2011-05-31 Cuxhaven, Segler-Vereinigung | |
2011.06.04 | |
2011.06.04 |
2011-05-31 Cuxhaven, Segler-Vereinigung
Saavuimme Elbe-joen suulle, Racon poijulle klo 1230 juuri vastavirran alettua. Oli tiedossa, että vauhti ei tule päätä huimaamaan. Tuuli puhalteli kuitenkin raikkaasti 5 B, Elbe-Trafikin vähintäin tunnen välein antaman sääraportin mukaan, joten aloimme kiivetä kohti Cuxhavenia aluksi parin solmun vastamäkeen.
Joen kaventuessa, vastavirta voimistui ilmoitetun viiden solmun pintaan. Reilussa tuulessa loki naputteli 6-7 solmun lukemia, mutta gepsi kertoi, että etenimme varsin takkuisesti, paria solmua, ajoittain alle yhtäkin. Saman havaitsi kyllä poijujen matelemisesta sivuillamme. Autopilottimme piti hyvin suuntaa, vaikka aallokko oli tosi jyrkkää, vastavirran tiivistämää. Todellista suuntaa piti tarkkailla jatkuvasti, antaessaan ohittaville laivoille tilaa. Jo parin asteen suunnanmuutos rupesi siirtämään meitä hyvin nopeasti sivusuunnassa, ja poijuja, suurin riski veneilijöille, sai vahtia tosissaan, koska aivan niiden tuntumassa seilasimme. Kaikki opaskirjat ovat yhtä mieltä siitä, että kovassa NW tuulessa, 7 B vaikkapa, Elbelle ei kannata lainkaan mennä tuuli vastaan virta tilanteessa.
Sisääntuleva, meidät ohittava liikenne, oli hiljaista, mutta pari yllätystä, joita valppaalle, kunnon merenkulkijalle ei pitäisi sattua, koettiin: Katselin vastaan tulevaa, mahtavaa, hollantilaista ruoppaajaa, joka itsensä täyteen imeneenä puski kohti merta. Mietin kuinka kauas se mahtaa ruoppausmassansa podottaa. Vastaus tuli yllättävän nopeasti, kun yht’äkkiä huomasin saman paatin puuskuttavan ohitsemme suht. lähietäisyydeltä. Se oli luopunut kuormastaan ja kääntynyt peräämme, heti vastaan tultuaan.
Jos ruoppaaja kumoaa kuormansa vastavirrassa se saa ajaa tosi kovaa, että ehtii taas ruoppauspaikalle imemään juuri ulos viemänsä hiekan uudelleen jne. Ruoppaus on tosiaan kokopäivä-, jokapäivähommaa näillä hiekkaisilla, virtaisilla vesillä.
Tottakai luimuilimme kopissamme, koska vettä satoi, eikä lämpötilakaan ulos houkutellut. Vastaavasti yritimme tiuhaan vilkuilla luukusta takahorisontin liikennettä. Siitä huolimatta seuraavan ohittajan, Helgolandin katamaraanin, havaitsimme vasta lähestyvän ujelluksen perusteella aika lähellä.
Puikahdimme Cuxhaven Segel-Vereinin satamaan siinä kahdeksan korvilla. Melkoinen avainpaikka seuralla pitää vierassatamaa kovatuulisen Pohjanmeren, vilkkaan Kielin kanavan ja vuoroveden kuohuttaman Elben risteyskohdassa. Aina riittää tuulenpitäjiä ja virranodottajia.
Maksu Iirikseltä oli 15 €/päivä + 1.30 €/henkilö/päivä, yht. 17.60 €. W-lankin oli Cuxhavenin saavuttanut, mutta meille ei 2 h/5 € nyt kelvannut. Kaikki muut palvelut hoituivat kortilla. Siihenkään emme yhdessä päivässä sekoontuneet, mutta systeemi vaikutti toimivalta, jos kerran kaikista palveluista eri maksu halutaan. Kortin sai rahalla automaatista, ja sillä taas vettä, sähköä ja suihkua. Lähtiessä kortin saa pudottaa takaisin automaattiin, joka pulittaa ylimaksetut kolikot takaisin. Melko oikeudenmukainen systeemi, vaikka ensin vaikuttaa monimutkaiselta.
Mukava asia, jota päivän hyödynsimme, olivat ilmaiset polkupyörät. Jos nyt olivatkin melkoisia munamankeleita, niin kauppa-asiat ja lyhytkestoinen turismikin niillä hyvin hoituivat. Löytyi jpa peräkärrykin, jolla poljin uuden Jabsco-WC:n kaupasta paatille.
Vanhassa, järjestyksessä Iiriksen toisessa olivat vikana vain kannen saranat, lapsellista, murenevaa muovia. Kantta menimme ostamaan, mutta päädyimme koko pakettiin, siis järjestyksessä kolmanteen. Itse laitteen voin kyllä sanoa hyvin toimineen, ja uuden hankkimiseen molemmilla kerroilla on enemmin aina vaikuttanut hygienia kuin tekninen välttämättömyys. Toisaalta melko hempuleista materiaaliaaleista, posliinipyttyä lukuunottamatta, laite on koottu. Uusinta en ole tutkinut, mutta ainakin Uudesta-Seelannista ostetuissa varaosissa luki: Made in China.