6-27.2008 Tyynenmeren ylitys | |
2008.07.02 | |
2010.04.13 |
Chimu oli lähtenyt Wreck Baystä keskiviikkona 4.6. saksalaisia, Hippopotamus, Sola Gracia ja Baros jo päivää ennen. Yli 20:n veneen ankkuripaikka alkoi harveta, kun sveitsiläinen Hakuna Matata, Ovni 46, tuttu Panamasta ilmestyi 12:nneksi. Seuraavana iltana oli lähtövuorossa englantilainen lapsiperhe Aqua Libra, Roberts 391-teräsveneellään.
Entistä tilavampaa tuli, kun Iiris nosti ankkurinsa perjantaina 6.6.2008 klo 1400. Muutama muukin oli lähtökuopissa, engl. Quick Quick, aussit Double Vision ja Timshell sekä kiwi Chantecleer. Edelliset eivät kuitenkaan voineet aloittaa matkaansa perjantaina. En oikein jaksa uskoa vanhaan, onnettomuutta ennustavaan merimiestaikaan, sillä viisipäiväisen työviikon myötä todelliset laivajonot purkautuivat aikoinaan satamista merelle perjantaisin. Useimmat pääsivät perille turvallisesti.
6-23.62008 Loistavaa lomapurjehdustaPasaati oli tänä vuonna tähän aikaan levittäytynyt Galapagosin pohjoispuolelle, joten etelätuulessa, n. 6-7 m/s, vauhtiin päästiin heti. Chimulta jo satamaan tulleen viestin mukaan maisemat olivat myös alkaneet heti vaihtua 7-8 kn vauhdilla, eksoottisimpana he savat ihailla laavavirtojen valumista ohittaessaan Isla Isabelaa. Meillä oli sateista ja näkyvyyttä vaan joku maili samoilla vesillä.
I viikko
Ekana täytenä päivänä taittui 168 mailia, ja tahti vielä parani kuudenteen matkapäivään 180:ksi. Ensimmäisellä viikolla jäi 1170 mailia taakse ja myötävirta osallistui talkoisiin huomattavalla panoksella.
Puolimatka
Seitsemäntenä päivänä alkoi kuulua QuickQuickin, klassinen, S&S-näköinen, 46-jalkainen, VHF. Kolmena päivänä vaihdoimme sijaintitiedot aamuin illoin, ja iso vene 6-hengen miehistöineen tietenkin saavutti ja ajoi ohi, lähimmillään n. 10 mailin päästä. Ei näkynyt. Kohteliaana engelsmannina John tietysti ihmetteli 10 jalkaa lyhyemmän Iiriksen vauhtia, etenkin, kun yhtenä päivänä hän ei saavuttanut juuri lainkaan.
Silloin oltiin puolimatkassa Q.Q kahdeksantena me yhdeksäntenä meripäivänä, eli 1500 mailia oli jäänyt taakse. Tyynenmeren ulappa Galapagosin ja Marquesassaarten välillä on n. 3000 mailia, mutta koko lätäkkö aina Filippiineille asti on 3 kertaa tuo määrä.
Tuuli oli ollut ESE 6-8-10 metriin ja 258 suunnalla suhteellinen tuuli pysytteli optimaalisesti sivulla. Kaiken aikaa ohjasi Väinö (Hydrovane) tuuliperäsin, eikä purjeita juuri tarvinnut säädellä. Muutaman kerran ison reivi sisään vähentämään heittoja aallonharjalta, ja muutama kierros jenniä sisään tai ulos silloin tällöin. Puolimatkassa tuuli oli kääntynyt itäisemmäksi, joten spiirasimme jennin puomilla virsariksi.
Vahtirutiinimme oli entinen. Määrättyjä vahtiaikoja ei ollut, vaan vapaavahtilainen tietää unesta havahtuessaan, että vaihtoaika on käsillä. Tästä huolimatta vahdit ajoittuivat päivittäin samoihin meille sopiviin aikoihin. Kippari vahtailee 18-23. Riitta 23-03. Toinen taas 03-06 jne. Iltapäivällä yleensä kumpikin on ylhäällä, ja vastaavasti etenkin Tyynellämerellä saattoi myös sohvan vahtija, (ikkunoista näkee istualtaan ulos), uinua pois pahimman aktiivisuutensa.
