28.10.2008 Di­wa­li-il­ta

Rii­tan synt­tä­rei­tä juh­lit­tiin tääl­lä ta­val­lis­ta e­nem­män. In­ti­a­lai­sil­la o­li sa­ma­na päi­vä­nä Di­wa­li tai toi­sin Dee­pa­wa­li, va­lon­juh­lan­sa ja kai­kil­la fid­zi­läi­sil­lä va­paa­päi­vä.

O­lim­me käy­neet jon­kun ker­ran e­rääs­sä ra­vin­to­las­sa. Di­wa­li­päi­vän il­lak­si i­sän­tä, nuo­ri mies, kut­sui mei­dät ko­tiin­sa juh­lan kun­ni­ak­si. Ha­ki ran­nas­ta au­tol­laan ja py­sä­köi en­nes­tään tun­te­maam­me paik­kaan ran­ta­tien kä­ve­ly­reit­tiem­me var­rel­la. I­hai­lim­me hei­dän vilk­ku­vi­a Di­wa­li­va­lo­jaan (meil­lä sa­mat o­vat i­tä­mail­ta tuo­tet­tu­ja jou­lu­va­lo­ja) ja mais­te­lim­me di­wa­li­ma­kei­si­a. Hie­noik­si pu­et­tu nuo­ri­pa­ri An­nesh (her­ra) ja Jesh va­lit­te­li hie­man, mu­ka joi­tain naa­pu­rei­ta ke­sym­pi­ä ko­ris­tei­taan, sil­lä kum­pi­kin on 12 tun­ti­a ra­vin­to­las­sa, ei­kä ai­ka ol­lut riit­tä­nyt e­nem­piin ko­ris­te­lui­hin ei­kä herk­ku­jen­kaan ko­ko skaa­lan te­koon.

Jesh ja An­nesh o­vat son­nus­tau­tu­neet par­haim­piin­sa, hää­pu­kui­hin­sa.

An­nes­hin hei­tet­ty­ä mei­dät ta­kai­sin, jat­koim­me ai­van lai­tu­rim­me ää­res­tä läh­te­vää ka­tu­a. Per­heet näyt­ti­vät kil­pai­le­van ke­nel­lä vilk­kuu kirk­kaim­min ja vä­rik­käim­min. O­lim­me pyö­räl­lä pääs­täm­me si­kä­li­kin, et­tä Di­wa­liin kuu­lu­vat myös pom­mit ja i­lo­tu­lit­teet. E­rääl­tä pi­hal­ta kuu­lui tau­ko­a­ma­ton jyt­ke var­maan puo­li tun­ti­a. On­nek­sem­me, An­nesh o­li ker­to­nut, et­tä var­si­nai­nen pauk­ku­las­ti­a kul­jet­ta­va lai­va ei ol­lut­kaan saa­pu­nut, vaan e­del­lis­vuo­den jään­nö­se­rät vain rä­säh­te­li­vät.

Sii­nä hil­jaa kä­vel­les­sä ja ih­me­tel­les­sä e­räs nuo­ru­kai­nen kii­reh­ti pe­rääm­me ja sa­noi, i­sän­sä kut­su­van mei­tä ta­loon­sa. Mo­nien kät­te­lyi­den jäl­keen, vä­ke­ä lie­nee 20 hen­ke­ä, mei­dät is­tu­tet­tiin not­ku­vaan pöy­tään, kym­me­ni­ä as­ti­oi­ta ma­kei­ta ja maus­tet­tu­ja. Kun teim­me läh­tö­ä, i­sän­tä es­te­li, ei en­nen päi­väl­lis­tä, si­tä on va­rat­tu 30:lle, ei­kä vä­ke­ä o­le il­mes­ty­nyt. Läh­dimm­re kui­ten­kin, sil­lä Rii­tan nuk­ku­maan­me­no­ai­ka (1900) o­li jo tun­neil­la y­li­tet­ty.

