2011-06-20 Prangli | |
2011.06.21 | |
2011.07.05 |
2011-06-20 Prangli
Noin yhdeksän tunnin, käytännössä paikallaan keikkumisen jälkeen, luvattu SE-tuuli virisi siellä keskellä Itämerta. Sata mailia Ristnan niemeen sujui hyvin, mutta ne ilmat! Mikä meitä ajaa tänne? Vettä valoi läpiharmaalta taivaalta. Merivesi ihme kyllä oli 14 asteista, sama kuin Välimerellä melkein kolme kuukautta sitten, ja ilma samoin. Me lymyilimme kopissa luukut tiukasti suljettuina ja ihmettelimme: Voiko joku hullu pitää purjehduksesta näissä oloissa. Harvaa laivaliikennettä piti käydä vahtaamassa luukun raosta takahorisontin suuntaan.
Sateet jäivät onneksi sinne Dirhamin seudulle, mutta hyvät tuulet siivittivät loppumatkan. Lauantaina 18.6. klo 1100, tunnilleen seitsemän vrk Hampurista ja yhtä tismalleen 5 vrk Heiligenhafenista kurvasimme sisään Tallinnan sataman aukosta ja edelleen Old City Marinaan. Olipa hienot, upouudet laiturit, vessat, suihkut, saunat ja vesipostit. Ympäristö on vielä suunnittelu- ja raakileasteella, mutta oli upeaa kiivetä aamulenkillä Toompean näköalapaikalla. Toisaalta, taisi yksi yö jäädä ainoaksi pitkään aikaan, sillä vuorokausihinta 35 € oli kallein koko matkallamme Espanjasta Suomeen.
Eilen suuntasimme keulan kohti Pranglin saarta 12 mailia Tallinnasta NNE. Maan ja meren muodoista johtuen matkaa vesitse on ainakin 20 mailia. Saman verran vuosina, 20, on meillä yhteistä perinnettä. Alussa olivat vastassa neuvostosotilaat konepistoolit tanassa. Nyt oli satama ruopattu ja rakennettu uusiksi. Vanhat suolaamo, savustamo ja putkarakennus, kalayhtiön radiopäivystys viime vuosiin asti, könöttävät onneksi rujoina rannalla, muuten emme olisi tunnistaneet koko paikkaa.
Oltiinpa sitten Papuassa tai Pranglissa maisemat voivat olla kiehtovia, mutta ne eivät riitä paikkakuntaa muistoihin säilyttämään. Siihen tarvitaan ystävällismielisiä alkuasukkaita, ihmisiä. Jonkun toisen mielestä nuo em. rakennukset ja niiden lisäksi monet muutkin, neuvostovallan kasarmin rauniot, saman yhtiön jälkeensä jättämät ruostuneet metalliromut, joita tosin on vuosien mittaan rahdattu kierrätykseen kymmenin ja sadoin tonnein, ovat roskaa ja saastaa. Ovatkin, mutta keskustelut ja kertomukset vuosien varrella, joissa usein käsiteltiin suurvaltapolitiikkaa, saattavat muuntaa romutkin eksotiikaksi meille ”valmiissa maailmassa” eläville.
Kiitokset saunasta Raivo Lindholmin perheelle! Yllätys oli tuore koivuvasta, ensimmäinen neljään vuoteen. Edellinenkin oli silloin Raivon tekemä. Kiitos muillekin saunan tarjoajille! Raivo nyt vaan ehti ensiksi. Endel Lindholm oli taas, kuten usein aikaisemminkin ottamassa vastaan kiinnitysköytemme. Kiitos! Kiitokset Oskar Klaasbergille Kylli vaimoineen! Palaamme taas tarinointiin paremmalla ajalla. Silloin jatkamme juttua myös Nikolai ja Senta Lembisen kanssa ja monen muun nyt nimeltä mainitsemattoman kanssa.
Suunnitelma, yksi tämän reissun viimeisistä, on seilata huomenna, tiistaina, yli Suomenlahden. Voipi olla, että pysähdymme Orrengrundissa yli seuraavan yön. Tuollakin paikalla on meille historiallista merkitystä vuosikymmenien ajalta, etenkin vuodesta 1974, jolloin aloitin työt siellä. Paljon on maailma muuttunut sen jälkeen, mutta saari ja satama lienevät paikoillaan.
Runsas 20 mailia on Orresta vielä maileja Kotkan Meriniemeen. Niistä yritämme selvitä 22.6. klo 1500 mennessä. Jutut tällä sivulla taitavat vähentyä radikaalisti, mutta ehkä saan aikaiseksi yhteenvedon tai tilaston maista, mannuista, toimivista ja hyvin toimivista vehkeistä. Saapi nähdä.
Suurkiitos kaikille matkaamme seuranneille!