6.2.2009 Co­ro­man­del-nie­mi ja kau­pun­ki

Ank­ku­ri nou­si Whan­ga­pa­ra­pa­ra-lah­den poh­jas­ta. Sää­tie­do­tuk­sen mu­kai­nen tuu­li tart­tui pur­jei­siin ja al­koi ”kii­dät­tää” Ii­ris­tä koh­ti 15 mai­lin pääs­sä e­te­läs­sä nä­ky­vää Co­ro­man­de­lin nie­me­ä. Ai­ka al­ku­mat­kas­ta vä­hän mei­tä pie­nem­pi pai­kal­li­nen o­sa­ta­ki­la­ve­ne me­ni o­hi heit­tä­mäl­lä. Tuu­len vir­kis­tyt­ty­ä mei­dän­kin vauh­tim­me a­set­tui seit­se­män paik­keil­le, ei­kä ra­ko niin no­pe­as­ti e­nää kas­va­nut. Ei­hän Ii­ris mi­kään pi­ka­kii­tä­jä muu­ten­kaan o­le, mut­ta ai­ka has­sul­ta tun­tuu, kun li­kai­sen poh­jan ta­ki­a e­ten­kin ke­veis­sä tuu­lis­sa, em­me pää­se lä­hel­le­kään to­tut­tu­ja sol­mu­lu­ku­ja. Sei­laam­me kuin liis­te­ris­sä.

Chan­nel Is­land: Pe­ak 23, A­ve­ra­ge 20, from 085. Co­ro­man­de­lin nie­mi­maa taus­tal­la.

VHF:n jat­ku­va­na toi­mi­va sää­ra­port­ti ker­toi o­hi­tet­ta­van Chan­nel Is­lan­din i­tä­tuu­lek­si 23 sol­mu­a, meil­le suo­raan si­vul­ta. Mie­his­töm­me Jon­na ja Ti­mo an­toi­vat Si­mo-Sim­rad-au­to­pi­lo­til­lem­me va­paa­päi­vän.

Co­ro­man­de­lin nie­men­pää ko­ho­aa 900 met­riin, jo­ten ai­na­kin vii­si mai­li­a o­li­si hy­vä jät­tää vä­li­ä. Niin kau­kaa si­vuut­ta­mi­nen taas li­säi­si mat­kaam­me. Pie­nin kat­koin tuul­ta riit­ti pa­rin-kol­men­kin mai­lin pääs­sä pa­ril­le­kym­me­nel­le nie­men­suo­jan li­sä­mai­lil­le.

Koh­det­tam­me lä­hes­ty­es­säm­me, näyt­ti, et­tä suun­ni­tel­lul­la ank­ku­ri­pai­kal­la ei ol­lut ke­tään. Kou­ku­tim­me Te Kou­man ky­län mo­nien poi­ju­tet­tu­jen ve­nei­den tun­tu­maan. Ran­tau­tu­mis­par­ti­om­me sel­vit­ti, niin kuin kii­ka­rin­kin lä­pi o­li näyt­tä­nyt, et­tä ky­sees­sä o­li vain ke­sä­mök­ki- ja a­sun­to­a­lu­e il­man mui­ta pal­ve­lui­ta. Auck­lan­diin, 40 mai­li­a, on sen­tään ka­ta­ma­raa­ni­yh­teys.

Seu­raa­va­na aa­mu­na tä­hys­te­lim­me uu­del­leen Co­ro­man­del-kau­pun­gin suun­taan ja a­loim­me put­put­taa kol­me­a mai­li­a sin­ne. Lah­ti on ää­rim­mäi­sen laa­ke­a, kah­den met­rin sy­vyys­käy­rä mel­kein mai­lin pääs­sä kau­pun­gis­ta ja ran­nat kui­vu­vat laa­jas­ti a­la­ve­del­lä. Sel­lai­nen sat­tui nyt juu­ri puo­li­päi­vän ai­kaan o­le­maan. An­noim­me Ii­rik­sen va­lu­a ran­taa koh­ti, kun­nes kö­li is­tui mu­ta­poh­jas­sa, kaiun näyt­tä­es­sä 1,6m. Kouk­ku a­las ja 15 met­ri­ä ket­ju­a pe­rään. Jo puo­len tun­nin ku­lut­tu­a pie­ni tuu­len­vi­re kään­si paa­tin, ja al­koi ve­tää ket­jun­pät­kää suo­rak­si. Muu­ta­mis­ta ve­neis­tä läh­ti­vät jo mai­hin, mut­ta mei­tä ei vie­lä in­nos­ta­nut, seu­ra­tes­sam­me hei­dän kah­laa­mis­taan ja jol­lien ve­to­a mu­ta­ran­nas­sa.

