2011-05-19 Zeebrugge | |
2011.05.20 | |
2011.05.24 |
2011-05-19 Zeebrugge
Vauhdilla Cherbourgista, myötä- ja vastavirtaa
Cherbourgin marina kevensi kukkaroa runsaalla 33 €:llä päivässä. Ahkerasti suihkutteleva miehistö voisi lisätä kuluja tuntuvasti; suihku à 2 €.
Joku varmaan ihmettelee, kun mainitsen ellen suorastaan kauhistele marinahintoja. Mitäs nuo muutamat kympit meinaa, ajattelet. Eivät kaikille meinaakaan, etenkään muutamien viikkojen lomalaiselle, mutta jos me 12 vuoden lomallamme olisimme nuo kympit joka päivä pulittaneet, niin summa olisi huomattava.
Cherbourg on brittien lähin ulkomaansatama keskisen Kanaalin alueella. Nyt sesongin ulkopuolellakin sikäläiset paatit olivat enemmistönä, mutta sen 300 vieraspaikkaa olivat kuitenkin varsin harvaan asutettuja.
Lähellä taitaa olla jo Suomenkin ranta, sillä meikäläisiä ilmestyi sinne 3 paatillista:
Lisäksemme Bavaria 42, Welaton, oli matkalla Kroatiasta Hesaan, ja Absolut 38, Aruru, oli monien vuosien ulkomaanmatkojen viimeisillä etapeilla Bretagnen Camaretista kotiinpäin.
Meidän pari päiväämme Cherbourgissa kuluivat pyöräilyn merkeissä. Tätä ennen pyörät olivat käytössö Brestissä. Sitä ennen mennään jo kauas Fuengirolaan.
Ensin poljimme itään hienoa pyörätietä, vilkasta ulosmenoa seurailevaa, pienteollisuuden ja suurten erikoiskauppojen, autokauppojen ja hypermarkettien reunustamaa. Mikä maisema, urbaani ihanneympäristö! Paluun mutkittelimme asuntoalueiden läpi.
Seuraavana aamuna suuntasimme länteen. Pyörätie oli vielä parempi tuollaiset 5 km kaupungista. Jatkoksi seurailimme lähinnä rantaa kulkevaa pikkutiestöä. Paluu taas parin vanhan, pittoreskin kylän läpi. Yleensä retkemme kestävät 4-6-8 tuntia, vaikka matka ei kilometreissä kovin pitkä olisikaan. Pysähtelemme ja ihmettelemme paikkoja, kukkia ja kasveja.
Pyörämme ovat samat ruosteiset maasturit, jotka ostin Espanjasta hyvin sisäänajettuina. Olen kehittänyt pyörien pakkausta ja käyttöönottoa. Nyt irroitan vain kummastakin etupyörän, nekin pikaruuvattavia. Toisesta, ensin entiseen saunaamme kiikutettavasta, ruuvaan irti seinänpuolen polkimen tilan säästämiseksi. Toisen kulkupelin surraan edellisen kylkeen, molemmat ilman satuloita. Irroitetut etupyötät jäävät sinne väliin. Koska nämä näin hyvin kyytiin mahtuvat, en tällä hetkellä uusista taittopyöristä haaveilekaan. Ovathan ne hienoja ja tilan mukaan saattavat olla joillekin ainoa vaihtoehtokin, mutta samalla ne ovat kuitenkin aika vempuloita niille poluille joille joskus eksymme.
Virtaa
Joka jutussa olen kertonut virroista. Ne ovat kuitenkin varsin tärkeä ja mielenkiintoinen, päivittäinen ja tunneittain vaihtuva elementti näillä vesillä aina Kielin kanavaan asti. En pidä niitä ongelmana, vaan tavallaan ne ovat seilauksen suola näillä usein yksitoikkoisilla rannikoilla.
Lähdimme Cherbourgistakin juuri alkaneeseen myötävirtaan klo 1700. Tuulikin oli suosiollinen niin, että muutamaa alkumailia lukuunottamatta ajoimme WSW-tuulessa virsarille spiirattuna koko Kanaalin ainan Calaisin kohdalle asti. Naruhommat jäivät aivan minimiin. Tuuli-Väinömme ohjasi, ja loki naputteli 6 solmun paremmalla puolella, gepsi parhaimmillaan 10,8.
Vastavirran alettua, tuuli oli keventynyt, mutta onneksi Kanaalikin oli leventynyt, ja virtakin siitä syystä samalla kesyyntynyt. Loki 5-6, gepsi 3,5-4 kts.
Liikennettä oli ekana yönä näkyvissämme äärimmäisen vähän. Yksi isompi purje ohitti meidät aamulla, ja muutama kalapaatti jäi mukavasti sivuun. Vain pari laivaa ajoi poikki kurssimme, Le Havren ja Rouenin kävijöitä.
Calaisin salmen kapeikossa seuraavana iltana jo riitti laivojakin. Onneksi reittijakojärjestelmät pitävät läpikulkijat omilla poluillaan. Kanaalilautat eivät ole vähentyneet. Siihen ei yksi tunneli riitä, vaan runsaassa tunnissa niitä pyyhälsi edestä ja takaa yhteensä kymmenkunta.
Em. kapeikossa tuuli yltyi reilusti. Arvioimme 15-18 m/s. Laskimme ison ja ajoimme jennin kulmalla n. kuutta solmua. Virran käännyttyä taas kerran vastaiseksi juutuimme Dunkerque-poijun viereen moneksi tunniksi, vaikka loki näytti viiden pintaan. Tuossa tilanteessa ilmenee yksi voimakkaiden virtausten haitta veneilijälle. Kun kova tuuli ja virta ovat vastakkaisista suunnista, aallokko nousee jyrkiksi kuohuiksi, vaarallisiksikin, etenkin matalikkojen tuntumassa.
