16.8.2008 Baie de Faa­ro­a, Rai­a­te­a 16 49,14 S; 151 24,96W

17.8. Ei­li­sen le­vät­ty­äm­me, pai­ne­lim­me jol­lal­la jo­el­le, jo­ka al­kaa pa­ri kaa­pe­lin­mit­taa pe­räm­me ta­ka. Al­ku on suis­to­a, jos­sa vet­tä a­la­ve­del­lä vain 20-30 sent­ti­ä. Me­loim­me myö­tä­tuu­les­sa, ja jo­en ka­vet­tu­a suo­jai­sek­si sou­te­lin n. tun­nin so. Niin pit­käl­le, kuin vet­tä sou­del­ta­vak­si riit­ti. Pie­nen ag­ri­kult­tuu­ri­pi­toi­sen kä­ve­lyn jäl­keen a­loim­me va­lu­a a­las ko­neel­la y­lä­a­sen­toon nos­tet­tu­na. Ka­las­ta­ja sei­soi vir­ras­sa ja o­li ve­tä­nyt ver­kon jo­en y­li. Kä­si­mer­kein y­ri­tim­me sel­vit­tää mis­tä men­nään. Sii­tä vaan, mut­ta to­hon ran­nal­le hörp­pää­mään vir­kis­tä­vät koo­kos­päh­ki­nät. Seu­raa­vak­si ka­las­ta­ja ky­syi huo­li­sim­me­ko ba­naa­ne­ja. Kyl­lä vaan, sil­lä he­del­mä­va­ras­tom­me o­li­vat vä­häi­set. Hän kä­vi kaa­ta­mas­sa "ba­naa­ni­puun" ja toi vih­re­än ter­tun, 25-30 kg. On­ko hy­vä? So­pi­si­ko puo­li tert­tu­a? Ei, tä­mä on pie­nin yk­sik­kö. En­tä pa­pai­joi­ta? Juu, Riit­ta ko­ko­si muo­vi­kas­siin muu­ta­mi­a, jot­ka ka­las­ta­ja pu­dot­ti tyl­päl­lä ke­pil­lä tök­kää­mäl­lä. Kun ve­din e­siin kuk­ka­ron, ka­ve­ri es­te­li. Ot­ti kui­ten­kin vas­taan se­te­lin, jol­la Pa­pee­ten hal­liss­sa ei suur­ta hii­vi­ä sai­si. Toi­saal­ta lie­nee hin­ta ol­lut käy­pä tääl­lä jo­el­la os­ta­jien vä­hyys huo­mi­oi­den, kos­ka, kun jo o­lim­me ve­sil­lä, hän vie­lä kah­la­si meil­le pa­ri juo­ta­vaa koo­kos­ta.

E­del­lä­ku­vat­tu kau­pan­käyn­ti ta­pah­tui puo­lel­tam­me al­le kym­me­nel­lä, o­saa­mal­lam­me Ta­hi­tin kie­len Rai­a­te­an mur­teen sa­nal­la ja kum­man­kin o­sa­puo­len täy­sin hal­lit­se­min kä­si­mer­kein.

Kun o­po­tin jol­lan­nos­to­tal­jal­lam­me ba­naa­ni­ter­tun me­reen ö­tö­kät pois­taak­se­ni, li­vis­ti siel­tä ai­na­kin kol­me gek­ko­a ve­neen­kyl­ke­ä y­lös. Hih­kai­sin Rii­tal­le: Lai­ta luu­kut kiin­ni! Hän sai kui­ten­kin pyyh­käis­ty­ä ge­kot me­reen, ei­vät­kä ne e­nää saa­neet i­mu­ku­peil­laan o­tet­ta myrk­ky­maa­lis­ta. Va­li­tet­ta­vas­ti ne ei­vät myös­kään ol­leet kes­tä­vi­ä ui­ma­rei­ta, vaan me­neh­tyi­vät jo vii­den met­rin mat­kal­la.

