21.9.2008 Amerikan Samoa, se on siinä | |
2008.09.21 | |
2010.04.13 |
21.9.2008 Amerikan Samoa, se on siinä.
Perjantaina täyttyivät kaksi ensimmäistä Am. Samoan viikkoamme. Eilen kävimme taas pyykillä tutussa, aivan jollalaiturin äärellä olevassa itsepalvelupesulassa. Pari koneellista hoituivat kuiviksi asti noin tunnissa Amerikan koneilla Amerikan malliin. Otimme samalla juomavettä yhtä läheltä huoltoasemalta kanisterimenetelmällä tankkiin juoksutettavaksi.
Piti laittaa vielä kuva dingilaitureistamme, heille , jotka ovat tuskailleet Karibian usein ylikuormitetuissa vastaavissa. Ei tähän kuvaan vielä kaikki tyhjät sormiponttoonit mahtuneetkaan.
Eilinen lauantai oli pilvetön ja tuuleton ja siitä johtuen kuuma, sekä ilman että meriveden lämpötila nousi lahdella yli kolmenkymmenen. Saunan korvikkeeksi kävimme tulikuumassa, dollarin suihkussa pesulan tiloissa.
Aurinko laski, kotiin päästyämme. Pimeni, ja pienet vuorilta valuvat virit tuntuivat tervetulleen viileiltä alastomalla iholla. Huuhtelimme iltapalaa, paikallisella, tarkemmin sanottuna, naapurimaan, Samoan, Vailima-oluella. Fagatogan ja Pago Pagon kylien valot rakensivat siltojaan meille yli tyvenen veden. Kalatehtaan voimalaitos jytisi laivakoneiden voimalla, mutta ei sitä enää kuule. Sen aistii osana Pago Pagoa.
Tonnikalaa, kiitos
Pago Pagon lahdella on kaksi kalanpurkittamoa,. Saaren ainoa suurteollisuus. Korealaisten juuri amerikkalaisilta ostama Starkist Samoa ja Van Camp Seafood. Eri nimellä on vielä pakkaava firma. Siellä peltilevy saa kyytiä muuttuessaan säilykepurkiksi. Aika vanhan tiedon mukaan näitä teollisia työpaikkoja olisi 1300. Ja kalalaivoissa lisäksi 4000.
Uuden tiedon mukaan tehtaan tuntipalkka on USD 3.30, joka ei ole lainkaan huono tongalaisille ja naapurin ent. länsi-samoalaisille, joita työväki kuulema enimmäkseen on.
Sateentekijä
Tätä satamalahtea hallitsee itäpuolella, pasaatituulten puolella Mt. Pioa, amerikkalaisittaain Rainmaker, sateentekijä. Korkeudeltaan 520 metriä ja muodöltaan kuin pato tai hyppyri tuulen poikki. Se nostaa ilmavirtaukset, muodostaa pilvet ja aikaansaa sateet. Lähimmällä vaikutusalueellaan jopa 6 m vuodessa, mutta saaaren kuivemmilla seuduilla vain puolet siitä. Syystä Somerset Maughamin kirja ”Rain”, sade, on sijoitettu tänne ja taitaa olla filmattukin täällä. Liekö nyt lopetettu ja sortumaisillaan oleva Rainmaker hotelli myös ollut kuvauspaikkana.
Rainmaker oikealla ei parhaillaan tee lainkaan sadetta. Kalatehtaat ja kalalaivat vasemmalla.
Ihme kyllä meitä sade ei saavuttanut. Lähes joka päivä näimme pilvien tihentyvän Rainmakerin päällä. Sadettakin näimme , mutta varsinaisesti siellä missä satuimme liikkumaan säilyimme kuivina.
