4.3.2009 Dock­land 5-te­la­kal­la

Vii­me lau­an­tai­na Riit­ta läh­ti Lap­pa­lai­sen Ma­tin kans­sa Dar­ga­vil­leen, n. 55 km suun­taan­sa, maa­ta­lous­näyt­te­lyyn. Yöl­lä al­ka­nut sa­de­my­rä o­li kui­ten­kin saa­nut vi­ra­no­mai­set sul­ke­maan näyt­te­lyn. Tui­ver­ruk­ses­sa o­li jo len­nel­lyt ta­lo­jen kat­to­ja, jo­ten voi­pi ol­la, et­tä len­to­näy­tös o­li­si tel­tois­ta­kin tul­lut.

Mat­ka si­näl­lään o­li ol­lut mie­len­kiin­toi­nen: Po­lii­sit o­li­vat py­säyt­tä­neet pa­ri­val­ja­kon, ja Mat­ti o­li tuu­mi­nut: Pa­hus, kun en huo­man­nut 50:n ra­joi­tus­ta. Saat­toi ol­la vä­hän y­li. Po­lii­si kui­ten­kin sa­kot­ti lii­an hi­taas­ta, jo­no­ja muo­dos­ta­vas­ta a­jos­ta. Il­mi­an­to­kin o­li kuu­le­ma soi­tet­tu.

Tie o­li sa­ta­sel­le ra­joi­tet­tu, il­mei­ses­ti pol­lun mie­les­tä myös pa­kol­la pi­det­tä­väk­si. Rii­tan tul­kin­nan mu­kaan tie o­li mut­kai­nen ja sa­tei­den jäl­jil­tä mär­kä, ei­kä Ma­tin van­ha pa­ku var­maan o­li­si ol­lut ve­si­liir­rois­sa par­haim­mil­laan. Mut­ta a­si­oil­la on ai­na vä­hin­tään kak­si puol­ta: se oi­ke­a ja täs­sä ta­pauk­ses­sa ti­na­na­pin mää­rää­mä.

E­del­lä­ker­rot­tuun ei mil­lään lail­la lii­ty, pait­si, et­tä sat­tui sa­mal­la ret­kel­lä, se, et­tä vä­hän myö­hem­min Ma­tin pa­kun lam­pun­la­sit ki­li­si­vät as­fal­til­le, kun san­ka­ri­mat­kai­li­joit­tem­me e­teen ryn­tä­si tie­puo­les­ta toi­nen kul­ku­neu­vo. Nyt vir­ka­val­ta kat­soi e­teen kii­lan­neen syyl­li­sek­si.

Ma­tin To­y­o­ta vie­lä sil­mät kirk­kai­na

Sen vä­hän, mi­tä tie­dän lii­ken­ne­kult­tuu­ris­ta tääl­lä, niin vauh­ti on valt­ti­a. Au­tot o­vat suu­ri­a ja voi­mak­kai­ta ja me­no re­te­ää niin kau­an kuin tiel­lä py­sy­tään. Kuo­lon­ko­la­rit o­vat to­sin vä­hen­ty­neet, mut­ta met­sä­hal­li­tuk­sen ton­til­le näi­tä kii­tä­ji­ä kyl­lä pää­tyy.

Juu­ri tuon ky­sei­sen päi­vän leh­ti va­roit­ti sa­teen liu­kas­ta­mis­ta teis­tä ja pai­not­ti e­ri­tyi­ses­ti, et­tä no­peus­ra­joi­tus ei o­le ta­voi­te tai mi­ni­mi­no­peus.

