6-9.3.2008 Curacaolta Cartagena | |
2008.03.10 | |
2010.04.13 |
6-9.3.2008 Curacaolta Cartagenaan
Vedettiin koukku ylös klo 16 ja ajettiin polttoainelaituriin. Olemme viime aikoina vallan pysyneet vesikannassa vierailemalla omalla kölillä polttoainelaitureissa vesiletkun äärellä.
Dieseliä olimme viimeksi ottaneet Gomeralla tankin ja kanisterit, 2x20, täyteen. Nyt tankkiin mahtui 80 l. Se on neljän kuukauden, 4200 mailin ja noin 20 ankkuripaikan polttoaineen kulutus. Nykyisin emme lainkaan tarvitse koneen latauskäyttöä, ja tuulta on riittänyt etenemiseen.
Aloimme lasketella spiirattuna virsikirjana täysmyötäisessä ensin pimenevän illan Curacaon rannikolla ja yöllä vielä sivuutimme öljynjalostamoista savuovan Aruban. Myötävirta auttoi 170 mailin päivämatkoihin. Juuri, kun ehdimme kehua matkanteon helppoutta alkoi tapahtua. Tuuli lisäsi nopeasti puhtia ja meri alkoi kohista korkeana.
Paul Suominen oli juuri viime viestissään kertonut Ellenin kastaneen mastonsa mereen täällä. Samoista olosuhteista päiväntasaajan vastavirran takia Kolumbian rannikolla olivat Irenen Tapio ja Eeva Hämäläinenkin varoitelleet.
Ja mitä vielä ajattelimme, vaikka oli tämä alue meitäkin tuivertanut v. 2000 silloin sadan mailin päässä rannikolta. Nyt olimme vain n. 20 mailia rannasta, ja meno muuttui uskomattomaksi muutamassa tunnissa. Vain pieni nurkka genoaa veti normaaliin 6-7 solmuun, ja mastoa kyllä yrittivät meiltäkin kastaa. Vähän jäi vaille, mutta monenlaiseen heittoon ja broachiin jouduimme jyrkän aallokon armoilla.
Cartagenaa lähestyessä hieman hellitti, mutta epäilytti sisäänajo matalien särkkien yli ja edelleen vedenalaisen aallonmurtajan aukosta. Eräs toinen vene oli samassa tilanteessa kauempana perässämme. Satamassa sisälläolijoilta tuli tieto, että aukko on hyvin merkitty. Tieto piti paikkansa. Illan viime valon turvin työnnyimme Cartagenan satama-alueelle Boca Granden punaisen ja vihreän poijun välistä. Vesialue oli noin viiden metrin syvyistä, mutta keli sen verran tasoittunut ettei ongelmia ollut.