10.5.2008 Se Suu­ri (Ka­na­va)-päi­vä

Ka­na­va­päi­vä val­ke­ni sa­man­lai­se­na, kuin muut­kin. Läm­pö­ti­lan ei tar­vin­nut ki­vu­ta kol­meen­kym­me­neen aa­mul­la. Se o­li si­tä.

Lä­hes jo­ka­päi­väi­sek­si muo­dos­tu­neen ta­van mu­kaan ta­xei­lin Rey-su­per­mar­ket­tiin. Nyt jä­tin kä­ve­lyt sik­seen, ja pirs­sin­kin, mus­tan mie­hen El­ling­ton ni­mel­tään, pyy­sin jää­dä o­dot­ta­maan os­tok­si­a­ni. O­lin tois­tai­sek­si ka­na­va­mat­kan kip­pa­ri ja kok­ki, jo­ten yk­sin­ker­tai­suus mie­his­tö­ni e­väs­tyk­ses­sä o­li a­vain­sa­na. Pa­ri kyp­säk­si gril­lat­tu­a broi­le­ri­a sai­vat ol­la ka­na­va­ret­ken pää­me­nyy. Mui­ta e­väi­tä las­ta­sin taas kär­ryyn suun­nil­leen sen ver­ran, kuin jak­soin ker­ral­la kan­taa muo­vi­kas­si jo­ka sor­mes­sa. Kas­sal­la ta­va­roi­den pak­kaa­mi­ses­ta ja nii­den kär­räyk­ses­tä tak­siin huo­leh­ti­vat po­jat, o­dot­ta­en tie­ten­kin ko­lik­ko­a pal­ve­luk­sis­taan, ei­vät kui­ten­kaan kos­kaan kä­si o­jos­sa.

Mie­his­tö­ni va­paa­eh­toi­so­san, ruot­sa­lai­sen Fred­ric­kin A­mo­ra-ve­nees­tään, Ba­va­ri­a 41 ja tans­ka­lai­sen E­ri­cin O­a­sis-lou­lu­lai­vas­ta, o­lin kut­su­nut u­rak­kaam­me a­loit­ta­maan pur­si­ra­vin­to­lan lou­naal­le hy­vis­sä a­join klo 1430. O­a­sis (16 met­ri­nen a­lu­mii­nis­luup­pi) ei o­le kou­lu­lai­va y­lei­sim­min ym­mär­re­tys­sä mie­les­sä, vaan heil­lä saa ol­la kol­me op­pi­las­ta, joil­le pur­je­ve­neyh­tei­sön on us­kot­tu o­le­van yk­si rat­kai­su e­lä­män vai­keuk­sis­sa. Op­pi­laat ei­vät o­pis­ke­le me­ren­kul­ku­a, kuin si­vus­sa, vaan käy­vät kou­lu­a o­pet­ta­jan joh­dol­la ja o­sal­lis­tu­vat sa­mal­la kaik­keen toi­min­taan ve­nees­sä. Mie­his­töl­le mak­se­taan palk­kaa.

Nyt se al­kaa

Kel­lo 1730 pyy­sin ruot­sa­lais­ta Pa­na­ce­aa (Na­jad 39) siir­ty­mään pois kyl­jel­tä, et­tä pää­sim­me liik­keel­le, mie­his­tö vah­vis­tet­tu­na Ti­ton nuo­ril­la li­ne­hand­le­reil­lä Mi­gu­e­lil­la ja Hus­sei­nil­la. Tyh­jä­käyn­nil­lä puk­sut­te­lim­me ym­pä­ri Flats-ank­ku­ri­pai­kan ty­ve­nes­sä kau­niis­sa il­mas­sa, kat­sel­len ve­nei­tä. Kos­kaan en ol­lut näh­nyt au­ton­ren­gas­fen­da­rei­ta niin mo­nen ve­neen kyl­jel­lä, sil­lä al­ka­mas­sa o­li 15:n ve­neen e­ri­kois­luot­saus.

