2011-01-28 Fu­en­gi­ro­la, me­ri­mie­sil­ma

Ke­hus­ke­lin jo ai­kai­sem­min tam­mi­kuun a­lun ke­le­jä. Vie­lä jak­soi pais­taa kol­man­nen­kin vii­kon, en­nen­kuin al­koi le­van­te, i­tä­tuu­li, pu­hal­lel­la. Pa­ri en­si päi­vää o­li pur­je­tuul­ta, jon­ka aal­lon­mur­ta­jan au­kos­ta si­sään a­ja­ma ry­pyt­ty­nyt ve­si sai ve­neet ny­ki­mään kiin­ni­tys­köy­si­ään. Sa­teet­kin tu­li­vat, mut­ta py­syt­te­li­vät ha­ja­nai­si­na ja vä­hä­ve­ti­si­nä. Vii­me sun­nun­tain ja maa­nan­tain ai­ka­na tuu­li pis­te­li jo myrs­kyn voi­mal­la, ja sa­ta­ma-al­las aal­toi­li au­kol­la mur­tu­vien, leh­ti­tie­to­jen­kin mu­kaan 4-met­ris­ten aal­to­jen tah­tiin. Ny­ki­mi­nen muut­tui ai­na­kin met­rin e­des­ta­kai­sin sei­laa­mi­sek­si. Mai­nin­gin, vaik­ka­kin al­taas­sa puo­li­met­ri­sek­si ma­dal­tu­nee­na, vel­lo­es­sa sa­ta­mas­sa, ja ko­hot­ta­es­sa paat­te­ja, moo­rin­ki, poh­jaan kiin­ni­tet­ty köy­si ki­ris­tyy ja ny­käi­see voi­mak­kaas­ti ve­nei­tä pois­päin lai­tu­ris­ta, jon­ka liik­keen taas lai­tu­ri­köy­det py­säyt­tä­vät ja tem­pai­se­vat ta­kai­sin koh­ti lai­tu­ri­a jne. Mo­nien ve­nei­den vä­leis­sä fen­da­rit pu­ris­tui­vat lit­teik­si, ei­kä run­ko­jen kos­ke­tuk­sil­ta toi­siin­sa ja lai­tu­ri­ra­ken­tei­siin voi­tu ko­ko­naan vält­ty­ä, vaik­ka ma­ri­ne­rot, ma­ri­na­hen­ki­lö­kun­ta, te­ki­vät y­li­töi­tä ja kier­si­vät lai­tu­rei­ta yö­tä­päi­vää.

U­seim­mat ve­neet on kiin­ni­tet­ty lai­tu­riin tuh­tien te­räs­jous­ti­mien vä­li­tyk­sel­lä. ”O­mat” lai­tu­ri­pol­la­rit o­vat kui­ten­kin vain ve­neen­le­vey­den pääs­sä toi­sis­taan, jo­ten lai­tu­ri- köy­det, e­ten­kin pe­rä­kiin­ni­tyk­ses­sä, o­vat lä­hes yh­den­suun­tai­set ve­neen kans­sa, ei­vät­kä tu­e lain­kaan si­vu­suun­nas­sa. Täl­löin pai­neet naa­pu­ri­ve­nei­siin ja fen­da­rei­hin vä­lis­sä li­sään­ty­vät. Fik­suim­mil­la on tup­lat ris­tiin sa­moi­hin pol­la­rei­hin, jol­loin paat­ti jo py­syy ai­ka hy­vin pai­koil­laan si­vu­suun­nas­sa.

Meil­lä ei o­le jous­ti­mi­a, vaan ai­van keu­las­ta, lä­hes suo­raan si­vuil­le, kau­kai­sem­piin pol­la­rei­hin ki­ris­te­tyt, 18-mil­li­set Tar­zan-köy­det, jot­ka 4-met­ri­si­nä jous­ta­vat riit­tä­väs­ti. No on meil­lä siel­lä keu­lal­la myös nel­jä muu­ta, sa­man­lais­ta köyt­tä löy­sem­mäl­lä, va­ral­la. Ii­ris on keu­la kai­jaa koh­ti, kos­ka sii­tä on hel­pom­pi kul­ke­a sa­man kor­kui­sel­le lai­tu­ril­le. To­sin Riit­ta sa­noi o­le­van­sa van­ki­na, kun keu­la o­li ke­lin ai­ka­na niin kau­ka­na lai­tu­ris­ta. Sil­loin to­sin kul­ku­vai­keut­ta ei ol­lut, sil­lä keu­la pump­pa­si mai­nin­gin tah­tiin vä­lil­lä tur­han­kin lä­hel­le lai­tu­ri­a.

