| Pikakierroksella Grenadiineilla | |
| Jonna ja Timo lomailemassa | |
| 2008.02.04 | |
| 2010.04.13 |
Tyttäremme Johanna ja Timo Vesalainen ilmestyivät muutenkin HSK:laisten miehittämällä taksilla. Seuraavana päivänä tuliaisia tutkittaessa, uusi tietokone yhtä uusine Wlan-antenneineen yhdistyi internettiin n. 800 metrin etäisyydellä rannasta.
20.1.2008 VesilleVedettiin koukku ylös ja ajettiin polttoainelaituriin. Bensaa otettiinkin 5 litraa, mutta enemmin vettä 200 l, pientä korvausta vastaan. Parin tunnin selvitys- ja kauppa-ajaksi kiinnitimme purjelaivasäätiön käytössä olevan koululaiva Zangran kylkeen. Pian hyvä itätuuli työnteli, kun pujottelimme ulos Le Marinista ankkuroitujen veneiden väleistä kohti merta, joukossa monenlaista haaksea mm. Kuulu Mari-Cha III. Iiris varmaan ihmetteli missä nyt mennään, sillä Timo ajoi käsiohjauksella koko matkan. Auringon juuri laskettua ankkuroimme St.Lucian Rodney Bayn ulkolahdelle laskemalla ankkuri ja purjeet yhtä aikaa. Veneilykulttuuri on mennyt siihen suuntaan, että kone aina käynnistetään satamaan tullessa ja lähtiessä riippumatta olosuhteista. Kyllä se meilläkin aamulla taas pörisi, koska ankkuripelin sähkön tarve täytyy tyydyttää. Veneitä kellui laajalla vesialueella kymmeniä, joukossa täystakiloitu 5-mastoinen (rullaraa'at) ja joitain superjahteja mastoilla ja ilman. Viimeksi tullut lähteköön ensin? Ankkurimme nousi heti kuuden jälkeen yhtä aikaa auringon kanssa. Korkean saaren suojassa kone työnsi oikullisen tuulen apuna. Vasta St. Lucian rantaviivan erkaannuttua reitistämme kohti St. Vincentiä saimme puhtia purjeisiin.
Karibian MerirosvotWallilabou Bayn "merirosvorantaa".
Monille Wallilabou Bay on tuttu paikka. Tai ehkä sitä ei tunnista, vaikka olisi nähnytkin Pirates of The Caribbian-elokuvia. Sitä filmattiin täällä viimeksi 2003. Nyt ei rosvoja näkynyt, sen sijaan venemiehet (boat boys) tulivat joukolla vastaan, lahdelle saavuttuamme. Davis oli sopivalla paikalla kyljellämme sopivaan aikaan, joten hän sai soutaa peräköytemme maihin ja tienasi siitä meiltä 5 USD:n korvauksen. Pari taalaa vähempikin kai riittäisi, mutta itse vielä möhlimme päästämällä peräköyden kokonaan ulos ja pohjaan. Kymmenen muuta pikkuvenettä pyöri hetken ympärillä tarjoamassa, koruja, hedelmiä, kalaa tai opastusta vesiputoukselle. Onneksi muita veneitä oli kaiken aikaa tulossa, joten kauppamiehet katosivat nopeasti kiinnostuneempien juttusille. Vielä on nähtävyytenä rapistuvia ja sortuvia lavasterakennelmia, mutta sataman maisema, palmurantainen lahti vehreän viidakon reunustamana vie ehdottomasti voiton. Venemiespalveluiden lisäksi on pari ravintolaa ja tulli päivittäin klo 1700-1800. Jälkimmäiselle kävimme maksamassa 175 ECD:tä n. 55 USD, sisältäen pääsymaksun maahan 35 EC/hengeltä ja ylityötä. Seuraavan päivän kyläkävelyllä riitti ihmisten rakennusten ja kasvien eksotiikkaa. Kioskin kokoisia, osa kaatumaisillaan olevia kapakoita, samanlaisia asuinmurjuja ja runsaasti erittäin hienoja kivirakenteisia huvilamaisia omakotitaloja valmiina ja eri rakennusvaiheissa.
Uusiokäyttöä
Neljä kertaa digi!
22.1.2008 Vauhdilla BequiallePasaati pisti parastaan, n.15 m/s, kun parin tunnin seilauksen jälkeen ankkuroimme Bequian Admiralty Bayhin. Veneitä oli ympärillä toista sataa. Jonna ja Timo kävivät tutustumassa iltaelämään, ja me Riitan kanssa seuraavaan aamupäivään, hedelmätoriin ja paikan moniin kauppoihin. Supermarketteja kyllä, mutta tarjonta paljolti kuivaa purkki, paketti, pussitarjontaa. Pakastimiakin jo oli. Ostaa niistä kuka uskaltaa.
Hyvä oli kyyti taas Canouanillekin. Ruorimiehiä riitti vieläkin. Merellä tuuli, mutta ankkuripaikkakin oli varsin levoton. Saaren päästäessä pasaatin ylitseen lyhyinä, mutta sitäkin äkäisempinä puuskina.