Juu­ri kun o­lim­me las­ke­neet pa­ri­kym­men­tä met­ri­ä ket­ju­a kou­kun pe­räs­sä Bra­vo-poi­jun vie­reen luot­si­ve­ne lä­hes­tyi suo­raan koh­ti Ii­ris­tä kan­nel­laan liu­ta neu­vo­nan­ta­ji­a. Voi­ko ol­la, ai­van ai­ka­tau­lus­sa ja meil­le en­sin? Puls­ka kol­me­vi­to­nen neu­vo­nan­ta­ja hyp­pä­si ai­ka vaa­ral­li­sen nä­köi­ses­ti Ii­rik­sen kan­nel­le. Hän o­soit­tau­tui mu­ka­vak­si ja huu­mo­rin­ta­jui­sek­si vei­kok­si. Ot­ti e­ri­tyi­sen hy­vin huo­mi­oon muut ja mat­kan kes­tä­es­sä luot­saus­kin su­jui.

Ker­rot­tu­aan ni­men­sä, Karl Max, ja sii­tä tu­le­vat vään­nök­set, hän en­si­töik­seen se­los­ti mi­tä o­li ta­pah­tu­mas­sa: 15 ve­net­tä luot­sa­taan ker­ral­la Ga­tu­nin su­luis­ta Ga­tu­nin jär­vel­le. Siel­lä o­do­te­taan poi­jus­sa/ank­ku­ris­sa aa­muun. Noin seit­se­mäl­tä jat­ke­taan ka­na­van toi­seen pää­hän, jos­sa a­le­taan su­lut­taa a­las­päin klo 12. Kaa­va­ku­vas­ta hän e­sit­ti kuin­ka ve­neet ryh­mi­tel­lään sul­kui­hin vii­teen kol­men laut­taan, ai­na sa­mat ve­neet sa­mo­jen kyl­jel­lä ja ryh­mät sa­mas­sa jär­jes­tyk­ses­sä. Mui­ta ei sul­kui­hin tu­le.

Kou­kut al­koi­vat nous­ta pik­ku­hil­jaa hä­mä­rän jo muu­tut­tu­a pi­mey­dek­si. Pe­rä­va­lo­jen jo­no va­lui hil­jais­ta vauh­ti­a koh­ti nel­jän mai­lin pääs­sä o­le­vaa Ga­tu­nin sul­ku­ryh­mää. Juu­ri en­nen ka­na­van va­lo­mer­ta kiin­ni­tim­me ve­neet toi­siin­sa oh­jeen mu­kai­si­na ryh­mi­nä. Jon­kin­lai­nen ad­vi­so­rien ra­di­o­pu­li­na tar­vit­tiin, et­tä pi­mey­des­sä oi­ke­at a­luk­set ja paik­ka löy­tyi­vät. Ii­ris si­joit­tui kes­kim­mäi­se­nä o­le­van New Add­ress aus­si­ve­neen Bb-kyl­jel­le nel­jän­teen laut­taan. Toi­sel­la puo­lel­la o­li nii­ni­kään aus­si, A­man­da of Nor­wa­y. Keu­la- ja pe­rä­na­rut se­kä sprin­git toi­siin ve­nei­siin y­ri­te­tään ve­tää mah­dol­li­sim­man tiuk­kaan, et­tä laut­taa o­li­si hy­vä oh­jail­la. Pää­a­si­as­sa laut­ta kul­kee kes­kim­mäi­sen voi­min, mut­ta jos­kus vir­tauk­sis­sa tar­vi­taan lai­tim­mai­sil­ta jo­ko po­we­ri­a tai jar­ru­tus­ta, et­tä py­sy­tään suun­nas­sa. Laut­ta kiin­ni­te­tään kes­kel­le sul­ku­kam­mi­o­ta jo­ka nur­kas­ta tu­le­val­la köy­del­lä.

