29.7.2008 Vie­lä Pa­pee­tes­sa

Kir­joi­tin tul­les­sa, et­tä Pa­pee­te on al­le 30 000:n i­neh­mon met­ro­po­li. Muu pi­tää Tyy­nen­me­ren o­lois­sa paik­kan­sa, mut­ta vä­ke­ä on Ta­hi­tin saa­rel­la 185 000, jois­ta n. 100 000 Pa­pee­ten vä­lit­tö­mäs­sä vai­ku­tuk­ses­sa. Sen kans­sa yh­teen­kas­va­nei­na i­däs­sä­päin o­vat Pi­ra­en, A­ru­en ja Ma­hi­nan kun­nat kym­me­nen kil­san si­säl­lä. Län­nes­sä o­vat Faa’a, jos­sa on len­to­kent­tä ja Pu­naa­ui­a sa­mal­la e­täi­syy­del­lä Pa­pee­tes­ta, jo­ten vä­ke­ä ja e­ten­kin au­to­lii­ken­net­tä ka­pe­al­la ran­ta­kais­tal­la, jos­sa ties­tö ja a­su­tus o­vat, riit­tää.

Riit­ta pi­ti fluns­sa­päi­vää vii­me lau­an­tai­na. Mi­nä hyp­pä­sin rat­su­ni sel­kään, rei­lus­ti rip­pi­kou­lui­än y­lit­tä­neen DiB­la­si-tait­to­pyö­rän, ren­gas­ko­ko 15”. Suun­ta­na o­li­vat a­lus­sa mai­ni­tut kun­nat i­dän puo­lel­la.

Ta­hi­tin Pur­si­seu­ra

En­sik­si mie­len­kiin­to­ni koh­dis­tui A­ru­es­sa si­jait­se­vaan Ta­hi­tin Pur­si­seu­raan. Se löy­tyi ai­ka­naan, ai­no­a­na vai­keu­te­na, et­tä y­ri­tin pa­ri ker­taa ran­taan lii­an ai­kai­sin. A­sun­to­a­lu­ei­den um­pi­ku­jil­ta löy­tyi vain yk­si vaih­to­eh­to, pa­luu. Seu­ra o­soit­tau­tui hy­vin­hoi­de­tuk­si, koh­tuul­li­set lai­tu­rit ja li­sä­nä kym­me­ni­ä poi­ju­paik­ko­ja. Ker­toi­vat ka­pa­si­tee­tik­si 160 ve­net­tä, mut­ta o­sa o­li pie­ni­ä pe­rä­moot­to­rei­ta ja jol­li­a. Pai­kal­li­nen mat­ka­ve­ne­kan­ta ei ol­lut kaik­kein kiil­tä­vin­tä laa­tu­a ja to­del­la suu­res­sa o­sas­sa näyt­tiin a­su­van va­ki­tui­ses­ti. Kyl­lä­hän ve­ne ai­na ko­ti­o­lot voit­taa – Ta­hi­til­la­kin! Vie­ras­paik­ko­ja on ra­joi­te­tus­ti vain o­mien pois­sa­ol­les­sa. Ai­na­kin pa­ri hol­lan­ti­lais­ta mei­kä­läi­sis­tä, va­lit­si Pa­pee­teen tu­tus­tu­mi­sek­si tä­män sa­ta­man. Hal­vem­pi, in­tii­mim­pi tun­nel­ma, mut­ta mat­kaa kes­kus­taan 5 km.

