21.2.2009 Ka­waul­le ja Whan­ga­rei­hin

Per­jan­tain sa­de­päi­vän jäl­keen lau­an­tain au­rin­ko nou­see kirk­kaa­na n. klo 07. Käyn vie­lä ma­ri­na-kont­to­ris­sa. Pos­ti on­kin tuo­nut tie­don vii­su­miem­me myön­tä­mi­ses­tä. Yh­den bu­me­ran­gin jäl­keen, o­lin u­noh­ta­nut täyt­tää pa­ri koh­taa, o­lim­me nyt saa­neet kol­me kuu­kaut­ta li­sä­ai­kaa.

Maa­han­tul­les­sa kaik­ki hoi­tuu it­ses­tään, mut­ta kol­men kuu­kau­den lu­van um­peu­tu­es­sa, on ha­et­ta­va jat­ko­a. Kaa­va­ket­ta tis­kil­tä ha­kies­sa­ni, jou­duin ai­van sa­na­hark­kaan vii­su­mi­mak­sus­ta. Väi­tin, et­tä se ei suo­ma­lai­sel­le mak­sa mi­tään. Vir­kai­li­ja o­li tiu­kas­ti tois­ta miel­tä, mut­ta muut­tui as­tet­ta li­pe­väm­mäk­si oi­ke­an tie­don löy­det­ty­ään. Auck­lan­din vi­ras­to ar­vi­oi pa­ri­kym­men­tä­si­vui­sen a­no­muk­sen kä­sit­te­ly­a­jak­si 30 päi­vää. Ai­ka pal­jon no­pe­am­min o­li­vat on­nis­tu­neet. Eh­kä o­li­vat oi­kais­seet tar­kas­ta­mat­ta a­se­vel­vol­li­suu­sai­kaa­ni ja so­ti­la­sar­vo­a­ni, ja mah­dol­li­si­a, ky­syt­ty­jä yh­teyk­si­ä KGB:hen tai CI­A:hin. O­lin kyl­lä va­kuut­ta­nut vil­pit­tö­myyt­tä­ni.

Vii­meis­ten os­tok­sien jäl­keen ir­roi­tim­me klo 1100 mel­ko tar­kal­leen kuu­si viik­ko­a paik­ka­kun­nal­le tu­lon jäl­keen. Run­saat pa­ri viik­ko­a sii­tä o­li sei­lail­tu Hau­ra­ki-lah­del­la.

Pur­jeet saa­tiin ve­toon he­ti aal­lon­mur­ta­jan ul­ko­puo­lel­la. Ran­gi­to­to-sal­mes­ta joh­ti suo­ra kurs­si Whan­ga­pa­ro­a-nie­men ta­kaa pil­kis­tä­vään Ka­wau-saa­reen poh­joi­ses­sa. W-NW-tuu­li o­li puus­kai­nen ja pa­kot­ti a­joit­tain rei­lui­hin rei­vei­hin, mut­ta pi­ti myös mei­dät kun­non liik­kees­sä ai­na Ka­waun Man­si­on Ba­yn ank­ku­riin as­ti. Kym­me­nen paat­ti­a mei­tä sii­nä o­li, mut­ta sel­väs­ti nä­kyi, et­tä lo­mat o­li­vat o­hi ja py­hä­aa­mun Auck­lan­diin läh­ti­jät jo pal­jon har­ven­tu­neet.

Sää­tie­to­jen va­los­sa va­los­sa mei­dän o­li­si pi­tä­nyt teh­dä seu­raa Pel­le Pe­ters­so­nin Vil­da Hil­dal­le (First 40,7), kun se pyö­räh­ti lah­del­la vä­ke­ä lai­tu­riin jät­tä­mäs­sä, moik­kaa­mas­sa: ”O­let­ko ko­keil­lut ge­naak­ke­ri­a?” ja suun­ta­si keu­lan­sa koh­ti Whan­ga­rei­ta.

Pel­len Vil­da Hil­da, taus­tal­la Man­si­on hou­se

Me kui­ten­kin heit­täy­dyim­me tu­ris­teik­si. Ei­hän kos­kaan tie­dä, vaik­ka o­li­sim­me vii­meis­tä ker­taa Ka­waul­la. Me­loim­me ih­met­te­le­mään Man­si­on Hou­sen puu­tar­haa, jon­ne ku­ver­nöö­ri Grey o­li 150 vuot­ta sit­ten is­tut­ta­nut jos jon­nin­lais­ta puu­ta ja pal­mu­a, ai­na­kin yh­den koi­vun­kin.

