30.10.2008 Ley­lan­dil­la La­ba­saan

Se­koi­lim­me aa­mul­la kel­lo­jem­me kans­sa. Riit­ta sa­noi, et­tä he­rä­tys­kel­lo on py­säh­ty­nyt, ja vil­kai­si il­ma­pun­ta­rim­me kel­lo­a. Vauh­ti­a! E­nem­pää tar­kis­ta­mat­ta pai­ne­lim­me lin­ja-au­to­a­se­mal­le. Kun ky­syin La­ba­san (äänn.Lam­ba­sa) bus­si­a sa­noi­vat, et­tä 0730. Mei­dän a­jan­las­kum­me mu­kaan se o­li­si ol­lut al­le tun­nis­sa, jo­ten ve­neel­le­kään em­me viit­si­neet läh­te­ä. Bus­si tu­li ja jäi lous­kut­ta­maan a­se­mal­le. Vil­kai­sin ai­kaa ka­me­ras­ta. Koh­ta läh­tee. Kus­ki tu­li ot­ti mak­sun ja is­tui pal­lil­leen. Mui­ta­kin mat­kus­ta­ji­a tu­li. Ih­met­te­lim­me, kun läh­tö näyt­ti vii­väs­ty­neen jo y­li puo­li tun­ti­a. Eh­kä se on tääl­lä ta­pa­na? Ley­land jat­koi tyh­jä­käyn­ti­ään, kuin van­ha pui­ma­ko­ne. Kus­ki kö­köt­ti pai­kal­laan jo kuu­mas­sa au­rin­gos­sa. Ri­pus­ti sen­tään pik­ku­riik­ki­sen pyy­he­lii­nan tuu­li­la­siin suo­jak­si. Kat­soin taas ka­ne­ran kel­lo­a. Mi­tä ih­met­tä? Nyt­hän se vas­ta on y­li seit­se­män. Ka­me­ran kel­lo on di­gi­taa­li­nen, mut­ta o­lin il­mei­ses­ti ko­ko a­jan vaan tui­jot­ta­nut mi­nuut­te­ja, en­kä ko­ko aa­mu­na ä­lyn­nyt, et­tä o­lim­me ol­leet vie­lä tun­nin e­tu­a­jas­sa. Mut­ta en­täs kus­ki pal­lil­laan var­vas val­mii­na kaa­sul­la y­li tun­ti­a ai­kai­sem­min ja muut mat­kus­ta­jat.

Vii­me mi­nuu­teil­la bus­si pel­mah­ti ai­van täy­teen e­ri­vä­ri­si­sis­sä kou­lu­pu­vuis­sa o­le­vi­a e­ri kou­lu­jen op­pi­lai­ta. Kouk­kai­lim­me al­ku­mat­kas­ta Sa­vu­sa­vus­sa muu­ta­man op­pi­lai­tok­sen kaut­ta. Sit­ten al­koi tie nous­ta. So­tien­jäl­kei­nen siir­to­maa­i­sän­nän tuo­ma Ley­land ru­pe­si va­lit­ta­maan, ei mi­tään si­vu­ää­ni­ä, mut­ta är­jy­vä vas­ta­lau­se yk­kö­sel­lä huu­dat­ta­mi­seen. Vaih­to­eh­to­ja ei kui­ten­kaan ol­lut. Tie o­li ki­lo­met­ri­tol­kul­la lii­an jyrk­kä ja au­to a­li­te­hoi­nen.

Muis­tui mie­leen Es­pan­ja­lai­nen Ron­dan bus­si. Sa­to­jen he­vos­ten vai­me­a hu­mi­na, tus­kin kuu­lu­vam­pi kuin il­mas­toin­ti­lait­teen, jo­ka kyl­lä­kin te­ki bus­sin lii­an kyl­mäk­si. Vaik­ka pel­kä­sin­kin sil­loin vauh­dik­kais­sa ul­ko­kur­veis­sa, me­nos­sa o­li ny­ky­a­jan tek­niik­kaa, voi­maa, täs­mäl­li­syyt­tä ja peh­meyt­tä. Nyt ei nii­tä ol­lut saa­ta­vil­la. Il­mas­toin­ti sen­tään pöl­lyt­te­li a­vo­nais­ten tai ruu­dut­to­mien ik­ku­noi­den ja o­vet­to­man ”e­tuo­ven” kaut­ta. Vaik­ka nas­ta o­li lau­das­sa, kä­ve­ly­vauh­dil­la ry­tyy­tet­tiin. Tek­niik­ka, van­ha­kin, vei kui­ten­kin voi­ton. Va­nu­a Le­vun kor­kein­kin vuo­ri on vain run­saan ki­lo­met­rin kor­kui­nen, jo­ten mo­nis­ta sa­nois­ta e­del­lä huo­li­mat­ta, ar­vi­oin tien nous­seen vain 600 met­riin. A­las tul­tiin vauh­dik­kaam­min. Muu­ta­ma jyr­kin paik­ka to­sin a­la­mä­keen­kin kak­ko­sel­la jar­rut­ta­en. Ei­kä moot­to­rin ää­ni yh­tään las­ke­nut, ei­kä vauh­ti­kaan niis­sä pai­kois­sa pal­jon pa­ran­tu­nut. Hy­vä niin, sil­lä mie­tin pi­täi­si­vät­kö jar­rut lain­kaan, mi­kä­li voi­man­siir­to ha­jo­ai­si.