Kol­me pe­räk­käi­si­nä por­tai­na o­le­vaa sul­ku­a, yh­teen­sä 26 met­ri­ä, nous­tiin vauh­dil­la. Al­taan täyt­ty­mi­nen ta­pah­tui al­le kym­me­nes­sä mi­nuu­tis­sa, mut­ta siir­ty­mi­set seu­raa­vaan ja i­son jou­kon uu­del­leen kiin­nit­ty­mi­nen vei­vät pa­ri tun­ti­a, puo­lee­nyö­hön, en­nen­kuin ol­tiin ank­ku­ris­sa Ga­tu­nil­la. Max ja muut neu­vo­nan­ta­jat pois­tui­vat o­do­tet­tu­aan tun­nin ver­ran luot­si­ve­net­tä.

Il­lan pu­heis­sa o­li sel­vin­nyt, et­tä ad­vi­so­rit, neu­vo­nan­ta­jat, saa­vat ”luot­sa­ta” 65 jal­kai­siin as­ti. Va­ki­tui­si­a ad­vi­so­rei­ta ei o­le lain­kaan, vaan kaik­ki o­vat va­ki­tui­ses­ti muis­sa ACP:n hom­mis­sa ja te­ke­vät näi­tä y­li­mää­räi­si­nä keik­koi­na. Max o­li ruop­paa­jan ko­ne­pääl­lys­tö­ä. Rey vie­rei­ses­sä ve­nees­sä työs­ken­te­li ka­na­van tur­va­o­sa­tos­sa. Jo­ku o­li luot­si­ve­neen kul­jet­ta­ja ja toi­nen is­tui kont­to­ris­sa. Kir­ja­vaa po­ruk­kaa, mut­ta kurs­si­tus­ta on ja puo­li vuot­ta pi­tää kul­ke­a ”val­miin” ad­vi­so­rin mu­ka­naa ve­neis­sä en­nen o­maa u­raa. Kyl­lä sii­nä a­jas­sa op­pii.

Toi­nen päi­vä ka­na­vas­sa

Ly­hyi­den sy­vien u­nien jäl­keen o­li mu­ka­va kas­tau­tu­a jär­ves­sä, ve­den­läm­pö 30 as­tet­ta. Mu­ka­vaa si­kä­li, et­tä jär­ven lu­kui­sat kro­ko­tii­lit sat­tui­vat o­le­maan muu­al­la.

Max tu­li aiu­ka­tau­lun mu­kaan klo 0700. Luot­si­ve­nees­tä an­net­tiin sa­mal­la vii­den ki­lon jää­pus­si, jon­ka le­vit­te­lin tar­koi­tus­ta var­ten han­ki­tun kyl­mä­laa­ti­kon juo­mil­le.

Las­kim­me Ma­xin kans­sa i­han pääs­sä, et­tä 5,5 sol­mul­la 27 mai­li­a Ped­ro Mi­gu­e­lin su­lul­le to­teut­tai­si jat­ko­ai­ka­tau­lun. Si­tä ki­ris­tet­tiinn vä­lil­lä puo­lel­la tun­nil­la, jo­ten pis­tim­me kau­niin jär­vi­mai­se­man liik­ku­maan noin kuut­ta sol­mu­a. Max ha­lu­si ja sai ol­la ruo­ris­sa ko­ko ka­na­va­mat­kan.

Fred o­li ot­ta­nut pää­ko­kin teh­tä­vän ja lou­nas­tim­me en­nen sul­ku­ja kai­kes­sa rau­has­sa. Su­lut toi­mi­vat mi­nuut­ti­ai­ka­tau­lul­la, mut­ta mil­lä mi­nuu­til­la se on­kin toi­nen jut­tu. E­del­li­sil­ta­na su­lus­sa o­le­van lai­van ko­ne ei suos­tu­nut he­ti start­taa­maan. O­dot­te­lim­me va­jaan tun­nin. Ei vauh­din ki­ris­tys­tä nyt­kään tar­vit­tu, vaan su­lu­tim­me al­ku­pe­räi­sen ai­ka­tau­lun mu­kaan.