Myö­hem­min sel­vi­si, et­tä o­lim­me jo u­se­am­min os­tel­leet to­maat­te­ja kurk­ku­ja ja mu­ni­a per­heen tis­keil­tä kaup­pa­hal­lis­ta, mut­ta se ei pi­me­ä­nä il­ta­na ol­lut il­lal­lis­kut­sun syy.

28.10.2008 Voi­han vit­si, Fid­zin his­to­ri­an ly­hyt op­pi­mää­rä

Fid­zi-saa­ret, 333 kpl, o­vat laa­jo­jen val­li­riut­to­jen ym­pä­röi­mi­ä vul­kaa­ni­si­a saa­ri­a. Tu­li­vuo­ri­toi­min­ta on la­kan­nut tois­tai­sek­si, mut­ta ai­van jo­ku ai­ka sit­ten luin, et­tä Ta­veu­nin saa­ri naa­pu­rus­tos­sam­me ei o­li­si­kaan niin sy­väs­sä u­nes­sa, kuin on o­le­tet­tu. Niin tai näin, mei­dän ank­ku­ri­lah­tem­me ran­nat höy­ry­ä­vät kuu­mi­a läh­tei­tä las­ku­ve­den ai­kaan ja pa­ri­sa­taa met­ri­ä ran­nas­ta mai­hin­päin nii­tä on li­sää.

Lä­hes 5000 vuot­ta sit­ten ar­vail­laan, La­pi­ta-vä­ki, tun­net­tu ruu­kuis­taan, saa­pui­vat Fid­zin ran­noil­le. Vä­hän myö­hem­min saa­pui­vat me­la­ne­si­a­lai­set, joi­den kik­ka­ra­tuk­ka jäi ko­ris­ta­maan vä­hän af­ri­kan­mal­li­si­a fid­zi­läi­si­ä. Jos­sain vä­lis­sä pyyh­käi­si­vät po­ly­ne­si­a­lai­set tuk­ka suo­ra­na (o­vat suo­ra­tuk­kai­si­a) o­hi koh­ti i­tää, Ton­gaa, Sa­mo­aa, Rans­kan Po­ly­ne­si­aa. Heil­tä jäi fid­zi­läi­sil­le mui­ta me­la­ne­si­a­lai­si­a laa­jem­mat ton­ga­lai­set raa­mit.

Kan­ni­ba­lis­mi ja so­tai­suus yh­dis­te­tään fid­zi­läi­siin. He so­ti­vat in­nok­kaas­ti toi­si­aan vas­taan se­kä ton­ga­lai­si­a ja sa­mo­a­lai­si­a vas­taan. Näi­tä tär­kei­tä ta­pauk­si­a var­ten o­sat­tiin ra­ken­taa suu­ri­a, 30 met­ri­si­ä, val­ta­me­ri­kel­poi­si­a ka­ta­ma­raa­ne­ja.

Hol­lan­ti­lai­nen A­bel Tas­man nä­ki saa­ret, mut­ta ei as­tu­nut mai­hin. Cook tie­tys­ti sei­lai­li nä­mä­kin ve­det run­saat sa­ta vuot­ta myö­hem­min, mut­ta vas­ta 1840 a­me­rik­ka­lai­nen ret­ki­kun­ta kar­toit­ti a­lu­een. Ma­lo­lo-saa­rel­la kak­si ret­ki­kun­nan jä­sen­tä sai sur­man­sa fid­zi­läis­ten toi­mes­ta.. Ret­ki­kun­nan pääl­lik­kö mää­rä­si ky­län pol­tet­ta­vak­si ja 57 ky­lä­läis­tä ta­pet­tiin kos­tok­si. Pal­jon ei ol­lut val­ko­naa­ma muut­tu­nut, sil­lä run­saat 300 vuot­ta ai­kai­semm­min Por­tu­ga­li­lai­set löy­tö­ret­kei­li­jät ker­toi­vat: Ky­lä­läi­set pyr­ki­vät te­ke­mään lii­an lä­heis­tä tut­ta­vuut­ta, jo­ten am­muim­me 200 in­nokk­kain­ta.