Jonna ja Timo, taustalla Bequia.
24.1.2008 Tobago CaysJoillekin Karibia on samaa kuin Tobago Cays, joka taas on Grenadiineilla hevosenkenkäriutan Atlantista erottama pienten hiekkasaarten ja matalien, turkoosien vesien alue. Marine Parkissa kerätään nykyisin 10 ECD (Itä-Karibian dollari) maksua hengeltä ja vuorokaudelta. Se lienee syynä veneiden määrän reiluun laskuun aikaisempaan, v.2000, verrattuna. Samalla venekanta on reilusti charter-voittoistunut. Eihän päivän maksu tuhansien eurojen viikolla paljon tunnu, matkaveneilijät sen sijaan ovat muualla. . Pariin otteeseen kävimme snorklailemassa. Vesi oli kirkasta, kalojakin löytyi, mutta korallit vaikuttivat kuolleilta ja värittömiltä.
Tobago Caysin snorklaajia, Johanna, Timo ja Riitta
25.1.2008 Union IslandPolskuttelun valmistuttua, koneilimme Union Islandille, Cliftoniin. Haimme vettä laiturista n. 300 l ja 35 EC, runsaat € 10, mutta tarpeeseen. Riitta pääsi heti pyykille. Ulossselvityksessä heti ennen viikonloppua sain immigratiolta pyyhkeitä, kun oli sama virkamies jäänyt väliin maahan tullessa. Riitan seuratessa pyykin jälkeen sataman vilkasta veneliikennettä, me muut kävelimme, onneksi varsin liikenteeltä hiljaisia teitä, ympäri puolen saaren ja Binnacle-huipun. Jonna ja Timo menivät illalla taas (oikeiden turistien tapaan) haistelemaan ja maistelemaan Karibiaa.
Gastit, Johanna Kärkkäinen ja Timo Vesalainen alkavat saada Karibian väriä ja ilmettä.
26.1. 2008 Väinö, Väinö...Aamulla käännettiin keula takaisin kohti pohjoista. Keli oli sopiva, reivatuin kankain. Vieraamme, innokkaat kilpapurjehtijat, antavat jo periksi ja pyytävät tuuliperäsintä, muka kokeeksi päälle. Ilmeisesti alkavat tottua matkapurjehdukseen. ?Väinö? (hydrovane) ookaakin meidät hyvissä ajoin iltapäivällä St. Vincentin Barrouallien lahdelle.
27.1.2008 Pasaati oikkuileeYli tuhat metriä korkeiden saarten takana voi tuulla tai sitten ei. Yleensä tarvitaan konetta apuna lähtiessä ja seuraavaan saareen tullessa. Muutenkin on edellistä päivää oikullisempi tuuli, suunnaltaan ja voimaltaan. Välillä koneillen saapuu Iiris iltapimeässä St. Lucian Rodney Bay-lahdelle. 12 h n. 60 mailia.
28.1.2008 ARC-Rallin kuuluisa Rodney BaySamanaikainen sisään- ja ulosselvitys (max. 3 vrk) oli varsin yksinkertainen. Täytin yhden paperin hiilipaperin (kuka muistaa?) avulla kolmena kappaleena. Yksi jäi tullille, toinen maahantulonaiselle ja kolmas toiselle tullille, joka peri yhteensä EC 30 n. € 10 merenkulku- ja viranomaismaksuja, ja sillä selvä. Marinassa näkyi asumattoman näköinen Rosinante, Swan 371, joka ylsi luokkavoittoon 2007 ARC-Rallissa Aloitin taas innolla jollakauppojen hieromisen parissa liikkeessä, sillä aamulla taas olin paikannut (innolla) ilmapohjaa. Kaupanteko on toistaiseksi kilpistynyt siihen, ettei mieleisiä jollia ole kaupoissa ollut heti saatavana. Nyt on luvassa. Katsotaan huomenna. Päivällä siirryimme ulkoa Laguuniin ankkuriin, lyhyemmän jollamatkan takia.
29.1.2008 Jolla synttärilahjaksi?Pekka, tänään 64 v. ja nuorempi miehistö, eli kaikki muut painelemme, Francisin kyydissä maasturilla läpi koko ST. Lucian saaren, pari tuntia. Saaren eteläpäässä, vapaavarastossa tutustumme Avon-jollaan. Komea on, hintakin vastaavasti, mutta suuren kokonsa takia pelkämme kansikäsittelyn vaikeutuvan. Ei siis jollaa vieläkään! Murhe ei meitä kuitenkaan paina paluumatkalla lounastaessamme pienessä viidakkohotellissa. Palattuamme takaisin Francesin Rodney Bayn toimistoon teemme kaupat numeroa pienemmästä jollasta, joka tulee joskus, juuri vastoin aiemmin päätettyä eli, että kaupan kohde pitää olla siinä silmiemme alla nähtävissä. Olemmeko sairastuneet jollanostoväsymykseen?
Taas jollakaupoilla, nyt St. Lucialla. Ei onnistunut vieläkään, pidettiin liian suurena kannelle.