III viikko
Juhannusaattona olimme olleet meren hengessä kaksi viikkoa. Kirjoitin tohkeissani päiväkirjaan tilastoa: 2238 mailia takana keskinopeudella 6,6 kn ja 749 mailia jäljellä.
Vauhti (tuuli) rupesi hiipumaan. 15.meripäivä 133 mailia, 16. vielä 146, mutta 17. meripäivänä klo 1400, kun matkaa Fatu Hivalle oli jäljellä 330 mailia tuuli loppui täysin. Ei voi olla! Kyllä vaan, ajoimme koneella neljä tuntia. Emme uskoneet vielä. Kelluimme seuraavan yön purjeet laskettuina. Aamulla alkoi henkäillä NW kaakkoispasaatin alueella. Se antoikin päiväksi muutaman solmun vauhdin luovijalustuksella kohti länttä. Päivämatka 88 mailia, pääosin koneen 14 tunnilla.
20:nen meripäivän aamupäivällä valuimme 2-3 solmua. Matkaa Fatuhivalle oli jäljellä alle 50 mailia. Päätimme, että tänään tulemme perille. Pistimme Yanmariin kierroksia 6 solmun edestä, ja auringon juuri laskettua klo 1800 LT (-9,5h) laskimme ankkurin Fatu Hivan Hanavaven lahteen 20 metriin, 12:n veneen joukkoon. Lat. 10 27,84 S, 138 40,12 W. Jo tavaksi tulleena Chimun Timo antoi VHF:llä tilannekatsauksen parin päivän kokemuksella.
3005 mailia (GPS-lokattuna 3054) taittui 20 päivässä 7 tunnissa, josta viimeisinä päivinä koneella yht. 38 h. Vertailuksi v.2000: 18 p. 19 t. genaakkerilla lähes puolet. Nyt tuulet olivat ensin paremmat, mutta...
Loppupäivinä olisi ajoittain saanut muutaman mailin kelattua genaakkerilla, mutta jo toisena meripäivänä, kun tuuli hieman hellitti vetäisimme vanhan riepumme ylös. Vauhti nousi solmulla seitsemään – kahdeksi tunniksi, jolloin oli aika korjata repaleet pussiin. Vanha, veneen ikäinen ja heikko, mutta olisi pitänyt säästää tosi kevyisiin.
Pallon kiertänyt uudempi oli hajonnut kerralla aivan säpäleiksi kotivesillä. Kun sitä repi käsillä, se hajosi kun paperi. Tropiikin aurinko armas...
Lintuja näimme koko matkan ajan, yksinäinen suula, pääskyt, tiirat, ei montaa, mutta joku joka päivä. Lentokalat suihkivat jatkuvasti jotkut päätyivät kannelle. Alkumatkan terävät aallonhuiput toivat kannelle myös pieniä mustekaloja. Puolimatkassa ilmestyivät nyt meille harvinaiset delfiinit, muutama kymmen. Leikkivät jonkin aikaa keulassakin, ja iso parvi juuri Fatulle tullessa. Pallopäävalaat tulivat katsomaan alennustilaamme, kun koneilimme tyvenessä.
Klassinen tapa laskea päivämatkat puolipäivästä puolipäivään perustuu sekstanttiaikaan, jolloin auringon puolipäiväkorkeuden mittaamisen yhteydessä saatiin jonkinlainen paikka kartalle.
Me olemme jo tuon ajan jättäneet ja edelläkerrotut päivämatkamme ovat klo 00-24 ja perustuvat GPS:n mittaamaan kohteen lähestymiseen, jolloin mutkittelun takia veneen kulkema pidempikin matka ei rekisteröidy tässä yhteydessä.