11.5.2009 Whielä Whangareissa | |
2009.05.10 | |
2010.04.13 |
Jos oli edellisessä sepustuksessa vielä lämmintä runsaat parikymmentä, niin enää ei ole viikkoon ollut. Nyt on hytisty yöllä 10 tai allekin asteessa, päivisin n. 15:ssä. Pienistä vilahduksista on havaittu, että aurinko vieläkin lämmittäisi, mutta ei saa valtaa jatkuvana jonona tulevien kuuropilvien takaa.
Tasmanian mereltä, Australian ja näiden saarten väliltä, syvät matalat 950-970 hPa pyyhkivät tästä yli. Niiden ilmamassat pyörivät myötäpäivään, päinvastoin kuin pohjoisella pallonpuoliskolla ja imevät kylmää ilmaa eteläisiltä merialueilta, meidän kyseenalaiseksi iloksemme, mutta luonnon kierron ylläpitämiseksi.
Eilisiltana taas katselin iltalukemiseksi Ugrib-sääkarttoja viikoksi eteenpäin. Havahduin, taisin melkein herätä, sillä edellä mainittujen matalien lisäksi viime päivinä myös meidän ja tropiikin välillä seilanneet kesymmät häiriöt loistivat poissaolollaan ruudulla, ainakin jonkun päivän ajan. Tarkistin paikallisen www.metvuw.co.nz sivuilta. No, lähteet taitavat olla samat, joten oli tulkintakin: Parin päivän päästä muutama lähipäivä eteenpäin näytti lupaavalta.
Yöuneni vähän lyhenivät. Hermot, hermot. Miten sitä merellä tulee toimeen, kun on puoli vuotta oltu laiturissa tai jopa viikkoja maissa? Olimme mielestämme olleet lähtövalmiina viikon verran. Mitä nyt vieläkin kaupasta eväitä rahdanneet. Tankit ovat vettä täynnä, joten paljoa ei muuten tarvinnut heti aamulla tehdä.
Laituriparlamentin ruotsalaisjäsenen, Bernandon, Albertina, Hudiksvall, mukaan swelli on matalapaineiden jäljiltä yli viisimetristä, eikä missään tapauksessa ole oikea aika lähteä - vielä.
Marinakonttorimme Sharron faksasi tullille lähtöaikeemme. Eli huomenna 12.5. painelemme laskevan vuoroveden mukana joensuussa sijaitsevaan Marsden Cove Marinaan. Siellä ainoastaan, tankkiautojen ja autohuoltoasemien lisäksi, on polttoainetta saatavana. Ja siellä kuulema viranomaisetkin aamupäivisin veneitä selvittävät.
Keskiviikkona, kun paperit ovat järjestyksessä, painelemme merelle. Karkea suunnitelma on seilata kohti pohjoista, sen minkä värkeissä on varaa, pois seuraavan niskaan hengittävän matalan tieltä. Jos arviot toteutuvat, niin kolmannen-neljännen meripäivän vastapuuskan jälkeen alamme olla Ka-pasaatin eteläreunalla. Jos taas kelit sallivat ja muuten uskallamme, niin aiomme välillä huilata ankkurissa Uuden-Kaledonian saariston suojassa ennen loppulegiä kohti Salomosaarten Honiaraa.
Muutama kerta on taas käyty, lopppua kohti tihentäen, näköalapaikka-sauna- retkillämme, joka kerta Chimun kanssa ja pari kertaa on saatu lisää saksalaisväriä Latina-veneen Heidistä ja Dirkistä. Sama joukkue muuten lähtöäkin suunnittelee. Me Chimun kanssa yhteiseen suuntaan ja Latina Fidzille.
Lappalaisen Matti on saanut maston pystyyn ja uudet polttoainetankit asennettua. Vielä Snoopy on kuitenkin telakalla. Kiva olisi ollut saada Matti mukaan tempaistuksi, mutta se ei aivan onnistunut.
Jäähyväisiä on ehditty jättää sinne tänne, viimeksi Tuulivein Marjalle ja Axelille. Kovin ahkeria ovat hekin olleet. Lakkaamista, maalaamista, korjaamista ja asentamista, sitä on Tuuliveilläkin riittänyt. Nyt olivat jo päässeet seesteiseen lähdön odotukseen. Kunhan se heidän oikea sääikkunansa aukeaa Fidzin suuntaan.