1-5.9.2008 Su­war­row, Cook-saa­ret ? Pa­go Pa­go, A­me­ri­kan Sa­mo­a

Vii­mei­nen yöm­me Su­war­ro­wil­la o­li le­vo­ton. Sa­de­kuu­ro­jen myö­tä hyök­kä­si­vät myrs­kyn­puus­kat kimp­puum­me. Ket­ju ronk­sah­te­li ko­ral­lis­sa ja ri­ki va­pi­si ja ul­vah­te­li.

Kuu­lim­me muil­ta ve­neil­tä sää­tie­dot: Puus­kai­nen myrs­ky-ga­le-voi­mai­nen tuu­li tu­li­si val­lit­se­maan u­se­am­man päi­vän. Su­war­row­kaan ei hou­ku­tel­lut, sil­lä tuu­len kään­ty­mi­nen o­hi kaa­kon e­te­lään o­li­si siel­lä jo­pa koh­ta­lo­kas­ta. Il­mei­ses­ti tuu­len suun­ta­en­nus­te o­li niin hy­vä, et­tä muut us­kal­si­vat jää­dä. Ai­no­as­taan me läh­dim­me.

Ko­ne sai lau­laa ko­vil­la kier­rok­sil­la poh­ja­rei­va­tun i­son a­pu­na en­nen­kuin suo­ja­saa­rem­me o­li kier­ret­ty ja keu­la o­soit­ti poh­joi­seen u­los pas­sis­ta. Kaiun vii­den met­rin ja al­le lu­ke­mat pas­sin tum­man­si­ni­sen ve­den a­lu­eel­la säi­käyt­ti­vät. Vie­lä­kään em­me tie­dä, o­li­ko poh­ja lä­hel­lä vai ai­heut­ti­ko lu­ke­mat pyör­tei­le­vä ve­si.

Ii­ris u­noh­taa hy­vät ta­pan­sa

Tuul­ta riit­ti. En­sin las­ket­te­lim­me pel­käl­lä poh­ja­rei­va­tul­la i­sol­la n. 9,5 ne­li­ö­tä, mut­ta il­taa koh­ti se­kin o­li pak­ko vaih­taa pie­neen rul­la­ge­no­an kul­maan n. 3 ne­li­ö­tä. En­sin saim­me ko­koon 133 mai­li­a vuo­ro­kau­des­sa, mut­ta se­kä koil­li­ses­ta et­tä sa­maan ai­kaan kaa­kos­ta n. vii­si­met­ri­se­nä möy­ry­ä­vä me­ri vaa­ti pal­jon työ­tä. I­son kul­ma y­lös ja a­las ja ge­no­aa ra­ol­leen vä­lil­lä, spii­raus­ta ja puo­min pois­to­a. Jo­pa Tuu­li-Väi­nöm­me me­net­ti ot­teen­sa sil­loin täl­löin aal­lon pa­has­ti heit­tä­es­sä. Vä­lil­lä pu­to­sim­me ai­ka e­pä­miel­lyt­tä­väs­ti kyl­jel­leen.

Ti­lan­ne näyt­ti pa­rem­mal­ta 3.9. Las­ket­te­lim­me taas pel­käl­lä poh­jaan rei­va­tul­la i­sol­la, n. 20 as­tet­ta myö­täi­ses­tä i­tä­tuu­les­ta, mut­ta SE-mai­nin­ki tu­li ai­ka si­vul­ta. Tuu­li nou­si, ja vauh­ti kiih­tyi 7 sol­muun. Il­ta­pi­me­äs­sä kaa­duim­me pa­han tun­tui­ses­ti. Nii­auk­sen sy­vyy­des­tä ei o­le tie­to­a, mut­ta muu­ta­mien ta­va­roi­den, mon­taa ei on­nek­si pu­don­nut, len­to­ra­to­ja ver­tail­les­sam­me ar­vi­oim­me, et­tä ai­na­kin 70 as­tet­ta kel­lah­dim­me. Ai­no­a vau­ri­o, jon­ka ha­vait­sim­me o­li Bb-tuu­li­suo­jan a­la­o­san pur­je­ren­kai­den re­pe­ä­mi­nen, sil­lä kei­kauk­sen o­sa­syy o­li hy­vin voi­ma­kas aal­lon is­ku y­li ve­neen SE-suun­nas­ta. Jat­koim­me mat­kaa ri­kil­lä ja rois­ke­suo­jal­la viit­tä sol­mu­a, ja vas­ta aa­mun tul­len, vauh­din hii­pu­es­sa, jat­koim­me li­sä­kan­kain.

En­nen tä­män mat­kan tä­tä mer­ta meil­le ei o­le näi­tä kel­lah­duk­si­a sat­tu­nut. En­sim­mäi­nen ta­pah­tui Mar­qu­e­sa­sil­ta läh­det­ty­äm­me. Sil­loin me­ri ei ol­lut näin kor­ke­a, mut­ta vauh­ti si­vu­tuu­les­sa mei­dän y­lä­re­kis­te­ri­ä 7sol­mu­a. Nyt sat­tui en­sin yk­si mie­dom­pi vuo­ro­kaut­ta en­nen e­del­lä ker­rot­tu­a sy­vin­tä kal­lis­tus­ta. Po­si­tii­vi­sen va­ka­vuu­den ra­jois­ta tai puut­tees­ta ei vie­lä ol­lut ky­sy­mys, vaan Ii­ris oi­ke­ni jo­ka ker­ta se­kun­nis­sa.

O­len lu­ke­nut, et­tä näi­tä "kaa­tu­mi­si­a" voi sat­tu­a si­vu­tuu­les­sa jo, kun aal­lon­kor­keus on vas­ta rei­lus­ti al­le ve­neen le­vey­den. A­lan us­ko­a.

Kä­si­tyk­se­ni mu­kaan yh­tä­kään meil­le sat­tu­neis­ta ei o­li­si näis­sä o­lo­suh­teis­sa ta­pah­tu­nut, jos o­li­sim­me pi­tä­neet vie­lä al­hai­sem­paa no­peut­ta max 4-5 sol­mu­a. Pel­käl­lä ri­kil­lä sii­hen o­li­sim­me pääs­seet.