He­del­mi­ä saa­dak­sem­me täy­tyy jos­kus kek­si­ä kei­no­ja, sil­lä mi­tä pie­nem­pi ky­lä tai kaup­pa, si­tä vhem­män, tai ei lain­kaan siel­lä on he­del­mi­ä, sil­lä nii­tä­hän kas­vaa jo­kai­sel­la puus­sa. Fa­tu Hi­val­la Riit­ta o­li jo os­ta­nut puo­len­tu­si­naa ? 1 kg pamp­le­mou­se­a ja tu­kun ba­naa­ne­ja pa­ril­la (vä­hän)käy­te­tyl­lä huu­li­pu­nal­la ja ik­ku­nan­pe­su­ai­ne­pul­lol­la. Toi­sen o­sa­puo­len ta­los­sa to­sin ei ol­lut ai­nut­ta­kaan la­si-ik­ku­naa. Kaup­pa pe­rus­tui mo­lem­min­puo­li­seen luot­ta­muk­seen, sil­lä Fa­tu Hi­val­la kyl­lä o­saa­vat y­leen­sä pyy­tää ja vaa­ti­a kal­lii­ta lait­tei­ta tai merk­ki­tuot­tei­ta vas­ti­neek­si.

A­tuo­nas­sa puo­les­taan Riit­ta me­ni e­rääs­tä ta­los­ta ra­ha kä­des­sä man­go­ja os­ta­maan. Tyt­tö ot­ti­kin puus­ta ko­leh­ti­haa­vin ta­pai­sel­la nel­jä her­kul­lis­ta, kyp­sää, mut­tei huo­li­nut ra­haa.

11.8.2008 Ra­hal­la saa, ja luo­tol­la li­sää

Maa­nan­tai­aa­mu­na re­mont­ti­fir­man kont­to­ris­sa Vi­sa ei vin­gah­da­kaan, mut­ta Mas­ter­car­dil­ta, jo­ka ei heil­le a­luk­si kel­paa tun­tuu, Po­ly­ne­si­an fran­ge­ja vi­li­se­vän vaa­di­tut 367 340 kpl.

Lom­pak­ko ke­vy­e­nä ei e­nää kau­aa kes­tä, kun ir­roi­tam­me köy­det Pa­pee­ten ran­nas­ta. Vaih­teet toi­mi­vat nih­ke­äs­ti. Ei näy­tä hy­väl­tä. Myö­hem­min ha­vait­sen, et­tä Pas­cal on tun­ke­nut ää­nie­ris­tys­le­vy­ä vaih­de­vai­je­rin vä­liin, luul­ta­vas­ti saa­dak­seen sen pois tiel­tä a­sen­nus­vai­hees­sa. Kun ha­lu­an tar­kis­taa öl­jyt, en mei­naa saa­da vaih­teis­ton yl­jy­tik­ku­a au­ki. On­nis­tun lo­pul­ta. Toi­vot­ta­vas­ti mui­ta vaih­de­ko­pan o­si­a ei o­le ka­don­nut, kuin öl­jy­ti­kun ku­pa­ri­tii­vis­te. Lai­toin uu­den, vaik­ka rau­ta­pin­nat­kin Pas­ca­lin me­ne­tel­mäl­lä ää­rim­mil­leen ki­ris­tet­tyi­nä o­li­si­vat var­maan ol­leet tar­peek­si tii­viit.

Vie­lä ei meil­lä kos­kaan o­le ol­lut niin huo­lel­lis­ta kor­jaus­mies­tä, et­tä ei jo­tain o­li­si ol­lut vi­al­la ko­ne­re­mon­tin jäl­keen. E­si­merk­kei­nä: kii­la­hih­nan pyö­rät pois lin­jas­ta, polt­to­ai­neen pa­luu­put­ki ir­ti, ve­si­pum­pun hih­na­pyö­rän kiin­ni­tyk­ses­tä a­lus­le­vy pois. E­kas­ta ja vii­mei­ses­tä ai­hei­tui uu­si kor­jaus ja uu­sien va­ra­o­sien tar­ve. En o­le it­se­kään mi­kään huo­lel­li­suu­den huip­pu, mut­ta...

Tuu­len­no­pe­a Hunk

Suun­ta­sim­me Tai­na-ma­ri­naan em. ve­ro­va­paan polt­to­ai­neen let­kul­le. Sii­tä sel­vit­ty­äm­me, siir­sim­me Moo­re­al­le läh­tö­äm­me ja ank­ku­roim­me pie­nen, ruot­sa­lai­sen Hun­kin vie­reen ja nuo­ret, run­saat pa­ri­kymp­pi­set, Pe­ter ja Jes­per tu­li­vat vaih­ta­maan kuu­lu­mi­si­a sit­ten Bal­bo­an ja tou­ko­kuun.