Cook, Bligh ja lä­he­tys­saar­naa­jat

Ma­ta­vain lah­te­a lä­hes­ty­es­sä­ni, tie näyt­ti pie­nen pyö­rän pol­ki­jal­le nou­se­van tai­vai­siin. Ky­syin Ra­dis­so­nin var­ti­joil­ta o­len­ko oi­ke­al­la rei­til­lä. Kyl­lä sen kun kii­pe­ät mä­en, ja i­sol­ta os­tos­kes­kuk­sel­ta va­sem­mal­le. Mai­nit­se­ma­ni ran­ta­ta­san­ne o­li si­le­ää kuin Poh­jan­maan la­keus, ei ko­vin laa­ja ja la­to­jen si­jas­ta tiuk­kaa o­ma­ko­ti­a­su­tus­ta pal­mu­jen ja man­go­pui­den sii­mek­ses­sä. Täs­sä vuo­ren­har­jan­ne yl­si ran­taan ja tie kii­pe­si sen y­li. O­li­si­ko nous­sut sa­taan met­riin? Saa­ma­ni oh­jeen mu­kaan saa­vuin Ve­nus Poin­tiin 239 vuot­ta Kap­tee­ni Coo­kin jäl­keen. Kol­le­ga-Ja­mes o­li ank­ku­roi­nut vie­rei­sel­le Ma­ta­vain lah­del­le En­de­a­vour a­luk­sen­sa, I­tä-Eng­lan­nin ko­lin­kär­rää­jäs­tä maa­il­man mai­ne­te­koi­hin re­mon­toi­dun. Ja­me­sin jou­kol­la o­li oh­jeen­sa, tut­kail­la ja mit­tail­la Ve­nuk­sen ja au­rin­gon si­vuu­tus­ta, Ve­nus-nie­mes­sä tie­ten­kin. No – jaa, mi­kä sen nie­men ni­mi sat­tui sil­loin o­le­maan.

Mit­tauk­set on­nis­tui­vat hy­vin, mut­ta tu­lok­set me­ni­vät plö­ri­näk­si. Lie­kö sii­tä syys­tä, en löy­tä­nyt Coo­kin käyn­nis­tä min­kään­lais­ta merk­ki­ä. Kap­tee­ni Bligh’n ja Boun­ty-lai­van muis­tok­si o­li sen­tään ki­vi re­lie­fei­neen. Ton­gal­la syt­ty­nyt ka­pi­na te­ki Blig­his­tä ja Bo­yn­tys­tä maa­il­man kuu­lu­ja, ha­ka­ten men­nen tul­len rau­ha­no­mai­sem­mat muis­te­lot.

Vii­mei­sil­lään o­li myös Duff-lai­val­la saa­pu­neis­ta 29:stä eng­lan­ti­lai­ses­ta lä­he­tys­saar­naa­jas­ta ker­to­va pel­ti­töt­te­rö. Toi­saal­ta e­räs heis­tä, Wil­li­am Crook, a­set­tui 1817 ny­kyi­sen Pa­pee­ten pai­koil­le ja sii­nä­hän ki­vi­ä on pal­jon pääl­lek­käin.

Nä­ky­mä Pa­pee­ten suun­taan tien y­lit­tä­es­sä har­jan­teen en­nen Poin­te Ve­nus­ta.

Pa­luu­mat­kal­la kes­ki­tyin ku­nin­kaal­li­siin, e­des­men­nei­siin. Tien var­res­ta löy­sin en­sin mon­ta yl­häis­tä kät­ke­vän hau­taus­maan ja seu­raa­vas­ta nie­mes­tä mo­ni­met­ri­sen hau­ta­muis­to­mer­kin, kuin ki­vi­kum­me­lin. Sel­lai­sen sai Po­ma­re V, kun luo­vut­ti maan­sa Rans­kal­le v. 1880. Kaik­kien hau­dal­la ei mai­nos­te­ta kuo­lin­syy­tä. Kum­me­lin pääl­lä ko­mei­lee Be­ne­dik­tii­ni­pul­lo.

Vii­den vuo­den uu­ras­tus

Riit­ta jäi as­kar­te­le­maan ve­si­let­kun ja pyyk­ki­saa­vin kans­sa. Pi­an on jo­ka rie­pu pes­ty paa­tis­ta mo­net jo mon­ta ker­taa Pa­pee­ten ve­del­lä. Pyyh­käi­sin jol­lal­la vers­taal­le. Kyt­ki­men va­ra­o­sat­kin o­li­vat kuu­le­ma tu­los­sa, mut­ta se ei ol­lut aa­mun var­si­nai­nen ai­he.

