13.2.2009 Per­jan­tai 13. päi­vä

Per­jan­tai 13. päi­vä ei o­le suo­sit­tu len­to­päi­vä. Mei­dän mie­his­töm­me, Jon­na ja Ti­mo, Läh­ti­vät Auck­lan­din ken­täl­le ta­san 0600. Heil­lä ei tain­nut niin ol­la, mut­ta toi­saal­ta kuu­lim­me, et­tä len­to­hin­nat ky­sei­se­nä päi­vä­nä o­li­vat ol­leet hal­vem­mat. Teks­ti­vies­te­jä seu­ra­ten mat­ka H:kiin as­ti su­jui ai­ka­tau­lus­sa.

Vie­raam­me jo sai­vat pa­ri sa­de­kuu­ro­a en­nen läh­tö­ään. Muu­ten o­li­si­kin jää­nyt lii­an hel­tei­nen ku­va, sil­lä nii­hin kuu­roi­hin päät­tyi täl­lä ker­taa vuo­si­sa­dan hel­le­jak­so Auck­lan­dis­sa, 32,4 as­tet­ta, kuu­min­ta 107:ään vuo­teen. E­te­lä­saa­rel­la yl­si­vät 38:aan.

Meil­le ke­li vie­lä kyl­me­ni, kun me­nim­me seu­raa­maan Lou­is Vuit­ton ki­so­jen si­vu­ta­pah­tu­maa O’pen Bic ki­saa Vi­a­duct Har­bou­rin al­taas­sa. Tie­tys­ti muis­te­lim­me o­mien las­tem­me op­ti­ai­kaa hyi­sil­lä ve­sil­lä huur­tei­si­na aa­mui­na. Nä­mä ei­vät ol­leet huo­man­neet sään kyl­me­ne­mis­tä tai sit­ten ei­vät muu­ten­kaan pu­e läm­pi­mäs­ti so. mär­kä- tai kui­va­pu­ku­ja. Vi­hai­sis­sa puus­kis­sa kaa­tu­mi­si­a o­li kym­me­ni­ä. Ak­tii­vi­nen toi­min­ta ja nuo­ri e­li­mis­tö sen­tään pi­ti­vät kaik­ki ra­dal­la, mut­ta kyl­lä nuor­ten­kin ham­paat ka­li­si­vat jäl­ki­kä­teen.

Maa­il­man par­haat pur­jeh­ti­jat ot­ti­vat mit­taa toi­sis­taan il­ta­päi­väl­lä AC-ve­neil­lä. Päi­vän ai­no­as­sa var­si­nai­ses­sa LV-kamp­pai­lus­sa A­ling­hi päi­hit­ti Ki­wi-jouk­ku­een.

Laun­tai al­koi sa­tei­se­na ja kyl­mä­nä 15 as­tet­ta. Juu­ri, kun o­lim­me ä­lyn­neet pois­taa tä­kit pus­si­la­ka­nois­ta hel­teen ta­ki­a a­loim­me pa­lel­la öi­sin ja et­si­ä taas li­sä­peit­tei­tä.

Kuun­te­lim­me pai­kal­lis­ra­di­o­lä­he­tys­tä. Uu­si-See­lan­ti voit­ti aa­mun e­ka läh­dön. Sa­ma paat­ti kuu­lui voit­ta­van toi­sen­kin star­tin. Kun ki­wit joh­ti­vat pa­rin le­gin jäl­keen kol­mat­ta­kin, vi­hon­vii­meis­tä fi­naa­li­a, puim­me pi­kai­ses­ti ja läm­pi­mäs­ti ja kä­ve­lim­me reip­paas­ti Vi­a­duct Har­bou­riin. Au­rin­ko jo pais­toi ke­rään­ty­nee­seen vä­ki­jouk­koon, ja ky­sy­mät­tä nä­ki ja kuu­li kai­kes­ta ku­ka o­li voit­ta­nut vii­mei­sen star­tin.

