. Puuskista tasaisen rivakaksi merellä muututtuaan, tuuli alkoi heiketä mitä kauemmaksi Gaudalcanal jäi ja mitä lähemmäksi Russel-saaret tulivat.
Hyvissä ajoin iltapäivällä, runsaan 30 mailin jälkeen ankkuroimme Telin-saaren ohuden ohuen kannaksen kohdalle.
Tuskin oli koukku yltänyt pohjaan, 20 metriin, kun jo pikkuruiset kanootit alkoivat kolkkaa kylkiin. Isoja eivät olleet melojatkaan, pääasiassa viereisen Loun-saaren lapsia, melkein vauvoista teineihin. Simpukankuoria, kookoksia, appelsiineja, sitruunoita, joulunkelloja, haluatko? Osta Riitta! Vaihda. Misis Riitta, osta vielä! Illalla Riitta huomasi, että oli antanut vahingossa viimeksi ostetun Chimun merikartan vaihdossa. Kauppojaan surressaan tunnetusti hyväuninen vaimoni jo valitti ettei saa unta. Yritin lohduttaa, että kartta varmaan saadaan ostettua takaisin, edellyttäen, että lapset eivät ole sitä repineet piirustuspaperiksi tai aikuiset nuotionsytykkeeksi.
12.6.2009 Loun kylässäAamupäivällä huristeltiin nelistään Chimun jollalla Loun kylään. Rannassa oli ”mustanaan” vastaanottajia, lapsia, nuoria miehiä ja yksi vanhempi. Mentiin aluksi hänen simpukankuoriaan katsomaan. Hienoja, soivatkin kuin trumpetti, mutta ostamista kannattaa harkita, sillä moniin maihin on simpukoiden tuonti kielletty. Hyvä jos selviät sakoitta.
Kysyttiin Josephia, kartan omistajaa. Map-sana oli jo vilahdellut kyläläisten puheissa, vaikka emme sitä maininneet. Oli mennyt kalaan. Käytiin katsomassa koulua. Matkalla seurasimme kylän naisten tanssiharjoituksia, johan mummot sinne mukaan!
Illalla mentiin mukakirkkoon. Aloitettiin Josephin talolta. Kylän rakennukset olivat enemmän taloja kuin majoja, puusta tolpille tai maan pintaan rakennettuja, joitain kivirakenteisiakin. Joseph on toisella saarella. Tulee joskus. Härkää sarvista. Joseph sai kartan vahingossa.
Tässä tilanteessa iäkäs kylän mies ratkaisi: kartta annetaan takaisin, vaikka Joseph on reissussa. Vaimo haki käärön ja ojensi sen meille. Latelimme lahjuksina lastenkirjan, savukkeita.... vähän setelirahaa. Kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä. Miten lie mies joka oli omistanut merikartan – yhden päivän ajan.
Kirkon edustalla riitti naurun remakkaa. Kameramme ja videomme tallensivat ympärillämme pyörivää kylän lapsilaumaa. Ja entäs kun näkivät heti otokset!
No, pappi ilmestyy joskus, joskus ei. Huristelimme hämärtyvän salmen yli koteihimme.