Pa­rin tun­nin ku­lut­tu­a ve­si jo y­let­tyi lai­tu­riin, jo­hon kah­laus­po­ruk­ka­kin o­li men­nyt. Var­sin hel­tei­se­nä päi­vä­nä va­el­sim­me lai­tu­ril­ta pa­ri kil­saa tu­tus­tu­maan 1000:n a­suk­kaan Co­ro­man­del Tow­niin, sil­min­näh­den Auck­lan­di­lais­ten lo­man­viet­to- ja py­hä­ret­kien koh­tee­seen.

Kor­kein­taan kak­si­ker­rok­si­sis­sa ta­lois­sa ai­no­an ka­dun var­rel­la o­li ra­vin­to­la jo­ka toi­ses­sa, el­lei muu­ta­mis­sa vie­rek­käin. Pai­koi­tel­len nä­ky­mä muis­tut­ti vil­lin­län­nen kau­pun­ki­a. Ei mi­kään ih­me, sil­lä yh­den­lai­nen län­si se on tä­mä­kin ol­lut. Kul­ta­kuu­me, 1852 al­ka­nut, jäi ly­hy­tai­kai­sek­si, kun huo­mat­tiin, et­tä kul­taa ei niin vaan poi­mit­tu, vaan se pi­ti sa­nan­mu­kai­ses­ti kai­vaa ja murs­ka­tus­ta ki­ves­tä e­rot­taa. ”Puu­kuu­me” kes­ti sen­tään sa­ta vuot­ta en­nen­kuin ky­syt­ty lai­va- ja ra­ken­nus­puu, kau­ri o­li kaa­det­tu mel­kein su­ku­puut­toon 1930 men­nes­sä.

Kau­ri­puu­ta riit­ti vain sa­dak­si vuo­dek­si.

Mie­his­töm­me jäi taas lo­ma­lai­sen ta­van mu­kaan mai­hin il­lal­li­sel­le. Van­no­tin tu­le­maan vii­meis­tään klo 2030. Eh­kä o­li­si­vat pi­tem­pään­kin viih­ty­neet, ei­kä ky­sees­sä ol­lut ku­rin­pa­lau­tus, vaan vuo­ro­ve­si taas. Jos o­li­si­vat kau­an ve­ny­tel­leet, seu­raa­va mah­dol­li­suus saa­da jol­la ve­sil­le o­li­si ol­lut aa­mul­la. Ran­nas­sa jo­pa va­roi­tet­tiin peh­me­äs­tä mu­das­ta: Huk­ku­mis­vaa­ra!

8.2.2009 Is­ling­ton Ba­y, ai­na­kin kuu­det­ta ker­taa

Pie­nes­sä e­te­lä­tuu­les­sa pääs­tiin lii­ken­tee­seen. Ai­ka pi­an ty­ve­ni ko­ne­ke­lik­si, vi­ri­täk­seen Wai­he­ke-saa­ren ku­peel­la kun­non NW sit­ten NE-pur­je­tuu­lek­si, jo­ka vei ai­van Is­ling­to­nin, juop­po­lah­den ank­ku­riin as­ti.

Brit­tien LV-jouk­ku­e ot­taa tun­tu­maa lai­na­ve­nee­seen

Seu­raa­va­na aa­mu­na tuu­let o­li­vat taas o­le­mat­to­mat, kun a­joim­me Ran­gi­to­ton ran­taa seu­raa­maan Lou­is Vuit­ton Pa­ci­fic Se­ries-ki­saa. Pie­nen lyk­käyk­sen jäl­keen vi­ri­si nou­se­va NE, ja A­me­ri­ca’s Cup-ve­neet ryn­nis­ti­vät pa­reit­tain ra­dal­le, se­kä a­loit­te­joi­ta et­tä mes­ta­rei­ta. Sveit­si voit­ti I­ta­li­an ja Kreik­ka E­te­lä-Af­ri­kan. Sa­ma tuu­li kan­toi Ii­rik­sen Auck­lan­din tu­tun West­ha­ve­nin tut­tuun Q-lai­tu­riin.