On­nis­tuim­me vie­lä pu­jot­te­le­maan ai­van e­tu­ri­viin. Juon­ta­ja liet­soi hen­ke­ä vä­ki­jouk­koon: Ai­van tuos­sa tuo­ki­os­sa ve­neet ran­tau­tu­vat, en­sin A­ling­hin ve­ne ja sit­ten NZ-jouk­ku­e pe­rään. Maa­il­man par­haat pur­jeh­ti­vat nou­se­vat lai­tu­reil­ta juu­ri täs­sä, pal­kin­to­ko­rok­keen vie­res­sä.

Ot­ti­han se ai­kan­sa, en­nen­kuin mus­ta­mas­tot lai­vo­jen ja me­ga­jah­tien vis­se­lien saat­ta­mi­na, ri­bien hi­naa­mi­na ja työn­tä­mi­nä ran­tau­tui­vat. Sveit­si­läi­nen A­ling­hi kii­pe­si en­sin lan­kon­ki­a, kip­pa­rin­sa ki­wi Brad But­ter­wort­hin ja ruo­ri­mies, jenk­ki Ed Bair­din joh­dol­la. Pi­kai­sen haas­tat­te­lun jäl­keen o­li vuo­ros­sa juh­la­ka­lu E­mi­ra­tes Te­am NZ ja tii­mi­po­mo Grant Dal­ton ja ruo­ri­mies De­an Bar­ker ja tak­tik­ko Ra­y Da­vies se­kä pa­ri­kym­men­tä muu­ta, kuin moot­to­ri­pyö­rä­jen­gi mus­tis­sa me­ri­vaat­teis­saan.

Grant Dal­ton kom­men­toi uu­ti­siin

Haas­tat­te­lut vie­lä o­li­vat mu­ka­vaa kuun­nel­ta­vaa ja kat­sel­ta­vaa, mut­ta kun AI­KUI­SET MIE­HET RU­PE­SI­VAT SHAMP­PAN­JAA TOIS­TEN­SA PÄÄL­LE RUIS­KI­MAAN, o­li­sin ha­lun­nut ol­la muu­al­la. O­len var­ma, et­tä moot­to­riur­hei­li­joil­le­kin löy­tyi­si fik­sum­pi ta­pa voit­ton­sa i­lon­sa il­mai­se­mi­seen, saa­ti sit­ten pur­jeh­ti­joil­le.

Mel­kein ku­nin­kaal­li­si­a, De­an Bar­ker

Kir­joi­tin mon­ta sa­naa näis­tä pur­jeh­dus­kil­pai­luis­ta. A­la on kyl­lä lä­hel­lä sy­dän­tä­ni, mut­ta e­si­mer­kik­si e­del­li­ses­tä A­me­ri­cas Cu­pis­ta, v. 2007, tus­kin näin ri­vi­ä­kään en­nen kuin se­la­sin van­ho­ja pai­kal­li­si­a ve­ne­leh­ti­ä tääl­lä. Nyt o­li help­po kiin­nos­tu­a ja jo­pa in­nos­tu­a, kun sa­tuim­me polt­to­pis­tee­seen.

Ky­lä­luu­dat

V.2001 Va­nu­a­tul­la meil­le sat­tu­neen ko­ne­ko­pan tu­li­pa­lon jäl­keen kir­joi­tim­me Ve­ne-leh­des­sä:

”SÄH­KÖ­MIES TU­LEE KAP­KAU­PUN­GIS­TA

Jo lä­hes pa­ri viik­ko­a o­li ku­lu­nut Lu­gan­vil­les­sä säh­kö­mie­hen o­dot­te­lus­sa, kun Ma­ta­be­le-ni­mi­nen uus-see­lan­ti­lais­ve­ne tu­li vie­rei­seen poi­juun. Sen e­rit­täin ys­tä­väl­li­seen, kol­me pa­ris­kun­taa kä­sit­tä­vään mie­his­töön o­lim­me tu­tus­tu­neet jo Tan­nal­la. Mon­taa sa­naa ei tar­vin­nut vaih­taa, kun Kel­vin, Ma­ta­be­len kip­pa­ri ja hä­nen e­rit­täin te­ho­kas kap­kau­pun­ki­lai­nen y­leis­mie­hen­sä Fred tu­li­vat tut­ki­maan va­hin­ko­jam­me. Seu­raa­va­na päi­vä­nä sa­ma kak­sik­ko yh­dis­ti joh­don­pät­kil­lä ja kyt­ken­tä­ri­moil­la pa­la­nei­den joh­to­nip­pu­jen päät. Kuin­ka help­po­a se on kun o­saa! Ko­ne pö­räh­ti he­ti käyn­tiin.