Mi­raf­lo­re­sin a­la­por­tis­ta au­ke­a­val­le Tyy­nel­le­me­rel­le Ii­ris puk­sut­ti 1330. He­ti koh­ta jä­tim­me Ma­xin luot­si­ve­nee­seen ja ru­pe­sim­me jän­nää­mään lä­hes­ty­vää sa­det­ta. Em­me eh­ti­neet al­ta, vaan mel­koi­ses­sa ro­pi­nas­sa tun­gin Ii­rik­sen kyl­jen Bal­bo­a YC:n lai­tu­riin 30:ksi se­kun­nik­si. Riit­tä­väs­ti, et­tä li­ne­hand­le­rit pää­si­vät mai­hin, ja et­tä kuu­lin, et­tä sai­sin jät­tää au­ton­ren­gas­fen­da­ri­ni lai­tu­ril­le mak­sa­mal­la 1 USD/kpl. Päi­vän pa­ras jut­tu, vie­lä­kin nau­rat­taa! Mak­soin niis­tä 3USD/kpl ja o­li­sin mie­li­hy­vin vain jät­tä­nyt ne, mut­ta uu­del­leen mak­sa­mi­nen o­li mie­les­tä­ni jo vit­si. Si­nä päi­vä­nä ren­kai­ta tu­li Bal­bo­aan pa­ri sa­taa. Roi­ku­tim­me o­mi­am­me muu­ta­man päi­vän, mut­ta ve­ne­lii­ken­ne toi­seen suun­taan on lai­me­am­paa, ei­vät­kä ne kel­leen kel­van­neet. O­ma­tun­to­ni ei lain­kaan soi­man­nut, kos­ka ne ka­to­si­vat täs­mäl­leen pa­na­ma­lais­ten ha­lu­a­mal­la ta­val­la.

Riit­ta pää­see naut­ti­maan ve­ne-e­lä­mäs­tä

Bal­bo­an jäl­keen ank­ku­roin Ii­rik­sen La Pla­yi­ta-ank­ku­ri­pai­kal­le Fla­men­co-saa­ren län­si­puo­lel­le. Paat­te­ja o­li taas lä­hes 50, ja vii­den met­rin vuo­ro­ve­si vir­toi­neen pis­ti, tuu­len lo­put­tu­a Ii­rik­sen tur­han ah­taa­seen. Uu­sik­si.

O­lin täy­sin uu­des­sa pai­kas­sa ja Rii­tan ko­ne maas­sa tuos­sa tuo­ki­os­sa. Pump­pa­sin jol­lan ja pi­ka­puo­liin, juu­ri en­nen pi­meyt­tä a­je­lin kat­so­maan jol­la­lai­tu­ri­a ja mai­hin­me­no­yh­teyt­tä. Tun­nin si­säl­lä pu­he­lin pi­ri­si­kin. Pirs­si­kus­ki ky­syi mis­sä o­len. Tie­sin sen sa­no­a­kin, mut­ta kus­ki o­li Co­lo­nis­ta, ei­kä tien­nyt muu­ta, kuin var­si­nai­sen ma­ri­nan. Chi­mun Ti­mon ja Sirk­ka-Lii­san pa­kaa­sien ka­to­a­mi­nen­kin vie­lä hi­das­ti, mut­ta lo­pul­ta au­to, muu­ta­man li­sä­pu­he­lun jäl­keen, il­mes­tyi paik­kaan, jos­sa o­dot­te­lin.

Jol­la­mat­kal­la val­mis­te­lin Riit­taa, et­tä kaik­ki pai­kat ei­vät hä­nen hu­vi­pur­rel­laan kiil­lä. Sa­teen jäl­jil­tä kaik­ki pei­tot o­li­vat mä­rät. Ka­na­va­köy­det, myös li­ti­mär­ki­nä, se­kai­sin pit­kin kan­si­a, ja ne mus­tat fen­da­rit kyl­jil­lä. Si­säl­lä, o­li kuin hä­vi­tyk­sen kau­his­tus, kaik­ki tis­kit tis­kaa­mat­ta ja le­väl­lään. Lou­naan jäl­keen­hän al­koi he­ti su­lu­tus ja toi­min­ta, ei­kä mul­la muu­ten­kaan ol­lut kant­ti­a mui­ta pis­tää tis­kaa­maan. Hy­vä kun aut­toi­vat kok­kauk­ses­sa. It­sel­lä ei ker­ta kaik­ki­aan ai­kaa ol­lut.

