15.3.2009 Maa­laus ja sa­de­kuu­rot lo­mit­tu­vat

Ih­mees­ti on e­dis­tyt­ty, vaik­ka sa­de­kuu­ro­jen vä­li­ä ei o­le ol­lut mon­taa tun­ti­a. Toi­saal­ta kuu­rot o­vat vain joi­tain mi­nuut­te­ja kes­tä­vi­ä ja u­sein si­nän­sä mel­ko o­le­mat­to­mi­a, niin, et­tä maa jää jo­pa kui­vak­si. Ve­neen­kyl­ke­ä sen­tään kos­tut­ta­vat.

Ru­dolph­sin mie­het o­vat var­pail­laan. Ai­na kun kir­kas­tuu jo­tain ruis­kut­ta­vat. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta o­len mel­ko tyy­ty­väi­nen, sil­lä ve­den pääl­le ei­vät sen­tään maa­laa, vaan kos­teut­ta ja kas­te­pis­tet­tä mit­tai­le­vat ja saa­vu­tet­tu­ja pak­suuk­si­a. E­pok­si­a on tul­lut pal­jaik­si pu­hal­let­tui­hin paik­koi­hin var­maan vii­si ker­ros­ta ja yk­si peit­tä­vä. kal­von pak­suus on y­li puo­li mil­li­ä.

Ei­len, lau­an­tai­na, al­koi­vat ruis­kut­taa naa­pu­ri­a, ka­na­da­lais­ta To­ke­tie'tä. He­ti pe­rään Ii­ris­kin ru­pe­si saa­maan vii­meis­tä myrk­ky­maa­li­ker­ros­taan, tum­man­si­nis­tä, it­se­kiil­loit­tu­vaa, pai­kal­lis­ta Al­tex Se­a-Bar­rier-maa­li­a.

Sen al­la on sa­man fir­man ko­va­pin­tai­nen myrk­ky­ker­ros. Jos maa­li ei sa­tu o­le­maan ö­tö­köil­le tar­peek­si vas­ten­mie­lis­tä, jää meil­le mah­dol­li­suus puh­dis­tuk­seen il­man, et­tä kaik­ki maa­li hi­ou­tuu he­ti pois, eh­kä? En­si vii­kol­la pu­hal­le­taan a­lu­mii­ni­kant­tam­me.

Sau­naan

Pa­ke­nim­me pyö­ril­lä maa­la­rei­den tiel­tä ui­ma­hal­lil­le ja sii­tä pol­ku­a pit­kin taas tu­tul­le nä­kö­a­la­pai­kal­le 250 met­riin. Kii­ka­ril­la, kun a­si­an tie­si, jo nä­kyi­kin Ii­rik­sen uu­si si­ni­nen poh­ja.

A­las ka­vut­tu­am­me, me­nim­me ui­ma­hal­liin, jo­ta o­lem­me pys­ty­neet vält­te­le­mään jou­lu­sau­nas­ta as­ti, vaik­ka har­va se päi­vä o­hi me­nem­me­kin. O­pim­me vas­ta nyt, et­tä ky­sees­sä on­kin mel­koi­nen kyl­py­lä mo­nen mo­ni­ne, kyl­mi­ne, kuu­mi­ne, vir­ta, aal­to, su­kel­lus, kil­pa-al­tai­neen, ve­si­liu­ku­mä­ki­neen ja ul­ko­na si­jait­se­vi­ne hyp­py­tor­nei­neen/al­tai­neen. Vä­ke­ä­kin o­li, mut­ta sau­nas­sa ja kil­pa- e­li ta­val­li­ses­sa al­taas­sa ei juu­ri ke­tään mui­ta. I­tä­mai­nen nai­nen sen­tään lu­ki ai­ka­kaus­leh­te­ä y­lä­lau­teel­la. Hei­tim­me hie­no­tun­tei­ses­ti hie­man löy­ly­ä ve­si­pul­los­tam­me, ja sit­ten u­sei­ta ker­to­ja li­sää­kin ha­kien. Ki­pa­kat löy­lyt saim­me, var­maan leh­den­lu­ki­jan­kin mie­les­tä, mi­tä nyt vä­lil­lä hi­ke­ä pyyh­ki, mut­ta jat­koi tyy­nes­ti ta­vaa­mis­ta.

Men­nyt viik­ko o­li mel­ko vii­le­ä, aa­mu­läm­pö a­lim­mi­laan 15 ja päi­väl­lä par­haim­mill­lan n. 22 as­tet­ta.

Hol­lan­ti­lai­nen Li­ber­tijn II läh­ti ve­sil­le vii­mei­sen pääl­le maa­lat­tu­na ja puu­nat­tu­na. Poh­ja o­li kuu­le­ma ol­lut mei­nin­ki­nä, mut­ta Hans ja An­ne­lie­se ker­toi­vat, et­tä e­dul­li­nen hin­ta o­li in­nos­ta­nut ko­ko­nais­val­tai­seen ko­hen­ta­mi­seen. Ti­lal­le tu­li ka­na­da­lai­nen To­ke­tie poh­jan­hoi­toon se­kin.

Meil­lä on ko­neen ja pot­ku­ri­ak­se­lin vä­lis­sä A­qu­ad­ri­ve-ni­ve­lis­tö. Sen voi­te­lun si­säl­lään pi­tä­vät ku­mi­set tii­vis­teet vi­oit­tui­vat, kun ve­ko­tin ir­to­si ko­neen pe­räs­tä taan­noin. O­sien saa­mi­nen o­soit­tau­tui mut­kal­li­sek­si, jo­ten mon­ta pu­he­lu­a ja va­lo­hoi­to­a vers­taal­la myö­hem­min hain sen ta­kai­sin. Uu­den ky­se­ly on fir­mas­sa vi­reil­lä, mut­ta luu­len tä­män o­le­van muu­ten eh­jä. Eh­kä saan sen pai­kat­tu­a it­se.