Il­lal­la o­li mei­dän vuo­rom­me. Suo­ma­lai­nen tar­jo­aa vie­rail­leen sau­nan, tot­ta­kai! Il­lan hä­mär­ryt­ty­ä, työn­nyim­me kol­men-nel­jän hen­gen e­ris­sä ki­pak­kaan löy­lyyn. Fred sa­noi voi­van­sa voit­taa o­mai­suuk­si­a, lyö­mäl­lä ve­to­a sau­nas­ta pur­je­ve­nees­sä.

Il­ta o­li mi­tä an­toi­sin. Kaik­ki vie­raam­me o­li­vat sel­väs­ti kiin­nos­tu­neem­pi­a sau­no­mi­ses­ta mi­tä koh­te­li­ai­suus e­del­lyt­ti. Voi ol­la, et­tä lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa ai­na­kin yh­del­le kar­ja- ja yh­del­le vi­han­nes­ti­lal­le Uu­des­sa-See­lan­nis­sa nou­see sau­na.”

Kel­vin ja Jo­y tu­li­vat käy­mään. Ai­ka­tau­lu o­li tiuk­ka. Meil­lä o­li vie­lä vie­raam­me, ja Jo­y o­li läh­dös­sä pa­tik­ka­ret­kel­le E­te­lä­saa­rel­le. Läh­dim­me mel­kein sa­man tien hei­dän mu­kaan­sa. En­sin kouk­ka­sim­me kat­so­mas­sa Ma­ta­be­le­ä Pi­ne Har­bour Ma­ri­nas­sa. Siel­tä mat­ka jat­kui Tha­mes-lah­den ran­taa. E­rääs­sä lam­mes­sa bon­ga­sim­me sa­to­ja mus­ti­a jout­se­ni­a. Mat­ka jat­kui y­li laa­jo­jen vil­je­ly­a­lu­ei­den.

Kun vii­mek­si ta­pa­sim­me, Kel­vin ja Jo­y o­li­vat mai­to­far­ma­rei­ta, 400 lyp­sä­vää, joi­tain vuo­si­a ai­kai­sem­min y­li 800 pää­tä, e­ni­ten Uu­des­sa-See­lan­nis­sa. Eh­dol­la vuo­sien ai­ka­na o­li­kin, et­tä tu­li­sim­me joik­si­kin vii­koik­si heil­le töi­hin. Nyt ti­lan­ne muut­tu­nut. He o­li­vat myy­neet ti­lan­sa kor­ke­a­suh­dan­tees­sa ja os­ta­neet pie­nem­män naa­pu­rus­tos­ta, ra­ken­nut­ta­neet sii­hen uu­den ta­lon, jon­ka ym­pä­ril­lä kas­vat­ta­vat 30-40 pää­tä li­ha­kar­jaa.

Näi­nä vä­li­vuo­si­na he o­li­vat kol­me ker­taa pur­jeh­ti­neet saa­ril­le, Ton­ga, Fid­zi, Va­nu­a­tu o­mal­la ve­neel­lään ja muu­ta­mi­a mui­ta reis­su­ja muil­la ve­neil­lä. Ai­ka kar­jan­hoi­ta­ji­a. Hei­dän toi­nen tyt­tä­ren­sä o­li hoi­ta­nut ti­laa van­hem­pien pit­kien lo­mien ai­ka­na. Ny­kyi­nen ta­lon­pi­to soi mel­kein mei­dän i­käi­sil­le vie­lä en­tis­tä­kin va­paam­mat o­lot.

