08.08.2008 Iiriksen onnenpäivä | |
2008.08.09 | |
2010.04.13 |
Ensimmäinen Tahitin viikko kului koneen suhteen varaosatilauksen tekoon. Toinen oli sikäli lunkia, etteivät osat vaikka lentävätkin heti lähde ja tule perille. Kolmannella viikolla luvattiin osat ja valmistakin. Neljäs viikko alkoi rauhallisesti. Ei mitään uutta kytkinrintamalla. Vaikka kyseessä oli vain yksi vaivainen viikko lisää, niin alkoi keittää. Kumpikin aloimme todella stressaantua, ja koska mitään ei tapahtunut alkoi luottamus, korjaajiin ja koko systeemiin karista. Olimme kuulleet kahdesta eri tapauksesta, jolloin varaosien lopulta esiin tupsahdettua, oli selvinnyt, että ne olivat maanneet Papeeten tullissa jo pari viikkoa. Siitäkö nytkin oli kysymys? Saman viikon torstaiaamuna, juuri kun aloimme olla kuin maamme myyneet, Herve, johtajasta juoksupoikaan, kertoi, että varaosat ovat Papeetessa.
Iltapäivällä Pascal jo kokosi rattaat ja laakerit verstaalla yhteen nippuun ja aamuksi lupasivat paikoilleenasennuksen. Jännitys tiivstyi vielä. Eikö se toiminutkaan? Puuttuiko joku nippeli sittenkin? Pascal tuli vehkeineen pari tuntia myöhässä
Seuraavan saman rupeaman kuluttua siitä, kun Pascal ilmestyi voitiin koekäyttää. Kaikki ok. Iltapaäivällä tulivat vielä Herven kanssa yhdessä tarkistamaan. Vieläkin ok.
Nyt on vielä hyvä viettää tyytyväisenä viikonloppua, koska maksun, varmasti hirveän, aika sovittiin maanantaiksi. Kun tulimme iltakävelyltä vitsailimme: Mitä jos pistäisimme koneen käyntiin! Haha, sellaista, jopa metelöivä kone voi olla kuin musiikkia, kun stressaava tilanne on ohi.
Välissä olin jo pistäytynyt Yacht Ofiisissa satamasta selvityksessä. Suurin koskaan kerralla maksamamme satamamaksu lähes ? 800 antaa meidän vielä ottaa kaiken irti Papeetesta viikonloppuna. Selvitimme samalla myäs ulos Ranskan Polynesiasta, vaikka muillekin saarille menemme. Tällöin saa ottaa polttoainetta 111 xpf verrattuna 152 xpf päivän litrahintaan.
10.8.2008 Papeete on osaltamme valmistaumaisillaanKoko Tahitin autokanta, konttirekat, jakeluautot, kuokkuribussit ja tietysti ylisuuret komeat maasturit ja neliveto-pick-upit, on ajanut laiturimme ohi useita kertoja päivässä lähes kuukauden ajan. Kannelle ja muuallekin laskeutuu liikennenokea, vähemmän kuin helvetillisessä Colonissa, mutta paljon, paljon enemmän, kuin paratiisissa olisi sopivaa.
Pölypilven seassa lähestyy myös joka-aamuinen saastutuspartio. Edellä huitelevat kaksi roskien puhalluslevittäjää perässään muutama harjan ja kihvelin käyttäjä ja saavin kantaja ovat todella ilahduttaneet meitä näytöksillään. Rantabulevardia yritetään pitää siistinä, syrjäkulmista ei niin väliä ole. Siellä kujanvarteen juuttuneet autonhylyt toimivat kätevinä roskiksina. Kestää kauan ennenkuin ne täyttyvät ja vielä kauemmin ennenkuin ne kokonaan peittyvät.
Kuka niitä kaatopaikkoja muistelee. Nyt tilanteemme lauettua Papeeten pitäisi olla kuin kukkatarha. Kyllä olemmekin nähneet monenlaista asuntoaluetta. Mitä hienoimpia kukkia, hedelmäpuita ja muita tropiikin kasvien ihmeitä.
Olemme myös huomanneet, että varsinainen Papeete sen kadut ja ja etenkin jalkakäytävät ja rakennuskanta muistuttavat mitä tahansa etelän rämpsänkylää. Täällähän kaikki on vanhempaa, eikä paikallinen, eikä Ranskalainenkaan kulttuuri vaadi kaiken olevan tiptop.
Läheiset, Papeetenkin kanssa yhteenkasvaneet, Pirae ja Arue vaikuttavat paljon siistimmiltä. On ollut aikaa suunnitella omakotialueita, niille leveämpiä katuja ja jalkakäytäviä.
9.8.2008 LauantaisiivousNyt, kun vesiletkumme on vielä maissa kiinni, aloitimme Papeeten pölyjen karistamisen. Riitta tietysti pesi ties monennenko pyykin. Minä aloitin harjaamalla auringon ja septitankin tyhjennyspuolen vesirajaa. Vedenalainen ruohonleikkuri olisi ollut parempi. Vihreä levä oli paikon 20-30 senttistä. Irtosi kuitenkin suht.koht. Kylkien pesu levangilla ylhäältäpäin ja sitten kannen ja sitten jollan, samalla jonkun aurinkopeiton.
Viimeinen valitus Papeeten vene-elämästäOlemme laiturissamme yksin toista päivää. Meille se on pelkkä ilo, aivan kuin Haapasaaren laiturissa joulukuussa. Viereisessä tilanne on sama ja kolmannessa on neljä paattia. Olen tästä jo tullessa kirjoittanut: Papeete ei enää halua veneitä rantaansa. Miksi pitää tällaista tarjontaa, kun kysyntää ei ole.
Veneilijät eivät tule korkean satamamaksun takia, vaikka lisääntynyt autoliikenne laituriportin takana ja ainakin yhtä paljon lisääntyneet Moorean lauttaliikenteen aallot eivät ole nekään kaikkien mieleen. Veneet menevät Maeva Beachin, tai kuten nykyään sanotaan Taina marinan läheisille ilmaisille ankkuripaikoille. Näemme sen kannneltamme: Kaikki suuntaavat suoraa päätä passista sinne.
Laivaliikenne on vilkasta, konttilaiva tai kaksi melkein joka päivä. Moorean lautat suihkivat kuin raitsikat. Öljyn tarvetta ovat varmistaneet jo useat tankkerit. Risteilijät loistavat poissaiolollaan. Vanha pieni Paul Gauguin käy kerran viikossa, mutta vain yksi suuremman luokan alus on käynyt.
Aiemmin mainitun Maltese Falconin jälkeen n. 50-metrisiä huvikone aluksia on ollut joitain kaiken aikaa. Nyt jo viikon verran on laituria on komistanut yksityinen "jäänmurtajamoottorivene" Arctic. Vanha pelastushinaaja pitää edelleen sisällään rutkasti voimaa 6500 hv kummallekin rusetille.