Hunk, Ve­ga 8,3x2,5 m, o­li sei­lan­nut lä­pi uk­kos­myrs­ky­jen Pa­na­mas­ta Ga­la­pa­go­sin A­ca­de­my Ba­y­hin suun­nil­leen sa­mas­sa 11vrk a­jas­sa kuin me­kin. Si­kä­läi­ses­tä a­gent­ti- ym by­rok­ra­ti­as­ta po­jat o­li­vat sel­vin­neet mui­ta hal­vem­mal­la. "Tyy­nen" u­la­pan 3000 mai­li­a Hunk o­li kii­tä­nyt hy­väs­sä tuu­les­sa mah­ta­vas­ti 22 päi­väs­sä Hi­va O­al­le. Li­sä­ko­ke­muk­si­a o­li­vat tar­jon­neet Tu­a­mo­tu­jen a­tol­lit en­nen juu­ri si­nä aa­mu­na ta­pah­tu­nut­ta Ta­hi­tiin tu­lo­a.

Häm­mäs­tyt­tä­vän vä­hän on ol­lut poh­jo­lan pur­jeh­ti­joi­ta. Kol­me ruot­sa­lais­ta ai­na­kin jäi Pa­na­maan en­si kau­dek­si o­do­tuk­sen ta­ki­a, em­me­kä o­le mui­ta näh­neet. Nor­ja­lai­si­a­kin vain pa­ri ja yk­si tans­ki juu­ri pa­ri päi­vää sit­ten.

V.2000 Ton­gan Va­vaun sa­mal­la ank­ku­ri­pai­kal­la o­li 11 nor­ja­lais­ve­net­tä, u­seim­mat hy­vin nuor­ten mie­hit­tä­mi­ä, li­sä­nä pa­ri svens­ki­ä ja me.

Pi­ti pu­hu­a muis­ta yh­tei­sis­tä tu­tuis­ta. Kum­mat­kaan meis­tä ei­vät ol­leet kuul­leet mi­tään A­lex uk­rai­na­lai­sen ja An­ge­li­ka ar­kan­ge­li­lai­sen Litt­le Qwin­nis­tä. Sen si­jaan po­jat ker­toi­vat, et­tä ank­ku­ri­pai­kal­la on yk­sin pur­jeh­ti­va ruot­sa­lais­nai­nen, ket­si 38 jal­kaa. Hän se meil­le­kin Hun­kis­ta huik­kai­li polt­to­ai­ne­lai­tu­riin, vaik­ka kan­sal­li­suu­ten­sa ei sel­vin­nyt­kään.

Moo­re­aan

Seu­raa­va­na, tiis­tai­aa­mu­na ke­la­sim­me ank­ku­rin y­lös ja pyy­sim­me Port Cont­ro­lis­ta lu­paa len­to­ken­tän si­vuut­ta­mi­seen. Väy­lä riu­tan si­säl­lä Pa­pee­ten ja Tai­nan a­lu­een vä­lil­lä viis­tää len­to­kent­tää ja kii­to­ra­dan mo­lem­pi­a päi­tä, ja jo­kai­sen y­li 6 met­ri­ä kor­ke­an a­luk­sen on saa­ta­va sa­ta­mas­ta lu­pa väy­län käyt­töön. Sa­ta­ma puo­les­taan tar­kis­taa il­ma­lii­ken­teen ai­na len­to­ken­täl­tä.

Sa­man­tien jat­koim­me u­los Pa­pee­ten riu­tan au­kos­ta ta­san kuu­kau­den ku­lut­tu­a sii­tä, kun si­sään a­joim­me.

Moo­re­as­sa ank­ku­roim­me 3,5 met­rin ve­teen val­koi­sel­le ko­ral­li­hie­kal­le he­ti riu­tan si­sä­puo­lel­la, ja en­sim­mäi­sek­si ru­pe­sim­me ui­ma­sil­le. Ei mi­tään hu­pi­a si­nän­sä, vaan poh­jan put­saus­ta le­väs­tä. Su­kel­sin myös kuu­si ker­taa pot­ku­ri­a raa­pi­maan, yh­den ku­ta­kin la­van puol­ta koh­ti.

Kes­ki­viik­ko­päi­vän snork­ke­li­ret­kes­tä o­tam­me toi­vot­ta­vas­ti o­pik­si. Ank­ku­roi jol­la kun­nol­la, et­tei se kar­kaa. Mut­ta ä­lä niin kun­nol­la, et­tä saat kou­kun ir­ti. Meil­tä ni­mit­täin en­sin kar­ka­si, kun tuu­li li­sään­tyi. Sain ui­mal­la kiin­ni. Uu­des­sa pai­kas­sa lai­toin kou­kun ko­ral­li­möh­kä­leen taak­se ei­kä se siel­tä ir­ron­nut, en­nen­kuin su­kel­sin, on­nek­si vain muu­ta­mat met­rit, jot­ka pys­tyin. En­nen kuin saim­me sen y­lös se tart­tui seu­raa­vaan ko­ral­liin. Sil­loin vie­reem­me il­mes­tyi lai­te­su­kel­ta­jan pää. Saan­ko ir­roit­taa?

