30-31.5.2008 Pääsymaksu eläintarhaan | |
Selvityksista humaliin | |
2008.06.01 | |
2010.04.13 |
Aamulla Chimun Timo Tanttu vielä tarkensi illan tietojaan, nytkin radioteitse. Useimmat veneet eivät ole ottaneet jollia lainkaan käyttöön, vaan kulkevat maihin tarjolla olevilla vesitakseilla, päivällä 0,50 USD/suunta/henkilö ja pimeällä 1 USD. Pääsee monesta huolesta mm. merileijonien jollissa makoilusta ja vuoroveden max. 2m, aiheuttamasta passaamisesta rannassa.
Merileijonia täällä riittää. Niiden telmimistä tai loikoilua voi seurata rannalta tai veneestä. Ne uivat hyppivät ja loiskuttelevat ympäriinsä. Yksi on jo varannut yöpaikakseen Iiriksen perähyllyn. Muuta eläinkuntaa lahdella edustavat pelikaanit, sinijalkasuulat ja fregattilinnut. Jättiläiskilpikonniin (galapagos=kilpikonna) emme vielä ole törmänneet. Joillain saarilla niitä vielä on luonnossa, lisää sinne kasvatettuina ja siirrettyinä. Eläinpuistoissa niitä täällä näkee. Ihmettelemme myös, ettemme ole iguaaneja vielä nähneet. Vuosia sitten nekin vilistelivät pitkin katuja rannoista puhumattakaan.
Nyt on rantakatu saneerattu, lakattuja kaiteita ja aurinkosuojia, yhtä hienoja puupenkkejä, suihkukaivo, lasten vesileikkialue, erittäin hieno ja edustava on. Koko kaupunki, ennen kyläpahanen, on kasvanut valtavasti ja paikoin siistiytynytkin. Ilmeisesti samalla on siivottu osa eläimistä.
Agentti Fernando tuli käymään aamupäivällä ja puolen tunnin kuluttua uudelleen 200 diesellitran kanssa, jotka valuttivat letkulla Iiriksen tankkiin n. 0,35 eurosentin litrahintaan. Yhtä nopeasti ei tullut luvattu satamakapteenin (laivaston) virkamies. Ei tullut lainkaan, vaan painelimme neljän päivän aikana tulleen veneen porukalla selvittämään sekatavarakaupan takanurkkaan, josta agenttimme sitten paprujamme virkamiehille myöhemmin kiikuttavat. Satasella USD homma hoitui venettä kohti. Nyt parin päivän kuluttua tuli uusi maksu Capitaineriesta USD 84,00. Aina välillä agentti muisti kertoa, että toisin menetellessä satasen puistomaksu henkeä kohti voisi olla uhkaamassa. Joukolla ja edelleen agentin vetämänä vaelsimme kilsan takaisin de Migrationin tiskille poliisitaloon. Sieltä passit saimme takaisin 20 päivän oleskelulupineen seuraavana päivänä. Tilanne on näköjään suunnilleen ennallaan sitten v.2000. Sitä ennen veneet saattoivat saada vain 72 tuntia täydennysten hankkimista varten.
Täällä ei saa seilata vapaasti paikasta toiseen, vaan silloin pitää hypätä charter-veneeseen tai hommata paikallinen purjehduslupa. Silloinkin sinulla pitää olla puisto-opas veneessäsi mukana. Puerto Ayoraan Santa Cruzille voi seilata, mutta ankkuripaikka siellä on täysin suojattona varsin rullaava. Kaupunki on isompi, turisteja enemmin, mutta aikoinaan pidimme erikoisesti Darwinin nimeä kantavasta kilpikonnapuistosta. Puerto Villamiliin Isabelalle voi niinikään mennä omalla kölillä, mutta sen satama ei myöskään ole häävi enempää kuin kyläkään. Aikaisemmin sinne veti ratsastaen tehty retki tulivuorelle. Nyt sanotaan, että joka saarelle/agentille pitäisi uudelleen maksaa sama USD 100/vene.
Syttyykö grilli vai kuivuuko kieliSeuraavana oli vuorossa grilli-ilta, tietenkin agentin kotipihalla. Ehdimme sinne vielä valoisassa, josta syystä paikan karuus joitain vähän hirvitti. Kolme muovipöytää tuoleineen oli asetettu jonoon kokkareiselle laavasoralle. Talo oli keskeneräinen, kuten jokaikinen talo Galapagosilla, kuulema verosyistäkin. Rakennustarpeet ja –jätteet olivat sulassa sovussa ympärillämme. Istuimme, 15 veneilijää pöydän ääressä, mutta juhlat alkoivat hitaammin kuin Hämeessä. Grillin sytytyskin kesti varmaan puoli tuntia. Janoisimmat rupesivat organisoimaan oluen hakua kylältä, mutta silloin Fernando liihoittelikin esiin Cuba-libre-tarjottimineen.
Pimeys peitti pian epäoleellisen kirkkaista valoista huolimatta, kun eteemme tarjoiltiin ylenpalttisen runsaat annokset sikaa ja kanaa lisukkeineen. Mitä mahtavimmat tarinat pallon eri puolilta ja useilta vuosikymmeniltä maustivat tilaisuutta aussiksi, kiwiksi, enklanniksi ja suomeksi (Chimu, Iiris). Saksalaiset olivat kuulema peruneet osaanottonsa yllä mainituista ”ympäristösyistä”.
Palojen painuttua kuusi-intiaaninen soitinyhtye vastasi loppuillan vauhdista kolehdin turvin. Yhtä paljon viihdyttivät naapuritaloistakin tulleet eri-ikäiset musiikin tahdittamat tanssivat lapset.
Viidellätoista rahalla/venehenkilö, jokunen lisäksi kolehteihin, saimme varsin nautittavan illan, jossa tapasimme, osan ensikertaa, tulevissa satamissa vielä monta kertaa uudelleen vastaan tulevaa väkeä.