Nyt on har­joi­tel­tu te­la­kal­la o­lo­a vii­ti­sen päi­vää

Tuo­na sa­ma­na päi­vä­nä ve­din pot­ku­ri­ak­se­lin u­los. Syy: ak­se­li ei pyö­ri ke­vy­es­ti sei­la­tes­sa, niin kuin sen kuu­lui­si. Ke­veil­lä ke­leil­lä o­li ai­na­kin sol­mu hu­kas­sa pot­ku­ri­jar­ru­tuk­sen ta­ki­a, ei­kä nou­su­kul­mas­ta e­nää kan­nat­ta­nut pu­hu­a­kaan. O­li­han se sii­nä kui­vil­la al­kuun­kin tiuk­ka, mut­ta saa­tu­a­ni sen pe­rä­laa­ke­rin ver­ran lii­kah­ta­maan se o­li kuin ju­mis­sa. Ri­ka­sin pro­pel­lin ja ske­gin vä­liin muu­ta­ma­ker­tai­sen köy­den ja si­tä Rii­tan, ka­pu­laa kier­tä­mäl­lä, ki­ris­tä­es­sä, hom­ma on­nis­tui.

Ak­se­li o­li pe­rä­laa­ke­rin si­sä­puo­lel­ta ko­ral­lin, ki­ven, kuin mil­lin pak­sui­sen se­men­tin, ym­pä­röi­mä. Ker­ros­tu­ma ir­to­si hel­pos­ti jo va­sa­ran si­vul­la työn­tä­mäl­lä. Sel­vi­si­pä, et­tä jäyk­kyys ei ol­lut A­qu­ad­ri­ves­sa, jo­ta Pa­pee­ten re­mont­ti­mie­het pi­ti­vät mah­dol­li­se­na, vaan eh­kä töh­nän ta­ki­a e­pä­kel­po ve­si­voi­te­lu pe­rä­laa­ke­ris­sa.

Py­hä­nä kä­vim­me o­sin pyö­ril­lä ja o­sa­mat­kan kä­vel­len Whan­ga­rei-pu­touk­sil­la. Paik­ka o­li au­rin­koi­sel­la il­mal­la vä­hin­tään yh­tä hie­no, kuin jo vii­me vuo­den puo­lel­la täy­des­sä sa­tees­sa räm­mit­ty­nä. Pa­luu­mat­kal­la kä­vim­me ju­tut­ta­mas­sa Ri­ver­si­de Ma­ri­nas­sa juu­ri E­te­lä-Saa­ren mat­kal­ta ko­tiu­tu­nei­ta Mar­jaa ja A­xe­li­a Tuu­li­veil­lä.

E­rää­nä yö­nä kuu­lin ti­ka­pui­den he­läh­dyk­si­ä kyl­jel­läm­me, sit­ten tas­su­tus­ta kan­nel­la. Kyl­lä on ää­ne­käs kis­san­poi­ka. Nii­tä naa­pu­ri­ve­neen ty­töt maa­nit­te­le­vat päi­väl­lä au­to­jen al­ta ja muis­ta ko­lois­ta. Roh­kai­sin luon­to­ni. He­ti ik­ku­nas­ta näin pie­nen ken­gu­run lail­la is­tu­van e­lu­kan kan­nel­la. Kan­si­va­lot pääl­le ja hir­vi­ö­tä jah­taa­maan. Met­rin pää­hän pääs­ti, ja Rii­tan tul­les­sa vas­taan tois­ta puol­ta, pe­to loik­ka­si keu­las­ta run­saat kol­me met­ri­ä a­las maa­han ja kon­tin al­le ly­my­ä­mään.

Tuon­tie­luk­ka o­pos­su­mi ei uh­kaa pur­jeh­ti­jaa, mut­ta va­rus­teis­ta ei tie­dä, sil­lä säh­kö­tol­pat­kin pi­tää tääl­lä pel­lit­tää, muu­ten ne voi­vat syö­dä e­ris­teet ja pi­men­tää vaik­ka val­ta­kun­nan.