Lepovuoroni jälkeen aloin lisätä kangasta ja sain pian 4-5 solmua aikaiseksi pohjan suhteen. Kuusi seuraavaa myötävirtatuntia kiikuttivat meidät Zeebruggen aallonmurtajien aukkoon. 224 mailia, 1 vrk 14 h.
Olin jo Cherbourgissa ennakoinut, pakkaamalla jollan sisätiloihin rajoittamasta näkyvyyttämme yli keulakannen. Niinpä taas seilasimme koko matkan sisältä kopista, luukut tiukasti suljettuina. Juuri ja juuri uskalsin käydä nykäisemässä tuuliperäsimen tai purjeiden säätöjä. Yölämpötila laski lähelle meriveden 11-12 astetta, mutta Safiremme minimillä ja Reinotohvelini pitivät henkilökuntamme lämpimänä.
Zeebrugge on valtava satama. Sen läntisen aallonmurtajan päässä paloivat IPTS-valot (International Port Traffic Signal) vihreänä. Tapani mukaan en vaivannut ketään radiokutsuilla, vaan suunnistimme kohti venesatamaa, Visserhavenissa. Joku hiekkaimuri kelasi loppumatonta urakkaansa satama-altaassa. Muuta liikennettä ei ollut.
Muistelin, että olin käynyt täällä ensikertaa v. 1964 höyrylaivan perämiehenä. Siitä on satama moninkertaistunut. Iiriskin osui paikkakunnalle 13 vuotta sitten. Kovasti ovat veneet ja laiturit lisäääntyneet.
Vieraspaikkoja hoitaa paikallinen, kuninkaallinen pursiseura, Iirikseltä joitain senttejä alle 30€/päivä. Suihkuttaa saa venettä ja itseään samaan hintaan, mutta sähköä tulee tolpasta 1 €:n kolikoilla. KW-määrää, jonka €:lla saa en tiedä, mutta kytkettyäni ennen kolikon sovittamista, olemme edelleen, toista päivää tuntemattoman sponsorimme virroissa.
Jonnan ja Timo korjattua antennimme Lagosissa, internetyhteys on pelannut langattomana veneelle mainiosti joka marinassa ja ilman eri kustannuksia. Nykyään monille tärkeysjärjestys satamaan saapuessa on nettiyhteys ensimmäisenä, hyvänä kakkosena tulee sähköjohto. Myöhemmin saattavat muistua mieleen kiinnitysköydet.
Taisimme ylittää jonkun rajan tänne tullessa. Joka toisessa veneessä on valmiiksi nostettavaksi rikattu, kärjellään seisova kartio. Merkityksen vielä muistan, mutta eipä ole vastaan tullut eikä ohikaan sellaista porhaltanut vuosikausiin.
Britit etenkin ovat kyllä nostelleet ankkuripalloja missä milloinkin ja olen siihen itsekin lähellä vilkasta väylää langennut. Ankkurivaloa sen sijaan poltamme aina koukussa kelluessa.
En ole määräysten noudattamista vastaan, mutta aina ei viitsi niuhottaa, kun monin paikoin esim. suurtenkin kalastusalusten värilliset sivuvalot ovat asennetut kumpikin näköpiirin ympäri näkyviksi, puhumattakaan nykykäytännöstä, jossa eriväriset sekalaiset strobot kuittaavat kalapaateissa ja jopa joissain purjeveneissä kaikki sääntöjen mukaiset tuikut.
Bruggessä
Riitta on jo viikkoja tutkinut lehteä, jossa oli juttu Bruggen kaupungista. Niin on kauniiksi ja ihanaksi kuvattu, ettei henkeä saa vedettyä.
Nyt se historian hämäristä juontuva kaupunki on n. 15 km:n päässä.
Tätä Zeebryggeä ei voi kauneudesta syyttää, mutta heidän esitteessään heti luovutetaankin ja kerrotaan kuinka Bruggeen pääsee: Ensin ratikalla rantaa pitkin joko Knokkeen idässä tai länteen Blankenbergiin. Molempiin on täältä 5 km. Kummastakin on sitten mahdollista vaihtaa junaan, sinne toiviokohteeseen päästäkseen.
Minä kysyin satamakapteenilta (marinan) pyöräilymahdollisuutta. Kyllä se onnistuu, mutta liikenne, raskaskin, on vilkasta ja pyyhkii 90 km/t. Ei tainnu olla pyörämiehiä.
Tutkin ja kopioin kartat googlesta.
Vain kerran suunnistin umpikujaan, muuten löytyi rauhallinen, pyöränkuvalla merkittykin pikkutiereitti. Pyörän mittari näytti perillä 20 km.Paluumatkalla löytyi vielä kauempana autoista kulkeva Zeebrugge-Brugge-kanavaa seuraileva osuus, joka mennessä oli jäänyt huomaamatta.
Ai Bruggessa vai? Olihan se näkemisen arvoinen. Iso kaupunki ja kaikki sen 120 000 asukasta. Vanha kaupunkikin, jota harhailimme jalan oli tosi laaja. Paikkakunta on mainittu jo yli tuhat vuotta sitten, ja myöhemmin pystytetty rakennuskanta on näyttävä ja mielenkiintoinen. Muitakin turisteja oli paikalla, muutama tuhat myös Zeebruggessä vierailevasta risteilijästä, melko kylmästä ja pilvisestä säästä huolimatta.
Viihdyn kyllä Zeebruggessäkin. Meinasi iltahämärä tulla paluumatkalla, ennenkuin sain vahdittua Wilhelmsenin jättimäisen autolaivan sulutusta ulos merelle.