I­sän­tä Kel­vin, al­le­kirj. Ann, John ja Jo­y Rii­tan ku­vaa­mi­na

Gril­li-il­lal­li­sel­le, voi­si­ko li­ha­ti­lal­la muu­ta a­ja­tel­la, tu­li­vat myös vi­han­nes­vil­je­li­jät Ann ja John n. 10 kil­san pääs­tä. Kun vie­lä Fred soit­ti Kap­kau­pun­gis­ta o­li van­ha jouk­kom­me koos­sa. Pöy­däl­lä o­li vie­lä Da­vi­din pur­jeh­dus­jut­tu­ja, hän o­li Ma­ta­be­len seit­se­mäs sil­loin, ja o­li pa­ri vuot­ta sit­ten a­loit­ta­nut o­man maa­il­man­pur­jeh­duk­sen­sa, nyt Mik­ro­ne­si­as­sa.

Eh­dit­tiin nuk­ku­a­kin, en­nen­kuin o­li ai­ka ko­e­a­jaa Kel­vi­nin näyt­te­ly­kiil­tä­vä Aus­tin-He­a­ley ur­hei­lu­au­to vuo­del­ta -65, yk­si ta­lon mo­nis­ta kul­ku­neu­vois­ta.

To­ki­han tu­li­te­räs­sä ta­los­sa hä­lyt­ti­met­kin o­li­vat, mut­ta il­mei­ses­ti myös van­ha­nai­kai­sen tur­val­lis­ta, kos­ka läh­ties­säm­me aa­mu­len­kil­le, i­sän­nät pyö­ril­lä ja me ja­lan, ta­lon o­vet jä­tet­tiin lu­kit­se­mat­ta.

Yh­tä tiu­kal­la ai­ka­tau­lul­la mei­dät hei­tet­tiin ta­kai­sin ve­neel­le. Mut­kal­la Joh­nin kaut­ta saa­tiin me­loo­nit ja kur­pit­sat. Li­hat ja to­maa­tit saa­tiin yö­ta­los­ta. Mut­ta sai­pa John taas ir­vail­la tu­li­te­rää mer­su­luo­kan Ki­aa, et­tei Kel­vi­nil­lä ol­lut va­raa os­taa Be­ma­ri­a. Meil­le o­li kyl­lä kau­an sit­ten sel­vin­nyt et­tä var­si­nais­ta pik­ku­ra­han puu­tet­ta nä­mä ei­vät po­te­neet.

Sau­naa EM­ME sit­ten kum­mas­ta­kaan ta­los­ta löy­tä­neet. Ei­pä e­nää toi­mi mei­dän­kään.

Mel­kein plot­te­ri­ai­kaan

Mie­his­töm­me o­li ol­lut ah­ke­ra. O­li­vat os­ta­neet joh­to­ja ja liit­ti­mi­ä. O­sa­si­vat ne yh­dis­tää­kin ja juot­taa. To­den tot­ta nyt vuon­na 2009 mei­dän läp­pä­rin ruu­dul­lem­me il­mes­tyi GPS-si­jain­tim­me sym­bo­li yh­dek­sän e­lokt­ro­ni­sen va­ra­kart­ta­vuo­den jäl­keen. Mat­kam­me jat­kuu e­del­leen pää­o­sin van­ho­jen, ku­lu­nei­den pa­pe­ri­kart­to­jen mu­kaan. Mut­ta saat­taa ny­ky­tie­to ol­la jos­kus hy­vä­kin li­sä. Säh­kön­ku­lu­tuk­sen ta­ki­a tie­to­ko­ne ei kui­ten­kaan voi ol­la pääl­lä, kuin e­ri­kois­ti­lan­teis­sa.

Uu­si ge­naak­ke­ri

Min­kä­hän ve­neen ge­naak­ke­rin se Pel­le toi?

Pel­le Pe­ters­son, Whan­ga­rein Do­y­le-neu­lo­ja toi ti­laa­mam­me ge­naak­ke­rin Auck­lan­diin, tul­les­saan it­se LV-fi­naa­le­ja kat­so­maan. Seu­raa­va­na päi­vä­nä e­räs pa­ris­kun­ta tu­li ko­put­te­le­maan, Pel­len vih­jees­tä. In­ge­mar ja Tuu­la Björk, a­su­vat se­kä Auck­lan­din, et­tä Tuk­hol­man ke­säs­sä. Tuu­la on a­lun­pe­rin hel­sin­ki­läi­nen ja ha­lu­si ve­res­tää jo hie­man a­lus­sa ha­pui­le­vaa suo­men­kie­len­tai­to­aan.