Au­to­nos­tu­ri pe­ruut­ti ve­den ää­rel­le ja nos­ti, per­heen ja ys­tä­vien ap­lo­dee­ra­tes­sa, au­rin­gos­sa kiil­te­le­vän, 14-met­ri­sen e­pok­si-va­ne­ri­ve­neen oi­ke­aan e­le­ment­tiin­sä. Ve­neen sveit­si­läi­nen suun­nit­te­li­ja on seik­kail­lut Mar­cin ve­neen a­lu­mii­ni­sel­la e­del­tä­jäl­lä poh­joi­si­a ve­si­ä Grön­lan­nin ja Ver­gin vä­lil­lä, www.sail­works.net Mi­nu­a tie­tys­ti pu­hut­te­lee e­ri­koi­ses­ti mah­dol­li­suus sei­la­ta näi­tä ve­nei­tä si­sä­ti­lois­ta, vaik­ka tä­tä ei mie­les­tä­ni suun­nit­te­li­jan o­mas­sa va­nees­sä, kuin Mar­cin­kaan paa­tis­sa ol­tu kun­nol­la to­teu­tet­tu. Kö­lin kas­tu­es­sa rois­kah­ti sham­pan­ja­pul­lo ha­jal­le oi­ke­a­op­pi­ses­ti, ”Co­co’n co” Mar­cin vai­mon mu­kaan ja kump­pa­nit, kol­me vil­kas­ta poi­kaa 10 vuo­den mo­lem­min puo­lin.

Mar­cin vii­den vuo­den uu­ras­tuk­sen tu­los. E­pok­sil­la pääl­lys­tet­ty va­ne­ri­ve­ne. Pit. 14.0, lev 4.0. sy­väys 1.2 ja up­pou­ma 6,5 ton­ni­a. Kul­ku­voi­ma­na 110 ne­li­ö­tä. 4-5met­rin pi­tui­nen ma­ta­la pai­no­kö­li, 2,5 ton­ni­a. Nos­to­kö­lit mas­ton kum­mal­la­kin puo­lel­la ja tup­la­ruo­rit, joi­ta kään­nel­lään pys­tyyn a­se­te­tus­ta ruo­ri­pin­nas­ta.

Marc Hen­ri­on o­li Rans­kan lai­vas­ton len­tä­jä, jo­ka kyl­män so­dan lop­pu­puo­lel­la eh­ti len­nel­lä mm. Sak­sas­ta I­tä­me­ren i­tä­ran­nat kar­toit­ta­en vi­hol­li­sen tut­ka-a­se­mi­a. Sa­maa hom­maa hän te­ki Nor­jas­ta Rui­jan-Neu­vos­to­lii­ton ra­jal­la.

Marc a­loit­ti tä­män ve­neen ra­ken­ta­mi­sen Rans­kas­sa ja eh­ti vuo­des­sa saa­da run­gon muo­toon­sa il­man ruf­fi­a. Sil­loin työ­paik­ka, bu­si­ness-je­tin nä­köi­nen va­koi­lu­ko­ne len­si Ta­hi­til­le Marc kah­vois­sa. Hän jat­koi sa­mal­la ko­ne­tyy­pil­lä, nyt me­ri­pe­las­tuk­seen ja val­von­taan vi­ri­te­tyl­lä. Ve­det, saa­ret ja len­to­ken­tät Aust­ra­li­an, Uu­den-See­lan­nin ja Rans­kan Po­ly­ne­si­an vä­lil­lä tu­li­vat tu­tuik­si. Sa­ma ko­ne muu­ten nou­si ja las­ki päi­vit­täin u­sei­ta ker­to­ja Pa­pee­ten ken­täl­tä sen tun­nis­tet­tu­am­me.

Marc e­lä­köi­tyi al­le 20 vuo­den pal­ve­luk­sen jäl­keen, mut­ta täy­si­päi­väi­se­nä­kin ve­neen­ra­ken­nus vei ai­kan­sa. Ko­ko u­rak­kaa kat­sel­len, ve­ne on val­mis, vaik­ka vie­lä riit­tää a­sen­ta­mis­ta muu­ta­mak­si vii­kok­si ja sen jäl­keen­kin vi­rit­tä­mis­tä pit­käk­si ai­kaa. On ai­ka tu­tus­tu­a il­mas­ta tut­tui­hin paik­koi­hin ve­sit­se. En­si­pur­jeh­dus on lä­hi­viik­koi­na, ja lop­pu­vuo­des­ta hän ai­koo Tu­a­mo­tuil­le lo­mit­ta­maan ys­tä­vän­sä hel­mi­far­mil­le en­nen sei­laa­mis­ta Mar­qu­e­sas­saa­ril­le myrs­ky­kau­den a­jak­si.