Ku­pa­ri­kai­vok­sen pump­pu­huo­ne, rau­ni­o 150 vuo­den ta­kaa

Pi­ti­hän myös ku­pa­ri­kai­vok­sen jään­teil­le kä­vel­lä ja saa­ren pol­ku­ja muu­ten­kin sin­ne ja tän­ne. Pal­jon muis­tim­me e­del­li­sel­tä käyn­nil­tä v. 2001, mut­ta ei­hän ker­taus pa­haa tee. Mui­nai­sen ta­lon­her­ran vieh­ty­myk­ses­tä luon­toon, e­ten­kin vie­rai­den mai­den, ker­toi saa­rel­le Aust­ra­li­as­ta tuo­dut wal­la­bit, pik­ku­ken­gu­rut. Niis­tä em­me et­si­mi­ses­täm­me huo­li­mat­ta näh­neet hän­tää­kään. Ai­kai­sem­min nii­tä vi­lis­ti po­luil­la ja met­säs­sä ti­he­ään, mut­ta uu­si puis­to­ko­men­to on il­mei­ses­ti ha­lun­nut luon­non pa­laa­van lä­hem­mäs uu­si-see­lan­ti­lais­ta ja on ra­ken­ta­nut niil­le ai­tauk­sen. Vii­mei­sil­lä voi­mil­lam­me kuu­den tun­nin ret­ken päät­teek­si nii­tä siel­tä­kin et­sim­me. Ei jäl­ke­ä­kään, eh­kä ”puis­to” on pa­lan­nut en­ti­sel­leen.

Myrs­ky o­li kaa­ta­nut pal­jon män­ty­jä, niin et­tä mo­net po­lut o­li sul­jet­tu. Pak­sun ppuun i­kä vain 55 vuot­ta.

Vii­si e­kaa tun­ti­a ko­neel­la. Pur­jeet li­sä­si­vät vauh­ti­a puo­li sol­mu­a. Kun al­koi pu­hal­taa hie­man pa­rem­min N-NE, kään­sim­me si­vu­myö­täi­seen ja ve­täi­sim­me tu­li­te­rän ge­naak­ke­rin y­lös kym­me­nek­si mi­nuu­tik­si. Hy­väl­tä näyt­ti. Tai­taa ol­la 97 ne­li­ö­tä, met­rin van­haa ma­ta­lam­pi.

Au­rin­gon las­ket­tu­a ank­ku­roim­me van­haan tut­tuun Li­mes­to­ne-saa­ren kai­na­loon, vii­den mai­lin pää­hän Whan­ga­reis­ta ja kym­me­nen mai­lin jo­ki­suus­ta. Aa­mun nou­su­ve­del­lä sit­ten jat­ket­tiin en­tis­tä­kin täy­dem­pään Town Ba­sin Ma­ri­naan. Kuin­ka ol­la­kaan yk­si paik­ka o­li tyh­jä ruot­sa­lai­sen yk­sin­pur­jeh­ti­jan Ber­nan­don, Al­ber­ti­na, Hu­diks­vall (Gec­co 38), keu­las­sa. Muu­ten kaik­ki­al­la o­li­vat paa­tit tois­ten­sa ul­ko­si­vuil­la, mut­ta saim­me jää­dä sii­hen tois­tai­sek­si.

Poh­jo­lan ty­töt, Al­ber­ti­na ja Ii­ris

Seu­raa­va­na, tiis­tai­aa­mu­na, en pal­jon suun­taa miet­ti­nyt, kun pol­kai­sin te­la­kal­le. Maa­laus­lii­ke Ru­dolphs’in Wa­y­ne jo sa­noi o­do­tel­leen­sa. ”A­loi­te­taan en­si­vii­kol­la.” Naa­pu­rin Dock­land 5-te­la­kan Char­lie, jo­ka hoi­taa nos­tot ja siir­rot naa­pu­rin­sa­kin a­lu­eel­le, o­li­si nos­ta­nut mei­dät mai­hin seu­raa­va­na päi­vä­nä, kes­ki­viik­ko­na. Jä­nis­tin, per­jan­tain nou­su­ve­del­lä klo 1030? O.K.

Sa­mal­la ju­tu­tin Mat­ti Lap­pa­lais­ta. Snoo­py on e­del­leen Dock­lan­dis­sa. Poh­ja ja kyl­jet kiil­te­le­vät val­mii­na, ja mas­to vaa­te­ris­sa vie­res­sä on kuu­le­ma nos­to­a vail­la. No koh­ta ol­laan naa­pu­rei­ta.

Pa­ri päi­vää on nyt ku­lu­nut kan­nen sel­vi­tyk­ses­sä. Köy­det pois, skuu­tit sun muut. Sa­moin mas­ton­juu­ren sää­tö­köy­det ja plo­kit, pää­si­vät myös li­o­tuk­seen ja pe­suun.