Ei­len, maa­nan­tai-il­ta­na To­ny Ba­ker ha­ki mei­dät heil­le il­lal­li­sel­le Sa­ta­ma­sil­lan taak­se Bir­ken­he­a­diin. Van­ha jut­tu on tä­mä­kin. Kun o­lim­me en­si­ker­taa Auck­lan­dis­sa, ve­ne­naa­pu­rim­me, suu­ri, lai­va­mai­nen, pui­nen moot­to­ri­ve­ne tu­li ve­sil­tä. A­vus­tin sen kiin­ni­tyk­ses­sä ja sii­tä su­keu­tui tut­ta­vuus. Jo­han­na, Ju­ha ja Kas­per (sil­loin al­le 2v.) o­li­vat käy­mäs­sä ja ko­ko pop­poom­me kut­sut­tiin il­lal­li­sel­le sil­loin­kin. Vuo­sien ai­ka­na o­lem­me sil­loin täl­löin vaih­ta­neet vies­te­jä. Sit­ten, kun ru­pe­aa ta­pah­tu­maan ai­ka­tau­lut o­vat tiuk­ko­ja. Nyt­kin kut­su pi­ti siir­tää Jon­nan ja Ti­mon läh­dön taak­se.

Ai­ka hy­vin­voi­vi­a kaik­ki nä­mä ka­ve­rim­me. To­ny o­li en­si­ker­taa ta­va­tes­sam­me juu­ri jää­nyt e­läk­keel­le Jum­bo­je­tin kip­pa­rin hom­mas­ta. Sit­tem­min A­ra­wa (en­sim­mäi­sen näil­le saa­ril­le tul­leen po­ly­ne­si­a­lais­ka­noo­tin kai­ma) o­li myy­ty. Ba­ke­rit ra­ken­ta­neet toi­sen ta­lon Aust­ra­li­an e­lä­ke­läis-kul­ta-ran­ni­kol­le toi­sen tyt­tä­ren ja las­ten­las­ten tun­tu­maan. Ve­ro­syis­tä kum­man­kin maan a­su­mi­sa­jat täy­tyy tark­kaa­an las­ke­a. Toi­nen ty­tär moot­to­ri­pyö­räi­lee syn­nyin­maas­saan, va­li­tet­ta­vas­ti sil­loin täl­löin ter­vey­ten­sä (hen­ken­sä) u­hal­la.

Thank y­ou To­ny & Ma­ry

Il­ta o­li on­nis­tu­nut. Kes­kus­te­lu o­li laa­jaa. To­ny on syn­ty­nyt Gib­ral­ta­ris­sa, a­su­nut Mal­tal­la, käy­nyt kou­lut Eng­lan­nis­sa ja sen jäl­keen len­tä­nyt ym­pä­ri pal­lo­a. Hän on miel­lyt­tä­väl­lä ta­val­la u­te­li­as, saa­den vie­raan­sa pu­hu­maan tar­peet­to­man­kin pal­jon o­mis­ta a­si­ois­taan. Si­tä­pait­si hän pu­huu oi­ke­aa, eh­kä vie­rail­le hi­das­tet­tu­a­kin eng­lan­ti­a.

Ul­ko­maa­lais­po­li­tiik­ka ju­tut­ti pit­kään. Auck­land on ny­ky­ään kuin mi­kä ta­han­sa kii­na­lai­nen kau­pun­ki, vaik­ka em­me o­le Kii­nas­sa käy­neet­kään. Vä­lil­lä kii­na­lais­ten jou­kos­sa vi­lah­taa ma­o­ri tai saa­re­lai­nen, eh­kä val­ko­naa­ma­kin. Vä­hän kar­ri­koi­tu­a, mut­ta kyl­lä aa­si­a­lai­set o­vat li­sään­ty­neet voi­mak­kaas­ti ka­tu­ku­vas­sa.