Luo­tet­ta­vam­pien kart­to­jen myö­tä val­ko­naa­mat us­kal­tau­tui­vat saa­ril­le kau­pan­käyn­tiin. Pi­an le­vi­si tie­to et­tä a­lu­eel­la kas­voi ha­lut­tu­a san­te­li­puu­ta. Kas­voi­han si­tä ai­kan­sa, mut­ta kym­me­nes­sä vuo­des­sa 1800-lu­vun al­ku­puo­lel­la puu­la­ji o­li jo kaa­det­tu su­ku­puut­toon. Ei mi­kään ih­me, sil­lä al­ku­a­suk­kail­ta muu­ta­man dol­la­rin he­lyil­lä os­tet­tu puu­las­ti myy­tiin Kan­to­nis­sa 20 000 dol­la­ril­la.

Lä­he­tys­saar­naa­jien myö­tä eu­roop­pa­lai­nen vai­ku­tus li­sään­tyi en­ti­ses­tään, vaik­ka­kin a­luk­si vain ra­vin­to­li­sä­nä, sil­lä muu­ta­ma hen­gen­mies pop­sit­tiin pa­rem­piin sui­hin. Vuon­na 1854 Bau-saa­ren kan­ni­baa­li­pääl­lik­kö an­toi kas­taa it­sen­sä ja myö­hem­min hal­li­tus­vai­keuk­sien­sa täh­den luo­vut­ti val­ta­kun­tan­sa Eng­lan­nin kruu­nul­le vuon­na 1874.

Eu­roop­pa­lai­set o­li­vat jo sil­loin pe­rus­ta­neet puu­vil­lap­lan­taa­se­ja saa­ril­le. Siir­to­maa­hal­lin­non syn­ty­es­sä o­li so­vit­tu, et­tä fid­zi­läis­ten ei tar­vin­nut työs­ken­nel­lä suur­vil­jel­mil­lä. Työ­voi­maa kui­ten­kin tar­vit­tiin ja si­tä tuo­tiin In­ti­as­ta 10-vuo­ti­sil­la so­pi­muk­sil­la. Kaik­ki­aan in­ti­a­lai­si­a kul­je­tet­tiin 60 000 hen­ke­ä 1914 men­nes­sä. So­ke­ri­ruo­ko o­li tul­lut pää­vil­je­lys­kas­vik­si. So­pi­mus­kau­den pää­tyt­ty­ä mo­net jäi­vät vil­je­le­mään saa­mi­aan vuok­ra­mai­ta, ja vuo­sien ku­lu­es­sa in­ti­a­lais­ten lu­ku­mää­rä saa­vut­ti ja y­lit­ti al­ku­pe­räis­vä­es­tön. Ny­ky­ään in­ti­a­lai­set hal­lit­se­vat so­ke­rin­vil­je­ly­ä, kaup­paa ja y­ri­tys­toi­min­taa. Fid­zi­läi­set o­mis­ta­vat maan. Vuo­den 2007 vä­es­tön­las­kun mu­kaan fid­zi­läi­si­ä on 57%, in­ti­a­lai­si­a 38%. Lie­kö las­ku­ta­pa muut­tu­nut, kos­ka lu­vut o­vat vuo­sien var­rel­la ol­leet päin­vas­tai­set. Kan­sain­vä­li­sen pai­nos­tuk­sen a­vul­la in­ti­a­lai­set sai­vat ai­ka­naan ää­ni­oi­keu­den ja saa­vut­ti­vat vaa­li­voi­ton vuon­na 1989. Fid­zi­läi­set vas­ta­si­vat pa­laut­ta­mal­la val­lan it­sel­leen a­se­voi­min. Sit­tem­min sii­tä on tul­lut maan ta­pa. Hom­ma tois­tui v. 2000 ja taas 2006.