Mi­tä o­li­si Fu­en­gi­ro­laa il­man seu­ran­pi­to­a?

E­rää­nä päi­vä­nä ko­koon­nuim­me ran­ta­ra­vin­to­lan rau­haan nel­jän ve­ne­kun­nan voi­min. Jungf­ru Li­sa, Com­for­ti­na 36; Ma Vie, Van de Stadt Nor­man 40; Le­na, Ro­berts 370:stä mu­ka­el­tu ja Ii­ris Ro­berts 345:stä vään­net­ty. En­sin­mai­nit­tu ve­ne on häi­py­nyt Vä­li­me­ren ho­ri­sont­tiin jo vuo­si­kym­men sit­ten uu­den mie­his­tön trim­maa­ma­na. Toi­nen on myyn­ti­lis­tal­la, mut­ta Ro­bert­sit vie­lä ve­dos­sa. Jut­tu len­si laa­jas­ti, sil­lä tä­mä jouk­ko on jo tois­ta­sa­taa­vuo­ti­sel­la ve­nei­ly­ko­ke­muk­sel­laan sei­lan­nut ta­ka­pe­rin e­nem­män, kuin jot­kut tu­le­vat sei­laa­maan keu­lan suun­taan e­lä­mäs­sään.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä mei­dät o­li kut­sut­tu Vä­li­me­ri­kar­hu­jen ko­kouk­seen naa­pu­ri­kup­pi­lan pit­kään pöy­tään. Mo­ni­nais­ten ju­tu­nai­hei­den jäl­keen kyl­lä jos­sain vai­hees­sa pää­dyt­tiin ran­ta­sau­noi­hin Suo­men i­ki-i­ha­nas­sa saa­ris­tos­sa. Jos­sain, sii­nä löy­lyn­hei­ton vä­lis­sä, ker­roin täh­ti­het­ki­ä reis­suil­tam­me.

Hen­kis­ten har­joi­tus­ten jäl­keen tar­vit­sim­me lii­kun­taa. Al­ku ei in­nos­ta­nut, sil­lä sai­vat mi­nut­kin nar­rat­tu­a lin­ju­riin, jo­ka hi­na­si mei­dät, kah­det Kärk­käi­set, Mi­ja­sin ky­län 430:een met­riin. Kos­ka jou­kos­sa o­li jo ai­kai­sem­pien va­el­lus­ten toi­pi­lais­ta­mi­a, va­lit­sim­me Kor­pe­lan kir­jan ke­vyim­mäs­tä pääs­tä: Mar­mo­ri­kai­vok­sel­le, run­saat 7 km. Ko­me­at mai­se­mat, ek­soot­ti­set ki­vet ja kau­niit, tuok­su­vat ku­kat se­koit­ti­vat Ve­li K:n pään sii­hen mit­taan, et­tä pis­ti jou­kol­le mah­ta­van lou­naan. Se taas se­koit­ti jou­kon pään niin, et­tä bus­si­py­säk­ki jäi huo­maa­mat­ta ja lamp­sim­me ko­ko 10 ki­lo­met­rin a­la­mä­en ta­kai­sin jo il­lan pi­men­tä­mäl­le ran­ta­ta­san­teel­le.

Kos­ka hy­väs­ti e­del­li­sis­tä sel­vi­sim­me, niin taas juh­li­maan: Ne­va­lai­sen Ol­li­a mei­naan. Ke­hui täyt­tä­vän­sä si­nä päi­vä­nä 64 vuot­ta, mut­ta ru­pe­si sii­nä muis­te­le­maan sa­mal­la, et­tä o­li mu­ka päi­väl­leen 45 vuot­ta sit­ten ol­lut va­lo­ku­vaa­mas­sa häi­täm­me Per­ni­ön Ko­ta­la­dos­sa. Noo­o, saat­toi­pa hy­vin­kin ol­la. Juh­lim­me var­muu­den vuok­si ai­na­kin noi­ta ta­pah­tu­mi­a sau­no­mal­la. Niin ja vie­lä sen pääl­le Pirk­ko tar­jo­si syö­mää ja juo­maa, tie­tys­ti vii­mei­sen pääl­le taas.