Vii­me ker­ras­ta muis­tan Ma­ryn hy­vin kriit­ti­sen suh­tau­tu­mi­sen ma­o­ri-vä­es­töön, pe­ru­na brit­ti­läi­ses­tä pe­ri­mäs­tään tä­kä­läi­sil­lä vil­je­ly­a­lu­eil­la. Nyt väit­te­lim­me pol­ku­pyö­rä­kais­tois­ta. Me em­me vie­lä o­le nii­tä näh­neet, mut­ta Ma­ry ker­toi nii­tä mer­ki­tyn, ei­kä niil­lä kui­ten­kaan ku­kaan pyö­räi­le. Sa­no­ma­leh­ti juu­ri lei­ma­si Sa­ta­ma­sil­taan pyö­rä­le­vi­tyk­si­ä ha­lu­a­vat it­sek­käik­si ve­ro­ra­ho­jen tuh­la­reik­si. Kun­ta ve­ti suun­ni­tel­mat le­pää­mään. Ku­kaan­han ei tie­ten­kään a­ja­tel­lut pyö­rä­kais­to­jen e­rot­ta­mis­ta au­to­kais­tois­ta, vaan nii­den ra­ken­ta­mis­ta 43 mil­joo­nal­la sil­taa le­vit­tä­mään. Si­tä li­sä­pai­no­a ei van­ha sil­ta e­des kes­täi­si. Mo­ko­mat muu­ta­mat a­jat­te­le­mat­to­mat!

Mat­ti, Snoo­py

Sa­maan ai­kaan, kun me o­lem­me luu­han­neet vie­rai­luil­la ja pur­jeh­dus­kil­pai­luis­sa, Mat­ti Lap­pa­lai­nen on kuu­le­ma saa­nut ve­ne­re­mont­tin­sa fi­naa­li­vai­hee­seen. Meil­le al­kai­si lii­e­tä pe­rin­nök­si tyh­ji­ä öl­jy­tyn­ny­rei­tä te­li­nei­den ra­ken­ta­mi­seen ve­neen ym­pä­ril­le te­la­kal­la.

Mat­ti o­li taas käy­nyt e­lo­ku­vis­sa, il­mei­ses­ti u­seis­sa. Hän muis­taa hy­vin näyt­te­li­jät ja kom­men­toi meil­le näyt­te­li­jä­suo­ri­tuk­si­a. Hy­vä niin muu­ten jäi­sim­me ai­van il­man hen­ki­si­ä har­ras­tuk­si­a.

Ai­ka hui­ma­pää­kin Se on. Me­nee len­te­le­mään kuu­mail­ma­pal­lol­la ja vie­lä hul­lu hyp­pää­mään ben­jin sil­lal­ta.

Vie­lä hä­nen pi­täis eh­ti­ä tän­ne Auck­lan­diin puis­to­kon­sert­tiin ja vii­ni­fes­ti­vaa­leil­le. En­nen lai­va­ris­tei­ly­ä! Toi­vot­ta­vas­ti!

Chi­mu, Ti­mot

Ti­mo­a tu­van täy­del­tä, Ran­ta­nen, Tant­tu ja Ve­sa­lai­nen ku­van ul­ko­puo­lel­la.

Sii­tä on jo kol­me viik­ko­a, kun Ti­mo Tant­tu ja Ti­mo Ran­ta­nen O­ra­vis­ta sei­la­si­vat Auck­lan­dis­ta Pic­to­niin E­te­lä­saa­rel­le. Tuu­li­nen ja kuop­pai­nen o­li mat­ka ol­lut, mut­ta on­han Marl­bo­rough Sound­sin a­lu­e sen ar­voi­nen, saa­ri­neen, sal­mi­neen, vuo­ri­neen ja lah­ti­neen. Chi­mu ja jäl­jel­le jää­nyt Ti­mo o­vat toi­sen läh­det­ty­ä vie­lä Wel­ling­to­nis­sa. Sil­lä ai­kaa, kun Sirk­ka-Lii­sa on Sak­sas­sa käy­mäs­sä, Chi­mu eh­ti­nee pa­la­ta maan Poh­joi­so­siin.