19-29.5.2008 Vastatuulessa ja -virrassa | |
2008.06.01 | |
2010.04.13 |
Gps kertoi, että kohteemme Galapagos olisi 867 mailin päässä. Kevyt avotuuli auttoi liikkeelle, mutta jo lähtöpäivänä tarvitsimme koneen apua 8 tuntia.
Kolme seuraavaa päivää eivät oloja parantaneet. Vaikka kone lauloi kunakin tuntitolkulla, ei matka edistynyt. Tuuli oli olematon S-SW ja virta jopa kolme solmua vastaan sekin. Etelämmässä puhallellut pasaati sai meren niin kuoppaiseksi, ettei siinä auttanut purjeet eikä koneet. Heikoin päivämatka oli 49 mailia, vaikka silloinkin kone kävi 16 tuntia. Lisämausteena olivat tuntien, melkein päivien kaatosateet, jotka eivät alkumatkasta tuoneet sanottavia puuskia, myöhemmin niitäkin riitti. Välillä piti leikata kalasiimoja, n. 5 mm paksuja, irti ruorista. Eivät onneksi potkuriin yltäneet.
Eräänä yönä valuimme jo neljä mailia takaisinpäin, mutta siitä sitten lähtikin kulkemaan aluksi pohjareiveissä. Kolme viimeistä, aurinkoistakin, vuorokautta samalla, tiukalla Bb-halssilla tuuliperäsimen ohjatessa ja noukkiessa shiftit ja hyödyntäessä edullisemmaksi kääntyvän tuulen, saivat melkein unohtamaan alkumatkan mökellyksen.
Päiväntasaajan ylitimme 29.5 klo 0928. Siitä ei muutosta tullut, sillä aurinkohan on täältä huidellut kohti pohjoista jo pari kuukautta. Saman päivän iltana klo 2330 koukku tapasi pohjaan San Cristobal-saaren Puerto Baquerizo Morenon satamassa (Wreck Bay) 10 vrk ja 14 tuntia Panamasta lähdöstä. Kone oli auttanut 72 h.
Chimu oli tullut 1.5 päivää nopeammin ja huikkasi heti Vhf:llä viimeisen paikkakuntainfon.
Vauhdittomuuden salaisuusTätä kirjoittaessa olen aloittanut pohjan raappauksen. Kylmän merivirran takia vesi vain on niin pahuksen kylmää, 25-26 asteista täällä, joten homma tulee kestämään. Pohja kasvaa tiuhassa jopa lähes sentin läpimittaista merirokkoa, joka etenkin paatin peräpuolella on aivan kuin sammmaleen peitossa. Vielä en sukeltanut potkurille, mutta se näkyy olevan samanlaisen kasvuston peitossa. Pari kuukautta melkein liikkumatta Panaman yli 30-asteisessa, eikä niin puhtaassa vedessä, on saanut Jotun-maalin kukkimaan.
Nyt on helppo sanoa: Panama Cityn ympäristövedet eivät ole kaikkein puhtaimpia, mutta aivan lähellä on hyviä ankkuripaikkoja, joissa pohjan kunto olisi pitää tarkistaa.
Iiris on jo ylilastauksen takia solmun hitaampi kuin aikoinaan kotivesillä. Vähintäänkin toisen verotti nyt pohjan likaisuus ja koneajossa vielä potkurin kasvusto. Muutaman solmun kun vielä huononee, niin ikiliikkuja on keksitty, ja Iiris rupeaa kulkemaan itsestään takaperin.
Vertailun vuoksi vuonna 2000 sama matka sujui seitsemässä päivässä, josta koneella 60 h. Pari ekaa olivat silloin myötäisiä genaakkerilla 6-7 solmua. Ukkospuuskia oli ja pläkää, sekä sileä meri, mutta ei vastatuulta eikä vastavirtaa lainkaan. Silloin pohjassa oli alle 2 kuuta vanhat tosimyrkyt, joihin mikään ei tarttunut. Toisaalta lähes samanaikaisesti kanssamme tälläkin kertaa tuli veneitä saman pätkän viikossa. Isompia ja nopeampia kyllä, enkä tiedä koneen käytöstä.