On­nek­si Riit­ta o­li sen ver­ran vä­syk­sis­sä, et­tä nu­kah­ti oi­tis. Vä­sy­nyt o­lin it­se­kin, mut­ta bys­sän tis­kei­neen sain sel­väk­si en­nen puol­ta yö­tä. Ja pa­ris­sa päi­väs­sä yh­des­sä pa­ker­ta­en paat­ti ru­pe­aa o­le­maan en­ti­sel­lään.

Li­ne­hand­le­rei­nä

O­lim­me il­moit­tau­tu­neet Chi­mul­le li­ne­hand­le­reik­si. Pi­ka­bus­sil­la pai­ne­lim­me ta­kai­sin Co­lo­niin ja kuin­ka ol­la­kaan jäim­me kyy­dis­tä si­kä­läi­sen ”teks­tii­li­tai­vaan” koh­dal­la. Mi­käs aut­toi, kun os­taa re­put täy­teen ja vä­hän y­li. Ti­mo ha­ki jol­lal­la mei­dät ja Ti­ton mak­se­tun li­ne­hand­le­rin, Hus­sei­nin, Chi­mul­le.

Luot­sau­sai­ka­tau­lu o­li suun­nil­leen sa­ma, kuin Ii­rik­sel­lä­kin, mut­ta nyt o­li liik­keel­lä vain kak­si pur­je­ve­net­tä ja voi­ma­kas jenk­ki­tyy­li­nen, 15-met­ri­nen ur­hei­lu­ka­las­ta­ja. Jon­kin ver­ran ad­vi­so­rit päh­käi­li­vät mi­ten paa­tit lai­tet­tai­siin. Su­lus­sa o­li pie­neh­kö lai­va ja ka­na­va­hi­naa­ja. Toi­nen, aust­ra­li­a­lai­nen, pur­je­ve­ne il­moit­ti, et­tä sil­lä o­li ma­nöö­ve­ri­vai­keuk­si­a. Se tu­li yk­sin pe­räs­sä. Chi­mu pan­tiin ka­las­tus­paa­tin kyl­jel­le, jo­ka o­li kiin­ni hi­naa­jan kyl­jel­lä. Sii­nä ei tar­vin­nut köy­si­ä ki­ris­tel­lä ve­den­nou­sun tah­tiin. Sprin­ge­jä kyl­lä­kin, sil­lä ka­la­paa­tis­sa o­li voi­maa kuin pie­nes­sä ky­läs­sä, sen re­tuut­ta­es­sa Chi­mu­a su­lus­ta toi­seen. Hi­naa­ja lip­sah­ti vä­lis­tä ja me­ni e­del­lä, mut­ta sii­hen kiin­ni­tyt­tiin taas seu­raa­vas­sa su­lus­sa.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä uu­si ad­vi­so­ri tu­li sen ver­ran myö­hään, et­tä Chi­mun­kin voi­mat pää­si­vät käyt­töön. Ai­ka­tau­lu vaa­ti seit­se­män sol­mun vauh­din. Aus­si jäi jäl­keen, mut­ta taas tu­li o­do­tus­ta niin, et­tä se sai kiin­ni, ja nyt pur­je­ve­neet kyt­ket­tiin toi­siin­sa. Hy­vin su­jui niin­kin. Al­kuil­ta­päi­väs­tä Chi­mu pu­dot­ti mei­dät suo­raan Ii­rik­sen kan­nel­le ja ank­ku­roi lä­hei­syy­teen. Ai­van mu­ka­va reis­su tä­mä­kin, e­ten­kin Rii­tal­le, jol­ta o­li­si muu­ten jää­nyt ka­na­va ko­ke­mat­ta.