U­sein kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä mel­ko ta­sa­vä­ki­set vä­es­tö­ryh­mät tu­le­vat hy­vin toi­meen kes­ke­nään. Var­maan tu­le­vat­kin e­ri­lai­suu­teen­sa näh­den, mut­ta ai­na o­vat ih­mi­set kui­ten­kin ka­dul­la, kau­pois­sa, jois­sain kou­luis­sa, ryh­mit­ty­neet al­ku­pe­rän­sä mu­kaan. Se­ka-a­vi­o­lii­tot o­vat har­vi­nai­suus.

Sa­no­ma­leh­det pui­vat e­del­leen kaik­ki­a ta­pah­tu­nei­ta val­lan­kaap­pauk­si­a. Niis­tä pu­hu­taan myös ra­di­os­sa jat­ku­vas­ti. Ne o­vat ki­pei­tä koh­ti­a, jot­ka o­vat vai­kut­ta­neet pal­jon jo­pa ul­ko­maan­kaup­paan ja kan­sain­vä­li­siin suh­tei­siin.

Met­sä­ret­ki

Vii­kon ver­ran vei löy­tää lä­hei­set met­sä­maas­tot. Läh­dim­me va­el­ta­maan rin­tee­seen i­soil­la ko­neil­la uur­ret­tu­a, hei­nit­ty­mi­ses­tä pää­tel­len joi­tain vuo­si­a sit­ten, jyr­käs­ti nou­se­vaa tie­tä. So­pi­viin maas­to­koh­tiin, par­hail­le nä­kö­a­la­pai­koil­le, o­li ai­na ta­sat­tu tont­ti. Gps:n näyt­tä­es­sä run­sas­ta 200 met­ri­ä, saa­vuim­me nel­jäl­le y­lim­mäl­le ton­til­le, jois­ta nä­kö­a­lat o­li­vat se­kä Sa­vu­sa­vun lah­del­le, et­tä e­te­lään Ko­ro­me­rel­le.

Tääl­tä al­koi pa­rin ki­lo­met­rin o­suus kor­keus­käy­rää seu­ra­ten. Tie kie­mur­te­li vih­re­ä­nä sa­de­met­sän lä­pi. Val­ta­vat puut yh­tä vai­kut­ta­vi­ne pääl­lys­kas­vei­neen vei­vät huo­mi­om­me. Kat­so tuo­ta! Toi on jo huip­pu! Mut­ta seu­raa­va mut­ka toi sil­miim­me ai­na vaan mah­ta­vam­pi­a luon­non tai­de­te­ok­si­a.

Il­lan lä­hes­ty­es­sä, kui­ten­kin ai­van va­loi­sas­sa, al­koi­vat le­pa­koi­den sii­vet ha­vis­ta. Ne tirs­kui­vat ja len­te­li­vät päit­tem­me pääl­lä puus­ta puu­hun. Kau­kaa nii­tä on vai­ke­a lin­nuis­ta e­rot­taa, mut­ta lä­hem­pää tun­nis­taa nah­ka­sii­vet ja pyrs­töt­tö­myy­den.

Äk­ki­ä ha­vait­sim­me maas­sa en­nes­tään tun­te­mi­am­me, kuin en­ti­sa­jan mo­no­jen puo­li­poh­jis­ta teh­ty­jä, e­rit­täin vah­vo­ja tas­ku­ri­ve­jä, li­aa­nin sie­men­ko­ti­a. Kun ne a­vaa töin ja tus­kin puu­kol­la, nii­den si­säl­tä löy­tyy i­son lan­tin ko­koi­nen kiil­tä­vän, tum­man­rus­ke­a sie­men. Ne o­vat Rii­tal­le ar­vok­kaam­pi­a kuin ra­ha. Nii­den ni­mi­kin on paan­ga, sa­ma kuin Ton­gan ra­han.

Eh­kä ne va­hin­gos­sa pii­lo­tet­tui­na, vält­ty­vät Uu­den-See­lan­nin ja Aust­ra­li­an tiu­koil­ta ag­ri­kult­tuu­ri­mää­räyk­sil­tä.