Maa­nan­tai­na jat­koim­me pu­hal­lus­val­mis­te­lu­ja, veh­kei­den ir­roi­tuk­si­a ja suo­jauk­si­a. Siir­sim­me myös o­san maal­li­ses­ta o­mai­suu­des­tam­me sau­nas­ta (il­man kiu­as­ta) ja muu­al­ta­kin siir­to­la­val­le, jon­ka Doug sit­te tru­kil­la siir­si kont­tiin. Va­ro­toi­mi, sil­tä va­ral­ta, et­tä e­ri­näi­sis­sä si­sä­töis­sä ka­maa o­li­si vä­hem­min siir­rel­tä­väk­si pai­kas­ta toi­seen ja ta­kai­sin.

Ei­len, tiis­tai­na mei­dät siir­ret­tiin Ru­dolph­sin ton­til­le ja poh­jan pu­hal­lus al­koi. Wa­y­nen suo­si­tuk­ses­ta mei­nin­ki on jät­tää van­haa e­pok­si­a sin­ne mis­tä se ei suo­si­ol­la ir­to­a. E­ka koi­tos me­ni uu­sik­si. Wa­y­ne kä­vi näyt­tä­mäs­sä ja merk­kaa­mas­sa paik­ko­ja uu­teen y­ri­tyk­seen. Pu­hal­ta­ja Soi­Soil­la o­li­si vie­lä ol­lut ha­lu­a maa­la­ta en­sim­mäi­nen e­pok­si­kin sa­man tien, mut­ta po­mo-Wa­y­ne siir­si seu­raa­vaan päi­vään. Kyl­lä­hän am­mat­ti­mie­het tie­tää, vai?

He­ti al­kuun ih­met­te­lin, kun Soi Soi ku­rot­te­li kä­si ai­van pys­tys­sä, y­rit­tä­en y­let­tää pu­hal­ta­maan ve­si­lin­jas­ta a­las­päin. Sa­noin a­pu­mie­hel­le, jo­ka sää­te­li ve­den hie­kan ja il­man suh­tei­ta: Ei­kö Soi­Soil­la pi­täi­si ol­la jo­ku ko­ro­ke, kun hom­ma näyt­tää niin vai­ke­al­ta. A­pu­ri kan­toi­kin kö­li­tu­ki­pöl­kyn hol­lil­le, mut­ta pu­hal­ta­ja naa­ma­reis­saan ja haar­nis­kas­saan sai ai­na it­se keik­ku­van ko­rok­keen­sa työn e­dis­ty­es­sä siir­tää. Kun Wa­y­ne pis­ti pu­hal­luk­sen uu­sik­si, ei taas­kaan ol­lut ko­ro­ket­ta hol­lil­la. Hän näyt­ti ma­ta­laa me­tal­li­puk­ki­a vi­res­sä. Soi­soi ru­pe­si ko­ko­a­maan a­lu­mii­ni­te­li­net­tä huo­nol­la me­nes­tyk­sel­lä. O­soi­tin paik­kaa, jos­ta puut­tui sok­ka­tap­pi. Joo se on hä­vin­nyt, sa­noi Soi­soi, ja te­li­ne ro­mah­ti taas.

Po­mo-o­mis­ta­ja Wa­y­neen pi­ti raa­ha­ta te­räs­puk­ki pai­kal­le ja vie­lä lank­ku sii­hen. Kyl­lä­hän ne am­mat­ti­mie­het tie­tää, vai?

Vii­me yö­nä jo sa­de ja mas­to­a tu­ti­sut­ta­va my­rä taas al­koi. Tä­nään il­ta­päi­väl­lä o­li tar­koi­tus jat­kaa hiek­ka­pu­hal­lus­har­joi­tuk­si­a, mut­ta ei on­nan­nut. Lop­pu­vii­kok­si on lu­vat­tu vie­lä huo­nom­paa. Täy­tyy sat­sa­ta mui­hin hom­miin ja toi­vo­a, et­tä vie­lä ei­vät al­kai­si Ma­tin vii­me vuon­na ko­ke­mat vii­den vii­kon yh­tä­mit­täi­set sa­teet.