Jos ei me­rel­lä pär­jää - mai­hin

Vaih­doim­me ank­ku­riin Cook's Ba­yn poh­juk­kaan. Eh­kö pa­rem­min pär­jäi­sim­me ran­nan tun­tu­mas­sa maa­jus­sei­na.

O­lin jo päi­vi­ä ta­van­nut -80-lu­vun mat­kai­luop­paas­ta, kuin­ka vai­kut­ta­va on Moo­re­an laut­ta­ran­nan Vai­a­res­sa ja lah­den­poh­ju­kan Pa­o­pa­on ky­län vä­li­nen vuo­ren­har­jan­teen y­lit­tä­vä pol­ku (3 tun­ti­a). Kaik­ki sen ky­läl­lä tie­tä­vät, ker­toi o­pus. Tun­tui­vat tie­tä­vän. Läh­dim­me neu­vot­tuun suun­taan, ja ai­na vas­taan­tu­li­jan ta­vat­tu­am­me tar­kis­tim­me. Juu sii­tä vaan. Niin myös "vii­mei­sel­tä" ta­lol­ta, mut­ta run­saat pa­ri­sa­taa met­ri­ä myö­hem­min pol­ku, kär­ry­tien ta­soi­nen, haa­rau­tui kol­meen, mut­ta jo­ka haa­ra o­li kas­va­nut um­peen. Pa­ri­a tut­kin pu­jot­te­le­mal­la ja kaa­tu­nei­den pui­den y­li kii­pei­le­mäl­lä. Reit­ti o­li sel­väs­ti nä­ky­vis­sä, kuin pus­kut­rak­to­ril­la ai­koi­naan rin­tee­seen kai­ver­ret­tu­na, mut­ta ar­mot­to­mas­ti tu­kos­sa. Pa­la­tes­sam­me, vii­mei­sen ta­lon van­hem­man nai­sen kä­si­mer­kit muis­tut­ti­vat o­mi­a­ni: Ei on­nis­tu.

Au­tois­tu­nut po­ly­ne­si­a­lai­nen ei e­nää kä­ve­le, ei pol­ku­a ei­kä met­ri­ä­kään, ei­vät­kä o­le ta­jun­neet pi­tää reit­ti­ä au­ki mei­tä var­ten!

Hy­vä kä­ve­ly­lenk­ki sii­tä tu­li a­na­nas­pel­to­jen ja mui­den he­del­mä­tar­ho­jen se­kä pi­ho­jen ja ku­jien sok­ke­lois­sa.

Per­jan­tai 15.8. Jo kel­lo seit­se­män o­lim­me mais­sa. Em­me ky­sy­neet tie­tä. O­lim­me sen kul­ke­neet kah­dek­san vuot­ta sit­ten. As­kel­sim­me, Riit­ta sau­voi­neen, au­to­tien reu­naa Bel­ve­de­ren kuu­lui­sal­le nä­kö­a­la­pai­kal­le (n.7 km). On­nek­sem­me o­li vie­lä ka­to­li­nen kirk­ko­py­hä, jo­ten lii­ken­ne o­li to­del­la vä­häis­tä.

Het­ken i­hai­lim­me Moo­re­an kah­ta lah­te­a O­po­nu­hu ja Cook's Ba­y, jon­ka poh­ju­kas­sa nä­kyi Ii­ris­kin al­le 20:n muun ve­neen jou­kos­sa kel­lu­van. Muu­ta­mi­a tu­ris­tien mie­hit­tä­mi­ä vuok­ra-au­to­ja mä­el­le pör­rä­si, mut­ta hil­jais­ta o­li, ei e­des jää­te­lö- ei­kä ja mat­ka­muis­to­ki­os­ke­ja, jot­ka siel­lä ai­koi­naan o­li­vat.

Uu­det po­lut o­dot­ta­vat

Nä­kö­a­la­pai­kal­ta o­li nä­ky­nyt, et­tä me­ri kuo­hui val­koi­se­naan, niin­pä ko­tiin pa­lat­tu­am­me vi­rit­te­lim­me pa­ri tun­ti­a en­nen ank­ku­rin nos­to­a: rei­vi si­sään, kan­si­luu­kut kiin­ni, tuu­li­pe­rä­sin toi­min­taan, as­ti­at kaa­pit ja laa­ti­kot me­ri­kun­toon.

