2011-06-16 Itämerellä | |
2011.06.16 | |
2011.06.19 |
2011-06-16 Itämerellä
Lähdimme Hampurista suunnitelman mukaan. Koneilimme Elbelle 11.30, vajaa tunti ennen ylävettä. Vastavirta jarrutti aluksi runsaan solmun, mutta saimme kelattua joitain maileja ennen myötävirran alkamista. Purjeveneitä oli runsaasti liikkeellä, pitkä viikonloppu ja mainio, aurinkoinen sää. Wedelin jälkeen, ja mekin saimme seilata pari tuntia joukon jatkona. Tuulen kevennyttyä, piti taas muistaa virta-aikataulu, ja pistää hanaa. Klo 1800 aikoihin, onnistuneesti virran kääntymisen aikoihin, saavuimme Brunsbyttelkoogiin, sulun edustalle . Puolen tunnin odotuksen jälkeen valosignaali muuttui suosiolliseksi, pelkkä valkoinen katkovalo, ja puolitusinaa meikäläistä pääsi ajamaan sulkuun. Tuotapikaa portit sulkeutuivat, ja meidät oli eristetty suolaisilta vesiltä. Tarkastin vielä Reedsistä kanava-alueen vhf-kanavat ja hyllytin paksun, Gibraltarista lähtien jokapäiväisessä ja monta kertaa päivässä käytössä olleen opuksen.
Olin ehtinyt vilkaista muitakin Kielin kanavan ohjeita. Niiden mukaan illasta saivat veneet ajaa klo 21:een. Aamupuolesta sallittiin aloitus 0200. Eihän nuo aivan valoisaan aikaan stemmanneet, joten toivoin, että eivät niuhota, kun puksutimme Gieselau-kanavaan asti, 40,5 km-tolpalle klo 2245.
Aamulla emme pitäneet kiirettä, vaan heti silmät avattuamme kävimme, aamulenkillä pitkin kanavan rantaa. Oikea luontopaikka, lintuja, rusakkoja, lehmiä, kasveja. Edellisiltana olimme nähneet kauriin meitä rannalla tuijottamassa. Aamupalan jälkeen oli vuorossa lokin sisäänotto. Ei ollut näyttänyt mitään sitten Hampurin. Aivan oli hyvässä myrkkymaalissa ja herkästi pyörivä heti kun olin rapsinut irti siipipyörän väliin asettuneet, vilkkaasti liikkuvat, 12 kpl 2-3 cm:n mittaista katkarapua. Sääli häätää ne pesäpaikastaan.
Samalla pysäkillä vaihdoin myös vaihteistoöljyn. Ei ollut juuri likaantunutta, mutta vehje oli pari kerta luiskahtanut satamamanöövereissä. Kanavan loppuosan 60 km meni leppoisasti aurinkoisessa säässä, autopilotin ohjatessa ja kalamiehille ja pyöräretkeilijöille vilkutellessa. Varovainen saa automaatin kanssa olla, käytännössä kaukosäädin kädessä kaiken aikaa, sillä laivan sivuuttaessa virtaukset ovat voimakkaita, ja magneettikentän muutokset kanavan metallirakenteiden takia voivat saada aikaan nopeita suuntapoikkeamia.
Kiel-Holtenaun päässä ei tarvinnut sulutusta myöskään odottaa. Maksun, 18 €, jälkeen Iiris pääsi kotoisalle Itämerelle.
Saimme tekstarin Sagitan Matilta: Heiligenhafenissa, 28 mailia Holtenausta. Vastasimme: Tullaan. Kuinka ollakaan, kevyt tuuli puhalteli idästä, juuri Matin suunnalta. Venevauhti vaihteli 5-3 solmuun, eikä aina tuota pienempääkään. Aamuun menee. Konetta avuksi. Kytkin luistaa! Juuri olimme kanavassa päästelleet pari kertaa seitsemän solmun pintaan ilman ongelmia. Nyt tuntui, että neljää enempää ei kestä.
Yöllä 0200 koukutimme Heiligenhafenin ulkopuolelle. Aamu-unien jälkeen puksutimme sisään, mutta rajoitetun potkukykymme takia palasimme ankkriin, jossa Matti Illukan Sagitta, Scanmar 33, pian kiinnittyi kylkeemme. Me olimme lähteneet maaliskuun 23:na Fuengirolasta muutamaa päivää ennen Sagittaa. Riitta oli tekstaillut siitä lähtien, ja Matti vastaillut, mutta eivät olleet kurssit kohdanneet. Kertoilimme kumpikin paatti kokemuksistamme Euroopan rannikolla, kelit, satamat ja kokemukset pääkohdin. Mutta – vesille. Sagitta luovi vaivattomasti Matin komennossa, ja jätti Iiriksen kuin seisomaan jo ennen Fehmarnin siltaa. Onneksi kaikki virtaukset eivät olleet jääneet suolaisemmille vesille. Pystyimme putputtamaan salmen kapeikon myötävirran avustamana. Kiitos Matti, kun odottelit ja katsoit, että meillä riitti työntöä avoimemmille vesille!
Melkein koko illan Sagitta näkyi aina vain pienempänä edellämme halssilla, joka vei kohti Gedseriä. Täyden tyvenen pari tuntia ajoimme koneella yöllä, sitten alkoi henkäillä lounaasta. Sitä riitti koko seuraaavn päivän. Ajoimme spiiratulla virsarilla. Sagitta oli asettunut lepoon Ystadiin sinä iltapäivänä. Me sivuutimme Sanhammarenin illansuussa.
Tuulta riitti eiliseksikin. Piti virsaria reilusti reivatakin, että Tuuli-Väinö selviytyi ohjaushommastaan rypyttyneessä vedessä. Hoburgin sivuutimme 0200 viime yönä. Silloin ja 10 h siitä sai genaakkeri vetää aamupäivään, kunnes tuuli ennusteen mukaan kääntyi liian tiukkaan NW.
Tätä kirjoittaessa Ristnaan on 115 mailia ja siitä 100 Tallinnaan. Nyt ei kulje taas paljon mihinkään, mutta ennuste lupaa SE 8-12 m/s. Jos tuo pitää, niin lauantain kuluessa pitäisi ehtiä Tallinnaan. Pranglissa ainakin pitää sen jälkeen vielä hetkeksi pysähtyä, mutta eiköhän KPS ja kotirannat siinnä keskiviikon torstain tietämissä..