Maamiesten saaristo
Jacob Roggeveen pistäytyi ensimmäisenä eurooppalaisena läheisellä Manua-saarella. !786 Bougainville antoi näille saarille nimeksi Navigator Islands, Merenkulkijoiden saaret, kun näki alkuasukkaiden taitavasti käsittelevän kanoottejaan. Ja todella täällä seilasivat, meloivat mitä milloinkin säännöllisesti Tongan, Fidzin ja Samoan väliä 300 – 400 tai 500 mailia suuntaansa. Siksi ihmettelemme millaisia maakrapuja nämä tänään ovat. Meidän ankkuriporukan lisäksi täällä on kymmenen purjevenettä, joista puolet on kutakuinkin käyttökunnossa ja toinen puoli ikkunattomia, luukuttomia, mastottomia, homeessa yltä päältä. No ne ovatkin valkonaamojen unohtamia. Jokunen harva moottoripaatti liikkuu vielä harvemmin. Mutta, kun vierailimme muutamissa pikkukylissä, joissa oli kaunis, suht suojaisa lahti, näkyvissä ei ollut ainuttakaan alusta. Ei minkäänlaista haaksea. Ja jos ei venettä nyt rannassa voisikaan pitää, niin kylät on väärällään nelivetoautoja, joilla kevyesti vetelisi paattia rantaan ja takaisin, mutta ei. Tämä on Maakrapujen saaristo.
Parin päivän takaisessa lehdessä oli juttu ryhävalaista. Olivat nähneet niitä 11 kpl tuossa aivan lähellä, lentokentän tuntumassa. Toivottavasti kohta näemme niitä. Ne tulevat vuosittain kylmiltä vesiltä tänne lisääntymään. Eivätkä tietenkään ainoastaan tänne vaan monin paikoin pallon ympäri näille leveyksille. Tässä lähellä ainakin Niuelle, Tongalle, Vaanuatulle. Ryhävalas on 10-15 metrinen jopa 45 tonninen veikko. Ne uiskentelevat jopa veneiden keskellä ankkuripaikoilla, eivätkä näytä häuiriintyvän ainakaan pikkualuksista läheisyydessään. Niinpä whalewatcherit ja siinä mekin voimme aitiopaikoilta, jopa vain metrien etäisyydeltä seurata niiden toimintaa, joka usein tarkoittaa hyppyjä lähes kokonaan ylös vedestä tai viisimetristen rintaevien voimakasta läiskyttelyä.
Lähtöä vailla
Meille parasta olivat sademetsärinteillä ja harjanteilla kulkevat polut, ja se, että helposti löysimme tiedon ja itse polut. Tiheä, edullinen linja-autoliikenne on saaren parasta antia myös. Minne tahansa olet menossa. Hyppää yhteen, jatka toisella ja olet jo melkein perillä, tai aivan, sillä niissä on kääntyvät pyörät ja heittävät tarvittaessa reitin läheisyyteen.
Seuraavat vuosimallit Amerikan Samoan siviiliautoista ovat jo suurempia, kuin paikalliset bussit.
Samoatelecommunications-langaton internet oli mainio. Kuukausihinta 15 USD tuntui Ranskan alueiden jälkeen ilmaispalvelulta. Se näkyi ankkuripaikallemme meidän antennilla mainiosti. Uskoisin myös sisäisellä antennillla. Vastapuoli oli yli 500 metrin korkeudella satamalahtea reunustavalla harjanteella.
Kun oli hyvät yhteydet sain aikaiseksi jutun maailmalla seikkailevista suomalaisveneistä. Lähetin sen eilen Kitille, Westerback (Venelehden toimitussihteeri). Hämmästyin itsekin , kun laskin veneet jälkeenpäin, 27 kpl. Ja kuitenkin siitä puuttuvat kymmenet Välimeren veneet ja montako muualla sitten seilaakaan.?
Ulosselvitys neljällä tiskillä samassa talossa kesti vartin ja maksoi USD 50,00 tullille ja USD 50,00+14,50 satamalle. Viides paikka Utulein immigrationissa ei maksanut mitään, mutta antoi parin kilsan kävelyn. Kerrottiin, että lähdetään heti perjantai-iltana, mutta olimme päättäneet sunnuntai-iltapäivänä. Se on nyt!