Ta­sa­maa­ta­kin o­li, kuin män­ty­met­sis­sä Suo­men kan­kail­la.

Ma­ke­a kau­pun­ki

Jo ki­lo­met­re­jä en­nen La­ba­saa al­koi hais­ta käy­neen hap­pa­mal­ta. Ei hy­väl­tä. Ar­ve­lim­me ha­jun al­ku­pe­rän so­ke­ri­pu­ris­ta­moon. Ko­ko seu­tu o­li vih­re­ä­nä vil­je­lyk­sis­tä, pää­a­si­as­sa so­ke­ri­ruo­ko­a. Fid­zin ta­lous on pal­jol­ti ol­lut sen va­ras­sa. Si­tä tu­ki a­em­min teks­tii­li­te­ol­li­suus. Nyt ker­toi­vat Aust­ra­li­an kil­pai­le­van so­ke­rin­tuo­tos­sa ja teks­tii­leis­sä Kii­nan. On­nek­si so­ke­rin o­sal­ta muu­ta­mat van­hat kaup­pa­suh­teet pi­tä­vät vien­ti­ä yl­lä, vaik­ka Fid­zin o­maa­an käyt­töön so­ke­ri jo tuo­daan In­ti­as­ta.

Vie­lä kul­kee so­ke­ri­ruo­ko Fid­zil­lä.

La­ba­sa o­li äk­ki­ä näh­ty. Jo­en mut­kaan, vii­si ki­lo­met­ri­ä me­res­tä, ai­van ta­sai­sel­le ruu­tu­kaa­vaan ra­ken­net­tu ma­ta­la kau­pun­ki. Pää­ka­dul­la ja pa­ril­la muul­la lin­ja-au­to­a­se­man tie­noil­la o­li kaup­po­ja ja li­sää kaup­po­ja, su­per­mar­ket­te­ja, pal­jon. Yh­tään puis­to­a ei sat­tu­nut e­teem­me, ei muu­ta­kaan kau­nis­tus­ta. Jo­ku kuk­ki­va luon­non­puu sen­tään kir­kon/kou­lun ai­dan vie­res­sä. Vä­ke­ä, e­nim­mäk­seen in­ti­a­lai­si­a, riit­ti ka­duil­la ja kau­pois­sa jat­ku­vaan tun­gok­seen as­ti. Vä­lil­lä luu­lim­me In­ti­as­sa o­le­vam­me­kin. Ku­kaan ei tien­nyt pal­jon­ko vä­ke­ä on. Jo­ku ar­vi­oi 50 000. Kau­pun­gin­kans­li­as­ta si­tä en tie­ten­kään muis­ta­nut ky­sy­ä, sa­mal­la kun kä­vin siel­tä tur­haan kart­taa hai­kai­le­mas­sa.

In­ti­a­lai­si­a kuin In­ti­as­sa.

Em­me var­si­nai­ses­ti jää­neet i­kä­vöi­mään La­ba­saa, kun pa­luu­bus­sim­me läh­ti. Oh­je o­li: Bus­si läh­tee 1630, mut­ta ol­kaa siel­lä 1600. Bus­si läh­ti 1610.

Jos mah­dol­lis­ta tä­mä, tie­tys­ti Ley­land, o­li vie­lä van­hem­pi ja hei­kom­pi. Jän­nä­sim­me, kos­ka il­ta ja yö o­li tu­los­sa, voi­ko jo ta­sai­sel­la huu­ta­va moot­to­ri kes­tää mä­en pääl­le. Kes­ti. Mat­ka kaik­ki­neen o­li hy­vin mie­len­kiin­toi­nen. Vä­ke­ä tu­li nyyt­tei­neen jat­ku­vas­ti kyy­tiin ja vas­taa­vas­ti pois­tui si­vuut­ta­mis­sam­me ky­lis­sä. Ja mai­se­mat tie­tys­ti, u­pe­at!