Pu­jot­te­lim­me lah­des­ta, Fof­tei­nin, kut­te­ri n. 30 m, Mal­te­se Fal­co­nin, ny­kyf­re­gat­ti 88 m ja Star Fly­e­rin, ois­ko 4-mas­toi­nen ris­tei­ly­kuu­na­ri­lai­va, keu­la­puo­mei­neen vä­hän pi­dem­pi, vä­leis­tä. Sit­ten sai­kin pi­tää ha­tus­ta jos ei vauh­din 6-7sol­mu­a niin tuu­len i­tä n 15 m/s ta­ki­a.

Sa­ta mai­li­a Rai­a­te­aan näyt­ti vä­lil­lä tait­tu­van jo aa­mu­hä­mä­rään men­nes­sä, mut­ta las­ket­te­lim­me yön pel­käl­lä rei­va­tul­la i­sol­la, jo­ten vas­ta en­nen yh­dek­sää työn­nyim­me si­sään Pas­se I­ri­rus­ta ja suo­raa ank­ku­riin 1,5 mai­li­sen Faa­ro­a-lah­den poh­juk­kaan.

Chi­mun Ti­mo ja Sirk­ka-Lii­sa teks­ti­vies­tit­ti­vät, et­tä o­li­vat jat­ka­neet sa­mal­ta saa­rel­ta koh­ti länt­tä e­del­li­se­nä aa­mu­na.

10.8.2008 Työn­nä y­lös. Jar­ru­ta a­las.

Sun­nun­tai­aa­mui­sin, klo 5-8 Pa­pee­tes­sa on laa­ja to­ri. Sin­ne me­kin suun­ta­sim­me os­ta­maan vi­han­nek­set ja he­del­mät. Kun saim­me ne pes­ty­ä ja kyl­mään, teim­me e­väät ja läh­dim­me pyö­rä­ret­kel­le. A­joim­me en­sin pa­ri ki­lo­met­ri­ä kau­pun­ki­ta­san­net­ta naa­pu­ri­kun­taan Pi­ra­een. Sen ko­me­an kau­pun­gin­ta­lon luo­ta läh­dim­me nou­se­maan pyö­ri­ä ta­lut­ta­en y­lös. Ka­pe­a as­fal­toi­tu tie nou­si ser­pen­tii­ni­nä loi­vas­ti 600 m:n kor­keu­teen. Au­rin­ko pais­toi, mut­ta i­sot puut var­jos­ti­vat kul­ku­am­me. Ser­pen­tii­ni­tien ul­ko­kaar­tei­siin o­li is­tu­tet­tu eu­ka­lyp­tys­pui­ta, man­go­ja, ym. tu­ke­maan maan vyö­ry­mis­tä a­las. Yl­hääl­lä o­li rai­kas­ta ja kas­vil­li­suus re­he­vää. Pei­kon­leh­det kii­pei­li­vät puis­sa kor­ke­al­le ja o­sa puis­ta o­li ku­kas­sa.

Hi­ki va­lui ja as­kel pai­noi, mut­ta nä­kö­a­lat pal­kit­si­vat. Vain muu­ta­ma au­to häi­rit­si, mat­kal­la sun­nun­tai­lou­naal­le ra­vin­to­laan, jo­ka o­li mei­dän­kin pää­te­pis­tees­sä, 600 met­ris­sä. Lou­nas nä­kyi mak­sa­van 3100 fan­gi­a, noin 27 eu­ro­a, jo­ten sii­nä syy au­to­jen vä­hyy­teen.

Pa­pee­te Bel­le­vu­es­ta kat­sel­tu­na

O­lim­me luul­leet, et­tei tääl­lä ku­kaan lenk­kei­le, muu­ta­maa kii­nai­ai­suk­ko­a lu­kuu­not­ta­mat­ta, mut­ta täl­lä lin­nun­lau­lu­tiel­lä hei­tä o­li ih­meen pal­jon. A­las­päin las­ket­te­lim­me ko­ko a­jan jar­rut­ta­en. Kä­si­ä pi­ti vä­lil­lä py­säh­ty­ä le­puut­ta­maan, ja kä­ry­ä­vi­ä jar­ru­ja jääh­dyt­tä­mään.