2011-03-26 Vilamoura | |
2011.03.26 | |
2011.03.28 |
2011-03-26 Vilamoura
Lähdimme eilisaamuna musta- ja tihkupilvisen kallion juurelta Jonnan 37-vuotispurjehdukselle. Heti näkyi, että muualla oli kirkkaampaa, ja pian laskettelimme täydessä paisteessa. Jatkuvasti kehumani näkyvyys oli huonontunut, mutta juuri ja juuri pilkistivät Marokon rantakalliot salmen toisella rannalla. Ne samat, jotka koko talven olivat näkyvissä Fuengirolasta 60 mailin takaa.
Välimeri oli näköjään saanut meistä tarpeekseen ja poisti meidät inventaariostaan Tarifan 15 metrisellä itäpuhurilla ja reilusti reivatulla spiiratulla virsarilla. Samaa menoa jatkui ohi Trafalgarin matalien niin, että ei raaskittu keskeyttää ehdolla olleeseen Cadiziin.
Tuuli kyllä keveni jatkuvasti. Alle neljään, alle kahteen, mutta vasta aamuvalolla loki napsahti nollaan. Parin tunnin koneilu kehitti yhtä pitkän genaakkerituulen lounaasta. Kallistumisen vähentämiseksi vaihdettiin pian pelkkiin valkokankaisiin. Miehistö oli arvioinut kaikki Algarven venesatamat yhtä hyviksi poikkemispaikoiksi. Vilamoura veti pisimmän korren tässä vaiheessa.
Marinaselvityksen tiedot löytyivät koneelta vuodelta 1999, joten pääsin yhdellä nimmarilla ja veneen päivämaksulla n. 20 €, sillä jo etukäteen olimme mieltä, että tällainen turistirysä on pian nähty. Venekantakin moottorivoittoista, eikä laituriavaimella pääse kuin omalleen. Gibraltar-Vilamoura 163 mailia
Lämmintä vettä etsimässä
Muutama päivä sitten olin rankannut Fuengirolan marinan suihkut korkeimmalle maailmalla tapaamistamme. Laitteet olivat vanhanaikaiset, mutta vettä tuli hieromapaineella niin tulikuumaan kuin kesti. Paikat olivat aina nuollun siistit ja lisäksi emme siellä juuri ketään muita talven aikana nähneet. Montaa askelta laiturilta sinne tarvittu. Kaksi viime päiväämme pisti epäilemään toiseksi viimeisenä virtasi haaleaa ja ilmeisesti seuraavana ilman lisälämmitystä viileää. Gibraltarissa tuli kuumaa, mutta koko kehon kasteleminen lirun alla vaati aikaa ja pyörähtelyä, ja siisteys jäi parhaaseen engelsmannitasoon. Vilamoura on ollut monen marinan mallina. Uskoimme, saamme mukavasti pitkällisen merimatkan (31 h) suolat nahoistamme. Pesutilat ovat kyllä näkemisen arvoiset ja hyväntuoksuiset: kiiltävää kiveä, valot pelaavat liiketunnistimilla niin lavuaarikraanatkin, mutta hienoista suihkuista kohisi vain jääkylmää vettä.
Omia pikkuasioita kertoillessa on jäänyt kertomatta Fuengirolan viime venetiedot. Suomen lippuja liehui jo neljässä paatissa. Aiemminkin mainitsemani Kari Viitasen Spray, Dolphin nimeltään, ajelee siellä kesän tullen turisteja merelle. Sitten oli Leo Kaartisen Bavaria. Viikkoa ennen lähtöämme ilmestyi parin veneen päähän Sagitta, Scanmar 33, Matti Illukka. Muutaman tapaamisemme aikana selvisi, että Matti on seikkaillut Välimerta ristiin rastiin jo kuuden vuoden ajan. Joku tolkku se pitää olla, on hänkin huomannut. Niinpä sekä Sagitta, että Leon White Ladd ovat molemmat lähtökuopissa meidän peräämme.